maanantai 30. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Täytyy kyllä sanoa että mä olen niin fiiliksissä näistä ilmoista - eilen treenattiin ulkona kentällä ja pohja on superkunnossa! Ihanaa, kun ei ole pakkasta tai jäätä ja voi suunnitella liikutusta monipuolisesti, eikä ole pelkkää maneesissa pyörimistä. Poika on ollut oikein taitava ja reipas, vaihdot sujuu hienosti mutta harjoituspirueteissa riittää vielä pohdittavaa... Pikkuhiljaa se sieltä varmaan tulee :) Tällä hetkellä on huomattu valmentajan kanssa, että Poika on hieman parempi ratsastaa kolmipaloilla, kuin kangilla ja nyt täytyisi tasapainottaa asiaa. Kolmipalojen kanssa se kantaa itsensä tosi hyvin ja pysyy kevyellä ja tasaisella tuntumalla, mutta kangilla se taas sukeltaa helposti hieman liian alas ja tukeutuu ohjaan liikaa. Nyt täytyy siis mennä enemmän kankien kanssa ja yrittää saada sitä ylös ja ryhtiin myös niillä.

Täysin kuiva kenttä!

Pohdin taaksepäin kulunutta vuotta ja mietin myös tulevaisuuden suunnitelmia, tässä lyhyt yhteenveto tästä vuodesta:

- Paras kisatulos:
Lohjan ja Tampereen kisat, joissa saatiin kansallisesta Va B-luokasta yli 60 % tulos. Hyviä ovat silti olleet myös kaikki radat, joiden jälkeen olen itse ollut hyvällä fiiliksellä pisteistä riippumatta.

- Huonoin kisatulos:
Porvoon aluekisat, joissa saatiin kauden pohjatulos eli 55 %... Kuitenkin ratsastettavuudeltaan Poika oli ehkä kaikista huonoin Ypäjällä ja Laaksolla, joissa en oikein saanut sitä viritettyä tarpeeksi jostain syystä.

- Onnistumisen hetki:
Vaikea nimetä mitään yksittäistä hetkeä, mutta muutamat valmennukset ovat olleet todella onnistuneita ja olen saanut hevosesta uskomattoman WOW-fiiliksen. Poika on myös kehittynyt paljon tänä vuonna!

- Mitä parannettavaa:
Oma istunta suoremmaksi ja rataratsastukseen "jäntevää rentoutta", jotta hevonenkin liikkuisi aitojen sisällä yhtä hyvin kuin verkassakin. Säännöllisempää puomi- ja kavalettiharjoittelua takaosan vahvistamiseksi.

- Mitä toivon ensi vuodelta: Toivon, että Poika pysyisi edelleen terveenä ja että se pääsisi starttaamaan valmentajan kanssa pari Prix st Georges-rataa ja mun kanssa jotain pikkukisoja. Toki odotan myös uuden tallin remontin valmistumista ja muuttoa sinne! Toivon myös paljon aurinkoisia päiviä, rentouttavia maastoretkiä ja onnistuneita treenejä.

Ensi vuoden alkuun onkin jo suunniteltu istuntakurssi ja yksi kouluklinikka, niitä odotellessa hyvää uutta vuotta!

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu on juhlittu

... ja rokotusloma on vietetty ja Poika on taas treenissä intoa täynnä. Ensitöikseen se päätti spurttailla juoksutuksessa sen verran, että toinen etukenkä irtosi. Onneksi Domissa käy paljon kengittäjiä, joten saatiin se melko nopeasti taas jalkaan. Sateiden vuoksi on tehty paljon perustreeniä maneesissa, teemana on ollut irti uralta ja kyllä olikin alkuun vaikeaa! Poika tykkäisi niin mielellään vaan juosta seinän vieressä ja työntää ulkolapaa ulos ja sain ensin todella taistella, että sain sen kulkemaan suoraan uran sisäpuolella. Päättäväisten ulkoapujen avulla se alkoi kulkemaan ihan kivasti ja on nyt ollut useita päiviä oikein hyvä.


Ollaan treenattu paljon perussiirtymisiä, eli käynti-ravi ja käynti-laukka, ja ravi-laukka sekä vastalaukkaa ja muutamia yksittäisiä vaihtoja. Silloin tällöin myös muutamia sarjavaihtoja ja ne sujuivat oikeastaan teknisesti aika ongelmitta, mutta mulla on vaikeuksia ratsastaa suoraan ja säilyttää oikea linja. Tätä pitää nyt vain harjoitella ahkerasti ja keskittyä suoruuteen. On mukavaa, että on myös päästy menemään vähän ulkona ja maastossa, kenttä ja maastopolut ovat ihan sulat!

En oikein osaa aina analysoida sen tarkemmin, että miten ratsastan mitäkin liikkeitä, sillä tuntuu, että suurin osa avuista tulee vaan sieltä syvältä selkärangasta. Jos huomaan, että Poika ei mene esimerkiksi kunnolla sivulle, niin mietin ensin, istunko itse jotenkin huonosti ja vaikeutan siksi hevosen liikkumista. Yritän muuttaa ja suoristaa omaa asentoa ja selkeyttää apuja ja sitten teen sen verran toistoja, että huomaan parannusta ja pääsen kiittämään hevosta. Tietysti Poika on ajoittain vähän työtävieroksuva ja juoksisi vain pitkänä ja kovaa eteen, mutta yleensä jos joku liike tai harjoitus ei onnistu, niin se on kuitenkin enemmän kiinni ratsastajasta, kuin hevosesta. Esimerkiksi harjoituspiruetti tuntuu tällä hetkellä vaikeammalta vasemmalle, mutta en usko, että se välttämättä varsinaisesti johtuisi siitä, että se olisi Pojalle hankalampi suunta. Luulen, että istun itse hieman vinossa, jolloin paino sijoittuu väärin ja siksi Pojan on vaikeampi kääntyä siihen suuntaan ja olisi epäjohdonmukaista, että yrittäisin saada sitä kääntymään nopeammin esimerkiksi raipan kanssa, kun istun itse huonosti. Tätä pohdintaa on hyvä jatkaa ja lueskella samalla myös vanhaa kunnon Kyran kirjaa :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Hikinen ja hankala valmennus

Huh, ratsastus ei aina tosiaankaan ole helppoa... Meillä oli pitkästä aikaa toisen kotivalmentajan (eli Pojan ratsuttajan) valmennus ja siellä ei kyllä päästy helpolla! Mun hermoja kiristää aina ratsastaa ilman jalustimia, koska Pojalla on aika isot liikkeet ja mulla on täysi työ pystyä edes istumaan satulassa, saati sitten tehdä laukkaväistöjä ja vaihtoja ilman jalustimia. Hampaita kiristellen mentiin ensimmäinen puoli tuntia ja sitten sain luvan ottaa jalkkarit takaisin. Olin jo tässä vaiheessa itse ihan loppu ja Poika käytti tätä tietysti hyväkseen olemalla oikein superhidas jalalle. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituspiruettien treenaus ja tarkoituksena oli pitää hevonen täysin suorana ja kääntää pelkästään etuosaa ja ulkolapaa. Olen itse ajatellut ehkä liiankin paljon piruettia sulkutaivutusmaisesti ja tuupannut takaosaa sisälle, mutta tätä en nyt saa enää tehdä, vaan rungon pitää olla suora.

Uudet karsinat on jo asennettu!

Valmentaja huitoi Poikaa taas raipalla ja mä tiuskin, että älä nyt viuhdo sillä piiskalla tai mä en ikinä saa tätä hevosta sun lähelle! Sen jälkeen valmentaja sanoi heittävänsä mua pikkukivillä, jos en ala ratsastamaan kunnolla. Meillä on ajoittain vähän kireä valmennussuhde :D Piinaavan piruettitreenin jälkeen tehtiin vielä lisäyksiä ravissa ja laukassa pitkin maneesia ja Poika raukka joutui pinkomaan, minkä jaloistaan pääsi. Pari meidän tallilaista oli seuraamassa tuntia ja sain osakseni aika suurta sympatiaa, että jaksoin ridata ja säilyttää (ainakin lähestulkoon) hermoni moisessa natsitreenissä. Tuli ainakin päivän vatsalihasharjoittelu tehtyä! Poika sai illalla rokotuksen ja on nyt muutaman päivän talvilomalla, joulun jälkeen olisi taas tarkoitus jatkaa tiukkaa treenaamista ja ratsastajakin ehtii siihen mennessä kasailemaan hermonsa uudestaan.

Ehkä jo kuukauden kuluttua päästään muuttamaan...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Yhteinen historia

Muistelin pari päivää sitten mun ja Pojan alkuaikoja ja tajusin, että sehän on ollut meillä jo kohta 5 vuotta! Aika on mennyt älyttömän nopeasti ja kaikenkaikkiaan nämä vuodet sen kanssa ovat olleet todella positiivisia ja täynnä hyviä muistoja, vaikka tietysti vaikeitakin hetkiä on välillä mahtunut joukkoon. Alun perinhän lähdin hakemaan ihan erilaista hevosta, mutta niin siinä kävi, että sattumien kautta päädyttiin ostamaan juuri Poika. Olin etsinyt vanhempaa Va B-tasoista hevosta jo lähes vuoden päivät ja kaksi hevosta karsiutui listalta vasta loppuvaiheessa, kun ne eivät läpäisseet ostotarkastusta. Turhautumisen määrä oli jo aika suuri ja ajattelin, että en varmaan ikinä löydä meidän budjetille sopivaa, tervettä ja järkevää hevosta. Tammikuussa 2009 yksi mun vanha tallilainen soitti, että Vihtiin oli saapunut Saksasta pari tosi kivaa nuorta hevosta ja että mun kannattaisi lähteä kokeilemaan niitä. Olin alkuun todella skeptinen, koska en missään nimessä ollut hakemassa nuorta hevosta, vaan nimenomaan jo vähän pidemmälle koulutettua jonka kanssa pääsisin itse oppimaan lisää. Lähdin sitten kuitenkin hieman vastahakoisesti koeratsastamaan, eikä otettu edes videokameraa mukaan.

Tältä se meno näytti alkuun...

Muistan kun näin Pojan ensi kertaa tallin käytävällä ja se oli niin iso - ja laiha! Oikea pitkäjalkainen kuikelo ja kaiken lisäksi se vielä narskutti hampaita koko ajan esittelyratsastuksessa. Sillä oli kuitenkin älyttömän hienot ravilisäykset ja se vaikutti tosi kiltiltä, joten nousin sitten itse kyytiin ja yllätyin, kun se oli niin mukava ratsastaa! Ohjattavuus oli vielä vähän heikkoa, mutta Poika oli tosi eteenpäinpyrkivä ja herkkä, liikkui rennosti, eikä edes narskuttanut yhtään. Olin silti vielä aika epäileväinen siitä, onko se nyt ihan mulle sopiva hevonen ja tulin vielä toisena päivänä valmentajan kanssa kokeilemaan sitä. Pojalla oli aika huono peruskunto, mutta se jaksoi silti hienosti yrittää parhaansa ja teki kaikki osaamansa jutut hyvällä mielellä, joten aloin harkita sitä vakavasti. Muistan vieläkin hyvin, kun mentiin valmentajan kanssa Keimolan Nesteelle noin kymmenen aikaan illalla ja pohdittiin, mahtaako Pojalla olla tarpeeksi ominaisuuksia kehittyä hyväksi ratsuksi. Valmentaja lupasi auttaa mua koulutuksessa ja kolmannen koeratsastuksen jälkeen kauppa oli selvä :)

Ekoja palkintojenjakoja, Punametsä 2009

Poika oli tarkastettu ja kuvattu jo Verdenin huutokaupassa, joten se oli niiltä osin kunnossa. Ainut ongelma olivat sen älyttömän huonot hampaat, sitä ei oltu varmaan ikinä raspattu ja siksi se ei pystynyt kunnolla syömään ja oli niin laiha. Myyjä oli kuitenkin tosi reilu ja maksoi perusteellisen hammashuollon ja diasteman Vermossa ja sen jälkeen Poika pääsikin muuttamaan uuteen kotiin Vantaalle. Kuulin, että selän takana Pojasta puhuttiin, että se olisi ihan täynnä matoja ja siksi niin huonossa kunnossa ja jotkut eivät olisi halunneet, että sitä viedään yhteisiin tarhoihin! Perinteistä juoruilua ilman oikeaa tietoa... Poika osoitti heti olevansa tosi järkevä, vaikka se olikin ratsastuksellisesti ikäisiään huomattavasti jäljessä. Taisin jo heti toisena päivänä mennä maneesiin samaan aikaan ratsastamaan estevalmennuksen sekaan ja kaikki vain ihmettelivät, että miten mä uskallan - mutta eihän hevonen ollut siitä yhtään ihmeissään. Alkuun ratsastin vain puoli tuntia kerrallaan, mutta kun Pojan kunto nousi, niin meille tuli välillä hieman ongelmia sen energisyyden kanssa. Saatoin ennen ratsastusta juoksuttaa sitä puoli tuntia ja vielä siltikin se meni ihan hurjaa kyytiä valmennuksessa. Se myös pelkäsi aika paljon vastaantulevia hevosia, joten onneksi silloisen tallin maneesi oli rauhallinen ja siellä oli hyvä harjoitella ilman vaaratilanteita. Pojalle piti myös kokonaan opettaa paikalla seisominen selkään noustessa, sillä se ei malttanut seistä ollenkaan aloillaan. Toistojen kautta se kuitenkin tajusi idean, muistan kun yksikin kerta nousin sen selkään ja pois noin 7 kertaa peräkkäin ja vasta sitten se seisoi hiljaa.

Talvella 2010

Alkuun sillä ei voinut ratsastaa ollenkaan raipan kanssa, se pelkäsi sitä aivan hysteerisesti ja tulin siihen tulokseen, että sitä on varmaan mätkitty aika huolella Saksassa. Aloitin ihan lyhyen esteraipan kanssa ja kun se hyväksyi sen, niin voitiin ottaa vähän pidempi raippa. Täytyy kyllä sanoa, että siedätys on onnistunut vähän turhankin hyvin tänä päivänä, mutta ihan hyvä niin ;) Harjoiteltiin ihan perusjuttuja ja startattiin lähitallien seurakisoissa He B-luokkia, joista tuli lähes aina ruusuke. Tuohon aikaan myös irtohypytin ja hyppäsin Pojan kanssa säännöllisesti, mutta ei se missään vaiheessa osoittanut lahjoja sille puolelle, kun se ei ole kovinkaan tarkkajalkainen hyppääjä. Vuoden 2010 kesän jälkeen vaihdettiin tallia Espooseen ja Poika ryhtyi vihdoin syömään kunnolla myös heinää ja hammasongelmat olivat jääneet taakse. Talli oli pieni ja ihanan rauhallinen, mutta valitettavasti varmaan juuri tästä syystä Pojasta tuli hieman läheisriippuvainen muista hevosista ja se vahti "omaa laumaa" sen verran, että välillä ratsastukseen keskittyminen oli todella hankalaa kun se vain huusi kavereiden perään. Maneesissakin se joskus testaili ja kyttäsi erityisesti ovipäätyä, kai sen piti kokeilla rajoja ja ratsastajan kärsivällisyyttä.

Vihdissä 2011

Vuonna 2011 kisattiin jo aika tasaisesti He A-tasolla ja harjoiteltiin myös vaikeampia asioita, tosin laukanvaihtojen kanssa ajattelin, että se ei opi niitä kunnolla IKINÄ. Marraskuussa Poika oli Hyvinkäällä treenissä valmentajan luona kuukauden ja se teki sille hyvää myös vaihtoharjoittelun kannalta. Kesällä 2012 meidän piti vaihtaa tallia ja Poika menikin sitten koko kesäksi Hyvinkäälle, jossa se sai olla laitumella ja samalla oppi paljon uutta. Treenattiin ja maastoiltiin ahkerasti ja valmentaja kilpaili Pojalla sijoittuen Ypäjällä kansallisessa Va B-luokassa ja voittaen myös alueluokan Tampereella. Yksi kohokohta oli myös ehdottomasti oma sijoittuminen Harjun kansallisessa He A-luokassa kovatasoisessa seurassa. Se kesä oli todella kiva ja sen jälkeen muutettiinkin nykyiselle tallille Tuomarinkylään, jossa olin aikaisempien hevosteni kanssa ja siellä on viihdytty tosi hyvin.

Tuomarinkylä 2012

Poika on niin älyttömän kiltti ja luottavainen hevonen, että sen kanssa on ihan huippua olla vieraissa paikoissa ja kisata ja treenata. Se on välillä aika lapsellinen ja leikkisä, mutta mun mielestä se juuri kuuluu sen ihmisystävälliseen ja vekkulimaiseen olemukseen, enkä halua sitä kitkeä siltä pois. Mulle ei kertaakaan näinä vuosina ole tullut tunnetta, että haluaisin myydä sen - se tuntuu ihan kauhealta ajatukselta! Me on kuljettu yhdessä pitkä aika ja koulutettu samalla toinen toistamme ja Pojasta on kasvanut mulle erittäin sopiva hevonen. Sain siis sellaisen ratsun, jota lähdin aikanaan ostamaan, mutta siihen vain meni vähän pidempi aika :) Se on paras hevonen, joka mun omistuksessa on ollut ja voisin jopa sanoa, että elämäni hevonen <3

torstai 12. joulukuuta 2013

Treeni-intoa!

Nyt onkin ollut taas lämpötila mukavasti plussan puolella, joten oon ollut ihan innoissani ratsastamassa! Ainut haittapuoli on maneesiruuhka, jonka kanssa meillä on ollut viime aikoina aika huonoa tuuria... Tänäänkin samaan aikaan oli 9 ratsukkoa, joista yksi hevonen vielä loikki lähes koko ajan johonkin ilmansuuntaan. Aluksi en meinannut oikein saada Poikaa keskittymään, mutta jatkoin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten Poika rentoutui suhteellisen nopeasti, kun sai vähän ajateltavaa. Alkuverkan jälkeen Poika oli itseasiassa tosi kiva ratsastaa ja liikkui energisesti, mutta silti juoksematta liikaa. Tein kokoamisia laukassa ja ravissa ja treenattiin myös meidän kotiläksyä, eli pysähdyksiä :) Yllättävän vaikea saada hyviä, tasajaloin olevia pysähdyksiä! Olisin halunnut tehdä vielä vaihtoja ja väistöjä, mutta maneesissa ei yksinkertaisesti mahtunut, joten oli pakko jättää välistä.



Toinen kotivalmentaja menee Pojalla jopa kaksi kertaa tällä viikolla, joten heppa saa oikein kunnon treenausta. Talliremontti valmistuu hyvää vauhtia, joten pian voi alkaa jo oikeasti miettiä muuttoa. Karsinaelementit näyttivät oikein laadukkailta, toivotaan että ollaan osattu tehdä oikea valinta niiden suhteen! Viikonloppua odotellessa, ehkäpä silloin mahdutaan taas harjoittelemaan vähän sarjavaihtoja pitkästä aikaa.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Talvi!

Vuodenaikaan nähden on ollut yllättävän lämmintä, mutta nyt luulen että lumi on tullut pysyäkseen. Eilen meillä oli itsenäisyyspäivän rataharjoitukset ja olin rataan ihan tyytyväinen, vaikka pisteet nyt jäivätkin alle kuudenkymmenen prosentin. Startattiin Va B:2 ja ohjelma sujui helposti ilman suurempia virheitä ja Poika liikkui hyvin eteen! Varmaan ekaa kertaa ei tullut sanomista siitä, että olisi pohkeen takana tai tarvitsisi lisää aktiivisuutta :) Kääntöpuolena oli taas se, että se pääsi ajoittain juoksemaan hieman selkä alhaalla ja olisin itse voinut valmistella liikkeitä vähän paremmin, enkä vain kaasutella menemään.

Vallaton harja, kuten aina ilman lettejä!

Olin tosi iloinen, että Poika peruutti ongelmitta ja sujuvasti ja että varsinkin kolmikaarinen vaihdoilla onnistui niin hyvin. Takareista meille oli mielestäni annettu hieman turhan alhaiset pisteet, koska katsoin radan vielä videolta ja oltaisiin mielestäni ansaittu niistä edes 5,5 pistettä, vaikka ne nyt eivät täydelliset olleetkaan. Lyhyellä radalla ei kyllä mitenkään mahdu tekemään kunnon lisäyksiä noin isolla hevosella, joten ne jäivät sitten aika vaatimattomiksi. Lisätystä käynnistä tuli kuitenkin 7! Kokonaisuutena jäi silti ihan hyvä fiilis ja nämä olivat varmaankin ekat kisat koko vuonna, joita en jännittänyt tippaakaan :) Loppukommenteissa luki: "Ratsulla kivat liikkeet, mutta säilytä vakaammin takaosan ja selän jäntevyys, jotta kokoamisaste ja liikkeiden keveys säilyy tasaisemmin."

Luminen kenttä ja kaivinkone, jonka vierestä mennään tarhaan joka päivä

Tänään kävin maneesissa tekemässä kevyen palautteluratsastuksen, Poika sai liikkua kunnolla eteen, eikä tarvinnut koota yhtään. Se meni ravissa niin hurjaa vauhtia, että mua alkoi jo vähän huippaamaan, se olisi varmaan ihan ässä jossain puoliveristen montelähdössä! Lopetettiin jo puolen tunnin jälkeen, koska Poika oli niin kiva ja mun mielestä on välillä hyvä lopettaa silloin, kun hevonen vielä haluaisi jatkaa.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Sisäkäsi ylös, ulkokäsi alas

Oltiin pitkästä aikaa vierailevan (nyt jo Suomeen pysyvästi muuttaneen) valmentajan tunnilla ja oli jälleen tosi tehokasta! Valmennus tosin oli puoli tuntia aikataulusta myöhässä, joten ehdin sitten verkata Poikaa lähes tunnin ja takaisin tallissa oltiin vasta varttia vaille kymmenen illalla... Tulipahan ainakin kunnon treeni. Toivoin, että käytäisiin läpi ensi viikon harjoituskisojen rataa ja aloitettiin raviohjelmasta, eli avoilla ja suluilla. Valmentaja oli käyttänyt edellisen oppilaan kanssa juoksutusraippaa apuna ja Poika-raukka oli ihan varma, että nyt sekin saa huutia ja yritti pari kertaa ottaa pienet lähdöt aina valmentajan kohdalla. Muutaman minuutin jälkeen se oli jo vähän luottavaisempi, mutta mulkoili silti epäluuloisesti juoksutusraippaa joka kerta kun mentiin siitä ohi. En ole ihan varma pelkäsikö se oikeasti, vai oliko raippa sen mielestä vain hyvä syy ottaa vähän ylimääräistä kipinää ;)

Muutama viikko sitten treenien jälkeen

Päällimmäisenä neuvona jäi mieleen käsien asento taivutuksissa, eli hevosta voi hyvin avustaa suluissa ja avoissa johtamalla hieman korkeammalla sisäkädellä ja vastaavasti taas siirtää ulkokättä alemmaksi. Olenkin käyttänyt tätä apuna takareita tehdessä ja mielestäni se on toiminut hyvin. Tuntuu vain tosi oudolta liikutella käsiä, kun päähän on jotenkin iskostunut niin syvälle, että käsien paikka on satulan etukaaren päällä ja siinä niiden on pysyttävä, piste. Saatiin kuitenkin lisättyä taivutusastetta tosi hyvin molempiin suuntiin ja Poika tuntui tosi elastiselta ja väisti hyvin. Väistöjen jälkeen tehtiin laukkaohjelma, jossa mun täytyy keskittyä ajoittamaan vaihdot oikein ja ratsastaa huolellisesti pisteisiin ja uralle. Erityisesti diagonaalin lopussa tuleva vaihto tulee muistaa tehdä uran suuntaisesti, sillä hevonen ei kovin mielellään vaihda suoraan seinää päin.

Poika oli hyväntuntuinen ratsastaa koko ajan, pysyi jalan edessä ja kuunteli kuitenkin nopeasti myös puolipidätteitä. Valmentaja kehui, että väistöt ja muoto ovat parantuneet PALJON viime kertaan verrattuna, mikä oli tosi kiva kuulla! Mun täytyy vielä opetella ratsastamaan tehokkaammin myös hitaammassa temmossa ja saada hevonen aktiiviseksi siinä, sillä jään todella helposti vain ratsastamaan reipasta ja isoa ravia, koska siinä Poikaan on kaikista helpointa vaikuttaa. Eteenpäinpyrkimys ei kuitenkaan ole sama asia, kuin aktiivisuus ja tähän täytyy nyt keskittyä! Varsinkin kootut askellajit ovat joskus vaikeita saada pyörimään tarpeeksi tehokkaasti ja siksi tosi helposti ratsastan vähän ylitemmossa, kun ajattelen että "nyt se ainakin liikkuu tarpeeksi aktiivisesti takaa". Tätähän tämä on, ei varmaan koskaan lopu hienosäätö eikä opetteleminen :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Se aika vuodesta...

..kun voisin vaihtaa ulkoharrastuksen koko talveksi johonkin mukavaan ja helppoon sisälajiin ja palata tallille vasta, kun aurinko paistaa ja lämpömittari kääntyy taas plussan puolelle. Tällä hetkellä arki-iltaisin tallille lähteminen vaatii todella suurta itsemotivointia ja rehellisesti sanottuna työpäivän jälkeen tekisi todellakin mieli vain jäädä makaamaan sohvalle viltin alle. Sen sijaan kiskon päälle monta kerrosta vaatetta, pipon, kaulaliinan, toppahanskat ja talvikengät ja lähden raaputtamaan esiin jääkylmän auton huuruista etulasia. Ja hei, nyt ei edes ole kuin vasta pari astetta pakkasta! Ei varmaan pitäisi valittaa, kun pohjoisessa näkyi olevan jo lähemmäs -20 astetta... Pimeys on kuitenkin vielä kylmyyttäkin ärsyttävämpi asia, sillä pääsen tallille valoisaan aikaan vain viikonloppuisin muutaman tunnin ajan, eli suurimman osan viikosta tuntuu siltä, kuin olisin ratsastamassa keskellä yötä.

Kenttä jäässä, nyt voi enää vain kävellä ulkona

Onneksi meillä on kuitenkin maneesi (jopa kaksin kappalein), mutta siellä on valitettavasti ihan yhtä kylmä kuin ulkona, koska mitään eristeitä ei meidän halleissa ole. Pääsee silti onneksi suojaan tuulelta ja tuiskulta ja liikuttamaan hevosta tasaisella ja hyvällä pohjalla. Miinuspuolena tosin ajoittainen kaaos muiden kanssaratsastajien vuoksi, kaikki kun eivät aina itsekään tiedä mihin ovat menossa, väistämissäännöistä nyt puhumattakaan. Jostain kumman syystä myös jotkut henkilöt tuntuvat ratsastavan ihan kuin he olisivat yksin koko maneesissa, vaikka todellisuudessa paikalla olisi muitakin. Tämä aiheuttaa oikeita vaaratilanteita, sillä hevoset voivat potkia toisiaan (luulisi kaikkien hevosihmisten tietävän tämän) ja pahimmassa tapauksessa osua vahingossa ratsastajaan. Viimeksi eilen jouduin pysäyttämään oman hevosen, kun toinen ratsukko oli tulossa täysiä päin suoraan kylkeen. Pyysin toista kiertämään jatkossa hieman kauempaa turvallisuuden vuoksi, johon sain vastauksena, että minun tulisi vain ratsastaa nopeammassa temmossa! Siis häh, eihän sitä nyt autollakaan ajeta niin, että voidaan tulla kylkeen jos toinen ajaa hitaammin kuin itse? Tai en tosin tiedä, miten kyseinen täti käyttäytyy liikenteessä, joten voihan se olla, että hän toteuttaa samaa ajatusmaailmaa myös siellä... Mutta vaikka menisin mitä tahansa mummoravia pitkin uraa, niin ei kenelläkään silti ole oikeutta ratsastaa päälle! Luulisi kolmen ratsukon mahtuvan yhtä aikaa 20 x 60 metriseen halliin, mutta ehkä olen vain turhan optimistinen.

Paras tyyppi <3

Olosuhteista ja ratsastajan talviangstista huolimatta hevonen on kulkenut niin kivasti, että ei paremmasta väliä! Se on ollut ratsastettaessa reipas, mutta rento ja mitään suuria vaikeuksia ei ole ollut minkään liikkeen kanssa. Harjoittelin eilen ja tänään Va B:2-rataa ja tehtiin paljon temponmuutoksia laukassa ja sulkua pitkällä diagonaalilla. Yksittäiset vaihdot sujuvat täysin ongelmitta ja Poika oli niin hyväntuntuinen laukassa, aivan superkevyt edestä ja samalla kuitenkin takaa aktiivinen. Tai siltä se ainakin tuntui, en sitten tiedä miltä mahtoi näyttää :) Kun tallilta pääsee lähtemään lähes päivittäin kotiin hymyssä suin, niin jaksaa taas seuraavanakin iltana saman rupeaman uudestaan, vaikka se vähän henkistä tsemppaamista välillä vaatiikin.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pakkasenergiaa

Eilen kenttä oli vielä sula ja siinä pystyi ratsastamaan hyvin, mutta viime yönä oli pakkasta ja nyt pohja oli kovettunut aika koppuraiseksi. Poika oli vallan pirteä raikkaasta ilmasta ja juoksutin sitä sivuohjilla maneesissa, jossa se teki oma-aloitteisesti useita laukanvaihtoja ympyrällä pukkien kera. Sillä oli pari päivää hieman kevyempää hieronnan yhteydessä ja mulla on jo aika hyvä perstuntuma siitä, koska sille on kerääntynyt energiaa ja koska voi lähteä taas "turvallisesti" ratsastamaan. Tänään tiesin, että on ihan turha yrittääkään ridata normaalisti, kun se oli sen verran virtaisa jo hoidettaessa... Kylmyydestä huolimatta oli oikein kaunis päivä ja käytiin myös kävelemässä maastossa sen jälkeen, kun Poika oli saanut juosta tarpeeksi.

Peuramaalta, Ulla fotoili

Eräs meidän tallilainen myi pois edellisen hevosensa vanhoja varusteita ja onnistuin hillitsemään aika hyvin itseni, vaikka tarjolla olisi ollut Dyonin villaloimea ja vaikka mitä muita ihanuuksia. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan lisää jalkaheijastimia, satulasaippuaa, hännänselvitysainetta ja juoksutusraipan. Treenit ovat sujuneet ihan normaalisti ja harjoittelin tällä viikolla taas paljon vastalaukka-käynti-siirtymisiä, joissa sain Pojan oikein hyväksi ja teräväksi. Päätin mennä rataharjoituksissa Va B:2-ohjelman, joten nyt täytyy harjoitella ahkerasti varsinkin kolmikaarista kiemurauraa laukanvaihtojen kera.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tiistain treenit

Eilen ratsastin Pojan kolmipaloilla maneesissa ja oli ihan luksusta mennä lähes koko aika yksin ja vielä "prime time" aikaan illalla :) Tuomarinkylä on siitä niin outo paikka, että koskaan ei tiedä, mihin aikaan päivästä maneesiruuhka sijoittuu. Usein ajattelen, että illalla kahdeksan jälkeen on hiljaista ja sitten siellä saattaakin olla kymmenen muuta ratsukkoa samaan aikaan, kun kaikki muutkin ovat tulleet vasta illalla tallille. Aloitin kevyessä ravissa hieman matalammassa muodossa ja tein paljon ympyröitä ja avoja uralla. Aluksi Poika ei avoissa taipunut koko rungosta, vaan käänsi vain kaulaa ja yritti työntää ulkolapaa ulos, mutta suoristuksella ja sen jälkeen ulkopohkeella sain sen korjattua hyvin.

Tyypillinen "kaula taipuu, runko ei" avotaivutus, keväällä Karkkilassa

Laukassa se oli aluksi taas aika hidas, joten keskityin tekemään nopeita laukka-käynti-laukka siirtymisiä uran sisäpuolella ilman tukea seinästä. Pikkuhiljaa se vertyi ja välikäyntien jälkeen jatkoin ravityöskentelyllä, jossa tein koottua ravia ja lisäyksiä vuorotellen. Tämä harjoitus yleensä sytyttää Pojan aika hyvin ja se lisäsi mukavasti, mutta tuli myös hyvin takaisin pelkällä istunnalla eikä onneksi kiskonut ohjia, mitä se välillä yrittää. Kävin läpi takarit ja ravisulut lävistäjällä ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, joten en turhaan tehnyt niitä sen enempää.

Kesällä, copy: Hanna Pesonen

Tehtiin vielä muutamia yksittäisiä vaihtoja lävistäjällä ja Poika oli alkuun koko ajan apujen jäljessä, ärsyttävää... En tiedä johtuuko se siitä, että valmentaja saattaa tehdä vaihdot hieman eri tavalla, vai oliko hevonen sitten kuitenkin vielä pohkeen takana. Pari kertaa siis pysäytin sen vaihdon jälkeen ja autoin seuraavaa vaihtoa kevyesti raipalla, joten silloin saatiin ajoitus kohdalleen. Vaihtoharjoitusten jälkeen se olikin taas aika menossa, joten tein vielä vähän kokoamista kohti piruettilaukkaa ja kun se sujui hyvin, niin tehtiin loppuverkka pitkin ohjin kevyessä ravissa. Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen päivän treeniin, sillä vaikka laukassa ja vaihdoissa oli alkuun vähän ongelmia, niin Poika oli lopuksi todella hyvä ratsastaa ja kantoi hienosti itsensä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Arkijuttuja

Viime viikko meni yllättävän nopeasti ja Poika työskenteli ihan perusjuttuja, eli treeniä, vähän maastoilua ja juoksutusta. Maneesiremontti valmistui vihdoin, joten nyt yksityisillä on taas oma halli käytössä ja se helpottaa kyllä todella paljon liikutuksen suunnittelua! Meidän toinen valmentaja ratsasti Pojalla eilen ja hevonen näytti tosi hyvältä, piruetin ja piaffin alkeet ja sarjavaihdot alkavat jo olla aika hyvin hallussa. Poika sai kehuja siitä, että sen keskittymiskyky on parantunut ja koko pakka pysyy nykyään vähän paremmin kasassa, mikä tietysti helpottaa huomattavasti liikkeiden suorittamista. Huomaa selkeästi, miten paljon enemmän laukkaohjelman merkitys korostuu vaikeammalla tasolla, kun tuleekin heti sarjavaihdot, laukkasulut ja puolipiruetit/piruetit, kun helpommissa luokissa tehdään taas enemmän asioita ravissa.

Maastoretkellä lauantaina

Poika sai viikonloppuna treenien jälkeen oikein tehohoidon, kun kylmäsin jalat ja hieroin myös arnikaa lihaksiin. Loppuviikosta sillä on nyt pitkästä aikaa hieronta, joten silloin saadaan vähän tarkempaa katsausta lihaskunnosta. Kävin tänään rehuostoksilla ja ostin samalla myös (vihdoin ja viimein) uudet putsit ja myös uuden vohveliloimen vanhan repeytyneen seuraajaksi. Täytyy tosin sanoa, että me käytetään kaikki tavarat ihan loppuun asti ennen uusien ostamista, kuten voi ehkä seuraavasta kuvasta huomata ;)

Aika ostaa pikkuhiljaa uudet?

Iso kenttä on ollut edelleen superkunnossa ja myös keskikenttä on lähes kuiva, joten Poika sai tänään hölkätä siellä liinan päässä. Tyyppi oli niin täynnä energiaa, se spurttaili ja pukitteli ihan kunnolla ja taisi purkaa samalla parin viikon patoutuneet höyryt pois. Huomenna mennään taas maneesissa ja sitten voin kirjoitella vähän tarkempaa treenianalyysiä!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Traumaattinen maanantai

Voi Poika-raukka! Sillä on ollut tänään tosi huono tuuri, koska tänään jopa kahteen otteeseen sen karsinaan valui seinän välistä betonia tallien rakennustyömaalta. Oli sanomattakin selvää, että se pelästyi tätä älyttömästi (laastia tuli lähes samalla vauhdilla kuin tulisi vettä) ja onneksi saatiin se molemmilla kerroilla tosi nopeasti siirrettyä toiseen karsinaan. Tilapäiskarsinassakaan se ei oikein uskaltanut rentoutua, vaan tuijotteli koko ajan takaseinään, että hyökkääkö sieltäkin nyt jotain taas kimppuun. Kävin sitten kävelyttämässä sitä ulkona ja todella nopeastihan se rauhoittui omaksi itsekseen, mutta päätettiin että ei uskalleta laittaa sitä nyt omaan karsinaan, ennen kuin valumatyöt lopetetaan kokonaan parin päivän kuluttua.

Sitä ei tiedetä, miksi juuri sen karsinaan valui betonia, mutta ilmeisesti väliseinässä on juuri siinä kohtaa ollut reikä ja siksi meidän karsina on joutunut kohteeksi. Muihin karsinoihin ei tullut missään vaiheessa mitään, mutta tietysti tilannetta pitää seurailla. Noh, positiivinen uutinen oli kuitenkin se että saatiin satula jo tänään takaisin toppauksesta, joten pian päästään taas normaaliin arkeen kiinni ja maneesiremonttikin toivottavasti valmistuu loppuviikosta! Palataan siis asiaan kun tilanne tasoittuu...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Satulan hienosäätöä

Eilen päästiin treenaamaan kunnolla maneesissa ja Poika oli oikein hyvä! Tein paljon yksittäisiä vaihtoja myötälaukasta vastalaukkaan ja toisin päin ja kaikki vaihdot olivat ihan suoria, jess. Pitkästä aikaa harjoiteltiin myös laukkasulkuja uralla ja oikea oli tosi hyvä, mutta vasempaan en saanut oikein tarpeeksi poikitusta. Sain jopa omaan jalkaan suonenvedon, kun puristin niin paljon pohkeella... Poika oli lopuksi taas tosi innoissaan ravissa ja olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta malttoi kuitenkin rauhoittua ja venytti hyvin lopuksi.

Juoksutuksen jälkeen kävelyllä maneesissa

Tänään saatiin vihdoin ja viimein satulaseppä tallille ja meidän satulan tilanne oli juuri sellainen, kuin olin itse etukäteen ajatellut. Satula siis istuu hyvin selkään ja on sopivan levyinen, mutta toppaukset oikealta puolelta olivat hieman painuneet. Mitään isoa muutosta ei tarvitse tehdä, vain pientä hienosäätöä ja toppausten tasausta oikealle puolelle, sillä vasen puoli oli hyvä ja tasainen. Aika hyvä tilanne siihen nähden, että satulaa on muokattu viimeksi kaksi vuotta sitten! Uskallan nyt jo aika hyvin luottaa omaan arviointikykyyn ja yleisfiilikseen varusteasioissa ja uskon, että omistaja myös huomaa ja tuntee, jos hevosta ahdistaa jokin. Satula lähti siis nyt "huoltoon", mutta saan sen toivottavasti jo alkuviikosta takaisin. Siihen asti pitää juoksuttaa ja Poika saa ottaa vähän kevyemmin. Katsotaan, jos saisin sille myös pitkästä aikaa vaikka myös hieronnan varattua.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ihan kauhea ilma

Tänään olin jo asennoitunut kentällä ratsastukseen, mutta ulkona oli niin järkyttävä sade ja tuuli, että oli pakko mennä maneesiin. Onneksi oli edes se 1/3 maneesista käytettävissä! Pyörittiin siinä sitten noin 45 minuuttia ja sain tehtyä vähän vastalaukkatreeniä ja takareita. Poikaa hieman ahdisti tosi läheltä tulevat muut hevoset, mutta se malttoi tosi hyvin mielensä ja kulki kiltisti, vaikka selvästi vähän jännittyikin.

Eilen meillä olikin varsinainen yöratsastus, sillä mentiin maneesiin vasta tuntien loputtua yhdeksältä illalla. Meidän lisäksi siellä oli vain kaksi muuta ratsukkoa ja voi sitä tilan määrää! Mahtui hyvin tekemään lisäyksiä ja lävistäjiä, sekä muutamia sarjavaihtoja. Poika oli alusta asti tosi hyvä ja reipas ja kokosi myös hienosti laukkaa, pysyen silti energisenä. Saatiin tehtyä oikein onnistuneet treenit ja hevonen oli innoissaan. Oltiin tallissa vasta noin puoli yhdeltätoista, joka oli kyllä ratsastajalle turhan myöhäinen aika seuraavaa työpäivää ajatellen... Mutta välillä kannattaa valvoa :) Sattuneesta syystä ei nyt ole tuoreita kuvia, mutta yritän ottaa taas paremmalla ilmalla!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuu

.. ja pimeys! Viideltä on jo todella pimeä, joten arki-maastoilut voi suurimmaksi osaksi unohtaa. Onneksi kentällä ja maneesissa on todella hyvät valot ja niitä osaa nyt arvostaa, sillä ollaan oltu myös hieman "pimeämmillä" talleilla aikaisemmin. Pojalla oli pari päivää vähän kevyempää ja eilen se ei ollut ratsastuksessa oikein avuilla. Menin yhteensä 45 minuuttia, joista ensimmäiset puoli tuntia se oli kyllä aika kauhea. Yritti laiskotella ja oli superhidas pohkeelle, sitten kun vaadin reaktiota niin hermostui ja veti herneen nenään. Käynnissä kiemurteli, eikä meinannut nostaa laukkaa ja työnsi ulkolapaa ulos. Tein sitten vain ihan perusjuttuja ja siirtymisiä niin kauan, että sain sen kunnolla läpi ja reagoimaan pohkeeseen ja pidätteeseen nopeasti ja suoristumaan.

Märkä kenttä tältä päivältä

Tänään Poika oli jo huomattavasti parempi ja treenattiin kangilla maneesissa. Harmittavasti siellä olikin aikamoinen ruuhka iltapäivällä, joka vähän vaikeutti suunniteltuja kuvioita. Sain kuitenkin harjoiteltua taas laukan kokoamista ja muutamia vaihtoja. Kerran sarjoissa uralla se heitti taas perää ulos ja potkaisi seinään ja hermostui siitä itse. Sen pitäisi nyt vaan keskittyä vaihtamaan suorassa ja sitä on hyvä harjoitella nimenomaan uralla, jossa se ei pääse heittäytymään. Lisää vaan treeniä, kunpa vaan pääsisi tekemään noita vähän enemmän... Maneesiremontti kestää vielä pari viikkoa, joten sen aikaa pitää nyt vain tehdä sen verran mitä ulkona pystyy ja vanhassa maneesissa mahtuu. Huomenna käyn jo aikaisin aamulla juoksuttamassa ja suuntaan sitten Tallinnaan loppupäiväksi, toivotaan että ei ole montaa aamuvirkkua maneesissa!

torstai 31. lokakuuta 2013

Loppuvuoden suunnitelmia

Alkuviikosta päästiin taas treenaamaan normaaliin tapaan perusjuttuja, eikä se paljon puhuttu syysmyrskykään onneksi tullut Helsinkiin. Meidän toinen kotivalmentaja ratsutti Pojan tiistaina ja hevonen näytti todella hyvältä! Kenttä oli yllättävän kuiva ja pientä (tai no, aika suurta) sadekuuroa lukuunottamatta ulkona oli suhteellisen ok mennä. Poika sai taas kehuja ja oli kuulemma paremman tuntuinen kuin viimeksi ja samanlainen molempiin kierroksiin. Keskuteltiin kuitenkin siitä, että täytyy keskittyä pitämään hevosen muoto vielä tasaisempana läpi eri liikkeiden, sillä nyt se on ajoittain turhan muuttuva. Kokoamisessa Poika tulee helposti hieman liian lyhyeksi ja vastaavasti taas lisäyksissä se yrittää sukeltaa ja lopettaa itsensä kantamisen. Vaikka nyt kaulan asentoa ei pidäkään ihan sokeasti tuijottaa, niin tulisi silti pyrkiä pitämään se mahdollisimman samanlaisena siirtymisissä ja askellajien sisällä. Tämä vaatii toki myös hevoselta riittävästi voimaa kantaa itsensä ja ratsastajalta tarpeeksi tukea istunnalla.

Koutsin kanssa kentällä

Tätä vuotta on vielä pari kuukautta jäljellä ja näillä näkymin ajattelin mennä joulukuussa kotikisoissa yhden rataharjoituksen. Seura järjestää itsenäisyyspäivänä lyhyen radan kisat ja siellä on myös valinnainen luokka, jossa ratsastaisin joko Va B:2, Va B:6 tai Va B MB Specialin. Pitää tutustua tarkemmin noihin ratoihin ja päättää sitten, mikä olisi meille sopivin. Nämä ovatkin kaikki ihan uusia ratoja meille, joten valitsen varmaan sen helpoimman vaihtoehdon ;) Ensi kuussa järjestetään myös seurakisat, mutta ne jäävät nyt meidän osalta välistä, sillä kansallisissa startanneet ratsukot eivät saa osallistua ja tämä onkin mielestäni ihan reilu rajaus. Muuten keskitytään harjoittelemaan vähän uusia juttuja ja tietysti parantamaan vanhoja "temppuja". Toivottavasti maneesiremontti olisi pian valmis ja ehkäpä jo jouluna päästään myös muuttamaan uuteen vastavalmistuneeseen talliin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mutaa, kuraa ja sadetta

Tällä viikolla ei kyllä ole oikein voinut puhua mistään treenaamisesta, vaan lähinnä hevosen liikuttamisesta. Toinen maneesi on siis edelleen remontissa ja ratsastuskoulun- ja opiston tunnit pyörivät isossa maneesissa iltaan asti, joten ollaan yritetty mennä arkisin säiden salliessa ulkona. Toinen vaihtoehto on mennä iltaisin maneesiin pyörimään pikkualueelle, mutta tuntien Pojan ajoittaisen taipumuksen kyttäillä muita hevosia, en pidä tätä vaihtoehtoa kovinkaan järkevänä. Kenttä on ollut välillä aika märkä ja tuntuu, että oon lähes joka päivä ollut vesarissa pesemässä hevosen jalkoja ja suojia ja yrittänyt saada loimia kuivaksi kuivaushuoneessa...


Alkuviikosta kenttä oli osittain jäässä, joten yritin pyöriä vain sen keskellä olevalla pehmeällä osiolla. Poika kuumui totaalisesti pelkästä käynti-ravi-köpöttelystä ja yritti tarjota koko ajan laukkaa ja sitten hermostui vielä enemmän, kuin en antanut sen mennä. Hinkattiin sitten aika paljon takareita ja käyntiväistöjä ja yritin parhaani mukaan estää hevosta kimpoilemasta suuntaan tai toiseen... Onneksi tiistaina oli taas plussakelit ja sain juoksutettua kunnolla ulkona, Poika oli ihan ylienerginen ja loikki aluksi ympäriinsä kuin mikäkin aropupu. Mäellä pyörii todella kesy kettu ja se tuli taas pitämään meille seuraa kentälle, se on tosi rohkea ja uskaltaa tulla hyvinkin lähelle hevosia. Hetken istuskeltuaan se taisi vähän kyllästyä meihin, (eikä Poikakaan sitten enää alkuihmettelyn jälkeen puhissut sille) joten se lähti hölkkäämään takaisin pellolle.


Uusittuja tarhoja, maalausta vaille valmiita!

Loppuviikosta pääsin onneksi ratsastamaan kunnolla pari kertaa maneesissa, kun osuttiin paikalle hiljaiseen aikaan ja tämän päivän treenit olivat yhteenvetona aika onnistuneet! Verkan jälkeen kokosin taas paljon laukkaa ja tein hieman harjoituspiruettia ja sitten tehtiin vielä sarjoja. Huomasin kyllä, että ei olla hetkeen sarjoja treenattu, sillä Poika oli aluksi niin hidas ja yritti vain kiskoa ohjia ja vaihtoi laukkaa jäljessä. Pysäytin sen pari kertaa kunnolla ja muistutin vähän, että siihen pohjeapuun pitäisi oikeasti myös reagoida eikä vain huiskia häntää. Sitten sain laukan pyörimään tosi hyvin ja neloset ja kolmoset tulivat tosi helposti suoralla uralla. Lävistäjällä mulla on vielä hieman itsellä ohjaamisvaikeuksia, pitää harjoitella sitä :) Ravissa hevonen on ollut huippuhyvä, joten olen keskittynyt enemmän laukkatyöskentelyyn. Päädyin vähentämään hieman väkirehuja ja se on näkynyt heti positiivisesti ratsastettavuudessa, ylimääräiset hölmöilyt jäivät pois ja uskaltauduttiin jopa pitkälle maastolenkille rennolla fiiliksellä! Toivottavasti plussakelit jatkuvat vielä, niin voidaan mennä ulkona myös ensi viikolla.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Huoltoa ja Horse Show:ta

Poika raspattiin torstaina ja suhteellisen tujun rauhoituksen takia se sai sitten vapaapäivän liikutuksen osalta. Sillä ei ollut mitään suurempaa korjattavaa hampaissa, mutta oli hyvä tehdä taas perushuolto ja seuraava on jälleen ensi keväänä. Perjantaina kävin pikaisesti juoksuttamassa hevosen kuraisella kentällä (liikkui siitä huolimatta tosi hyvin!) ja sitten suuntasin katsomaan esteratsastusta HIHS:hun. Olin myös tänään katsomassa World Cup -näytöksen ja kouluratsastusta ja erityisesti Dressage Knock Out -kisa oli mielestäni todella toimiva ja viihdyttävä. Näitä ehdottomasti lisää! Suureksi yllätyksekseni en ostanut mitään exposta ja hyvä niin, sillä kamaa on tosiaan nyt jo ihan riittämiin :)

Kunniakierrokselta

Eilen ja tänään treenattiin kunnolla maneesissa ja Poika oli molempina päivinä tosi kiva ratsastaa. Oon todennut hyväksi harjoitukseksi tehdä alkuun laukassa vaihtoja käynnin kautta niin, että nostan aina vuorotellen myötä- tai vastalaukan. Siinä hevosen on pakko keskittyä ratsastajaan ja reagoida nopeasti, sillä teen yleensä vain noin neljä askelta laukkaa - kolme askelta käyntiä - neljä laukkaa jne. Poika painaa varsinkin alussa aika helposti ulkoapuja vasten ja vastalaukka suoristaa sitä aika hyvin tässä ongelmassa. Tein myös paljon kokoamista laukassa kohti piruettilaukkaa ja Poika keveni tosi hienosti edestä ja kantoi itsensä hyvin. Tein vain muutamia vaihtoja ympyrällä ja se vaihtoi tosi hyvin, joten annoin niiden sitten olla.

Ravissa se on ollut oikein eteenpäinpyrkivä ja olen pystynyt säätelemään tempoa ja askelpituutta tosi hyvin. Tein muutamia sulkuja lävistäjällä ja se taipui ihan ongelmitta ja liikkui hyvin sivulle. Sitä sai oikeastaan enemmänki pidätellä, sillä se olisi mielellään vaan liihotellut täysiä keskiravia pitkin maneesia... Jostain syystä peruutus on taas viime päivinä ollut ongelma, varmaan siksi kun en ole hetkeen sitä treenannut. Poika ei vain yksinkertaisesti lähde pysähdyksestä taakse, vaan vetää vaan ihan pokkana suu auki ohjia. Ei auta muu, kuin ottaa se pari kertaa taakse ihan kunnolla ja myödätä heti, kun se lähtee taaksepäin. Muutaman toiston jälkeen se taas oivalsi asian ja sain sitten peruutettua ihan kevyellä avulla. Katsotaan, onko huomenna taas sama ongelma, vai olisiko se oppinut edes jotain...

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hieno, hieno ratsu!

Eilen juoksutin Pojan kentällä ja sen mielestä olikin varsin mukavaa vähän pukitella pirteässä syysilmassa! Kiltisti se pysyi kuitenkin koko ajan ympyrällä ilman turhia rykimisiä, eikä liinakaan kiristynyt lähes kertaakaan. Keskikentän vieressä oli iso kaivuri uusimassa tarhojen pohjia ja työt lopetettuaan se vielä ajoi takaisin tallien taakse työmaalle, eikä Poika pelännyt sitä yhtään, vaikka kaivuri kolisi tosi paljon! On se välillä sitten niin rohkea ja rauhallinen hevonen :)

Ihan väsy treenin jälkeen

Tänään meillä oli pitkästä aikaa toisen valmentajan tunti ja Poika oli huippuhyvä! Tehtiin sarjavaihdot, sulut laukassa ja ravissa ja vielä lisäyksiä ja kaikki meni niin helposti. Alkuun se oli tietysti taas tosi hidas, mutta sitten kun se vertyi, niin pääsikin oikein kunnolla vauhtiin. Kyllähän dieselmoottori ottaa aikansa aina lämmetä, isojen hevosten kanssa on vähän sama juttu. Poika sai paljon kehuja ja oli tosi tyytyväinen itseensä. Kävin myös vähän kaappeja läpi ja tein loimi-inventaarion, jonka tuloksena kaksi todella rikkinäistä ulkoloimea meni roskiin. Poika on aika lahjakas repimään loimia ja jotenkin kummallisesti se saa varsinkin etukiinnikkeet aina hajalle. Toistaiseksi loimitilanne näyttää ihan hyvältä, jos hevonen vaan malttaa olla tuhoamatta nykyisiä ulkoloimia...

Uusi katto valmistuu hyvää vauhtia!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aamuratsastus

Tänään kävin jo kymmenen aikaan ratsastamassa ja tallilla oli yllättävän paljon muitakin aamuvirkkuja. Iso maneesi oli vapaana, joten tehtiin siellä tehokas treeni kangilla ja Poika oli oikein hyvä ja normaali. Aluksi vähän hidas, mutta vertyi sitten ihan hyvin ja tein paljon vaihtoja ja avoja ravissa. Se keskittyi hyvin, eikä kyttäillyt mitään ja oli rento oma itsensä. Hyvä homma!

Hyvinkäällä 2012

Jotenkin ihan outoa kun ei ole mitään kisoja loppuvuonna, viikonloppuisin on ihmeellisen paljon vapaata aikaa? Treenaaminenkin on ihan erilaista, kun ei ole mitään aikarajoja tai tiettyä rataa harjoiteltavaksi. Pitää siis keskittyä perusratsastukseen ja tehdä erilaisia välitavoitteita talven ajalle. Välillä on tietysti hyvä ottaa vähän rennommin, mutta oma ratsastus menee helposti vaan pelkäksi kentällä pyörimiseksi, jos ei ole mitään konkreettista treenisuunnitelmaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Turhan viritetty menopeli

Liian energinen hevonen ei ole kiva, mä haluan mun tätiratsun takaisin! Pojalla on ollut nyt joku ihmeellinen syyshulluus ja testailuvaihe päällä, kaikki sujuu kivasti niin kauan kun vain tehdään perusjuttuja, mutta pienestäkin komentamisesta se vetää herneen nenään. En nyt sentään vielä ole tippunut kyydistä, mutta kaksi kertaa oli todella lähellä. Kentän ympärillä olevien pusikoiden lehdet rapisevat aika jännästi ja siitäkös Poika saa hyvän syyn vähän loikkia, vaikka normaalisti se ei korvaansa lotkauta mistään rapinoista. Todella rasittavaa!! Juoksutuksessakin se on ollut ihan kaheli ja riehunut pari kertaa oikein urakalla.


Tänään meidän valmentaja läpiratsasti Pojan ja onneksi se käyttäytyi normaalisti ja sai oikein kunnon treenin. Joutui tekemään paljon sulkuja ja laukkapiruetin alkuja ja oli raukka ihan hiessä sen jälkeen :) Se ei hermostunut yhtään vaikka joutuikin huhkimaan ja siihen laitettiin paljon painetta, hyvä juttu. Valmentaja myös sanoi, että Poika ei ole enää yhtään niin tyhjä edestä, eli oon onnistunut ilmeisesti jollain tavalla opettamaan sille jotain! Nyt toivotaan että se käyttäytyy kiltisti myös loppuviikosta, sillä uhkailin sitä jo makkaratehtaalla, jos toi sekoilu ei lopu...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hyvä sunnuntai

Torstaina ja perjantaina Poika oli jotenkin ihmeellisen hankala ratsastaa. Jumitus laukassa jatkui ja hevosen keskittymiskyky oli aika olematon, jonka lisäksi se oli tosi hidas jalalle. Laitoin siihen vähän painetta nopeiden siirtymisten myötä, mutta siitä se vain hermostui ja alkoi pelleilemään ja kyttäämään kentällä kaikkea olematonta. Menivät siis hieman tahtojen taisteluksi nuo pari ratsastuskertaa ja fiilikset eivät olleet kovinkaan hyvät noiden päivien jälkeen.

Peuramaalta, kiitos Ullalle kuvasta!

Lauantaina Pojalla oli tosi kevyt juoksutuspäivä, joten laitoin tänään varmuuden vuoksi gramaanit ja toivoin, että se olisi edes jotenkin tolkuissaan eikä olisi kerännyt liikaa turhaa energiaa itseensä. Päätin jo etukäteen, että teen vain läpiratsastuksen ja perusjutut, enkä yritä virittää sitä yhtään. Hieman pessimistisenä suuntasin kentälle ja ryhdyin ratsastamaan ja Poikahan toimikin sitten ihan älyttömän hyvin! Se oli skarppi ja kuunteli hyvin ja turhat maisemien katselutkin jäivät pois gramaanien ansiosta. Yhteensä ratsastin kävelyineen noin 45 min ja sen jälkeen mentiin hyvällä mielellä talliin. Välillä sitten yllätys näinkin päin, olin jo ehtinyt varautua kunnon hiittaamiseen mutta päästiin molemmat helpolla :)

Peuramaalta, kiitos Ullalle kuvasta!

torstai 3. lokakuuta 2013

Ulkotreenausta

Eilen Pojalla oli kevyempi maastoilu- ja hölkkäpäivä ja tänään treenattiin kangilla kentällä. Pohja on ollut nyt aika hyvä ja säätkin ovat suosineet, joten on ollut mukavan raikasta ratsastaa ulkona :) Tehtiin ihan perusjuttuja, keskityin saamaan suorat vaihdot kevyestä pohjeavusta ja säädin vähän ravia kokoamisen ja lisäyksen kautta. Laukka tuntui aika hyvältä molempiin suuntiin, mutta hevonen ei vain lähde tarpeeksi nopeasti pohkeesta eteen! Pari kertaa se vain pukitti tai teki vaihdon, kun pyysin lisäystä - niin ärsyttävää. Pitää nyt keskittyä saamaan oikea reaktio ja jättää vaihdot hetkeksi pois kokonaan. Joskus on yllättävän vaikeaa vaan ratsastaa reippaasti suoraan eteenpäin...

Kenttä klo 17

Lähiaikoina olisi tarkoitus toppauttaa satula ja tarkistaa että se on vielä Pojalle sopivan levyinen, mutta satulaseppiin on niin vaikea saada yhteyttä! Ihan sama juttu kuin kengittäjien kanssa, ei vastata soittopyyntöihin tai viesteihin... Kyllähän sitä aika hyvin oppii huomaamaan, kenelle kannattaa edes yrittää soittaa ja kenelle taas ei, mutta hölmöltähän se tuntuu näin asiakkaan näkökulmasta anella palvelua lähestulkoon setelitukku kädessä. En tiedä mikä näissä käsityöammateissa tuntuu olevan, ilmeisesti jos asiakkaita riittää, niin asiakaspalvelu voidaan unohtaa ihan kokonaan? Kärsivällisyys tässä ainakin kehittyy...

Kenttä klo 20

tiistai 1. lokakuuta 2013

Maneesiremontti

Meillä onkin nyt puoli mäkeä remontissa, kun tänään aloitettiin uuden maneesin kattorakenteiden vahvistus ja tallien uudistus jatkuu samalla vauhdilla. Uusi maneesi on nyt siis reilun kuukauden verran käyttökiellossa ja tilapäisenä ratkaisuna vanha maneesi on jaettu kolmeen ratsastusosioon. Täytyy toivoa, että voidaan kuitenkin ratsastaa kentällä mahdollisimman pitkään, sillä maneesin kolmaosalle ei valitettavasti kovin montaa ratsukkoa mahdu yhtä aikaa... Ulkona ratsastaminen on vain pukeutumiskysymys ja onneksi alla on hevonen, joka ei turhaan hötkyile esimerkiksi sateesta tai tuulesta :) Kunhan nyt vaan pakkasia ei tulisi, niin pohja pysyisi pehmeänä.

Peuramaalta, Ulla kuvasi!

Tänään treenattiin kentällä ja Poika oli aika kiva ratsastaa, keskittyi hyvin eikä tullut tyhjäksi edestä. Laukassa se yritti aluksi jäädä vain paikalleen, mutta tein paljon laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ja temponmuutoksia laukassa ja sitten se alkoi taas liikkumaan hyvin. Kun ei ole aitoja ympärillä, niin huomaa heti, kuinka hevonen yrittää puskea ulkolapaa ulos ja kääntyä huonosti... Suoristamisella ja napakalla ulkopohkeella se kuitenkin lopetti "liiraamisen", mutta kyllä siinä pitää silti aika tarkkana olla itse ja katsoa eteenpäin. Sain tehtyä taas hyvät vaihdot joka kolmannella askeleella, hieno Poika!

Peuramaan kisoista

maanantai 30. syyskuuta 2013

Seurakisat Peuramaalla

Lauantaina oli tuulinen, mutta onneksi aurinkoinen päivä ja suunnattiin Pojan kanssa kisoihin Peuramaalle. Matkakaverina meillä oli toinen kouluhevonen meidän tallilta ja ruunat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään :) Verkassa Poika oli vähän "ylirento" ja pärski koko ajan ja mietin, että nyt en varmaankaan saa sitä tarpeeksi hereille. Rataa kiertäessä se tulikin sitten tosi skarpiksi ja sama vire säilyi myös lähes koko radan. Ainut virhe oli pieni tahtirikko lisätyssä käynnissä, mutta muuten rata meni yllättävän hyvin! Päätuomari antoi lähes 63% ja istunnasta ja lisäyksistä tuli jopa 7.

Palkintojenjaosta, Ulla kuvasi

Yhteensä saatiin sitten 60,83 % ja sijoituttiin toiseksi! Poika oli ihan hassu kunniakierroksella, se ei oikein ymmärtänyt, miksi nyt vielä piti laukata ja tippui pari kertaa raville... Kokonaisuutena oli mukava reissu ja olin iloinen, että monien huonojen ratojen jälkeen saatiin pitkästä aikaa onnistuminen. Tähän on hyvä lopettaa kausi ja jatkaa ensi vuonna uudella innolla! Ensi kaudelle meillä on toki jo mietittynä tavoitteita, mutta olen jotenkin vähän varovainen suunnittelemaan kovin suuria juttuja, ettei sitten tule suuria pettymyksiä :) Olisi hienoa, jos Poika oppisi talven aikana uusia liikkeitä ja kehittyisi vielä paremmaksi. Valmentajat ovat sitä mieltä, että se voisi helposti mennä ensi kaudella jo Prix St Georges -tasolla! Ehkäpä lainakuskin kanssa se voisikin onnistua, jos treenataan koko talvi ahkerasti.

Meille ei koskaan ole ollut prioriteettina edetä luokissa nopeasti ylöspäin ja saada samalla ruusukkeita, vaan kehittää hevosta rauhassa ja iloita matkan varrella tulevista onnistumisista. Olen aikaisemminkin todennut, että en ole kovinkaan kilpailuhenkinen, vaan pidän kisoissa käymisestä kokemuksena ja vaihteluna. Jos olisin halunnut vain päästä kilpailemaan vaikeita luokkia, olisi varmaankin kannattanut ostaa hieman valmiimpi ratsu ja treenauttaa sitä ratsuttajalla viikoittain ;) Minulle tärkeämpää on kuitenkin pitää hevonen terveenä ja hyväntuulisena ja kouluttaa sitä valmentajien kanssa ilman paineita. Kehitystä tavoitellaan, mutta sillä ei ole kiire!

torstai 26. syyskuuta 2013

Kylmät ilmat ja pirteä ratsu

Viime päivinä on ollut järkyttävän kylmä, aamuisin +3 astetta! Yöllä laskee varmaan pakkasen puolelle, hrr... Hevoset ovat olleet pirtsakalla tuulella ja Poika oli innokas tiistain valmennuksessa. Se tuntui alusta asti tosi hyvältä ja eteenpäinpyrkivältä, joten harjoiteltiin Va B:1 -rataa ja sen jälkeen haettiin vielä hyvää tuntumaa ympyrällä. Sain taas niin monta ahaa-elämystä ja uutta oppia! Poika tulee todella helposti tyhjäksi edestä jos se käy vähän kierroksilla ja nyt sain tosi hyviä vinkkejä siihen, kuinka saada se ottamaan enemmän tuntumaa ohjille. Idea oli ratsastaa sisäpohkeesta ulko-ohjan tuelle ja samalla ajatella loivaa avotaivutusta - yksinkertaista eikö ;) Tämä kuitenkin toimi todella hyvin ja sitä voi tehdä myös suoralla uralla ratsastaessa, lävistäjillä yms.


Tänään ratsastin kentällä ihan perusjuttuja kolmipaloilla ja meni ihan hyvin, vaikka en nyt yksin tietenkään saanut hevosta kulkemaan yhtä hienosti kuin tiistaina. Kentälle ilmestyikin yhtäkkiä vaikka kuinka monta ratsukkoa ja oli vielä estevalmennus toisessa päädyssä, aikamoista hulinaa. Poika keskittyi kuitenkin suhteellisen hyvin ja itsekin muistin katsella eteenpäin, niin ei törmätty muihin.


Poika on viime aikoina syönyt vähän huonosti ja en ole oikein löytänyt siihen syytä. Onneksi meillä on ihanan tarkka henkilökunta tallilla, joka ilmoittaa heti, jos hevosessa on jotain poikkeavaa! Myös toiset hevosenomistajat seurailevat tarkasti hevosia ja olen itsekin pari kertaa soittanut omistajalle, jos olen huomannut, että joku hevonen näyttää levottomalta tai mahdollisesti kipeältä. Omasta hevosesta on aina niin huolissaan ja ainakin itse haluan löytää syyn ongelmille niin pian, kuin mahdollista. Jotkut hevoset saattavat jostain syystä saada vatsavaivoja tai lieviä kaasuähkyjä ilmojen kylmetessä ja osasyy voi olla se, että ne juovat kylmällä ilmalla vähemmän. Juoma-automaatin vesi on todella kylmää, joten muistakaa juottaa ämpäristä lämmintä vettä hevosille erityisesti pakkasella! Itse olen jopa vähän neuroottinen tästä asiasta, sillä yhden ähkyherkän hevosen omistaneena sitä suhtautuu näihin asioihin aika vakavasti. Syötän Pojalle nyt psyllium- ja maitohappokuurin, jos sillä on jotain vatsassa niin se toivottavasti tasoittuisi noilla.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksy!

Nyt se syksy sitten taisi tulla, tänään oli inhottavan kylmä ja sateinen ilma ja pimeäkin vielä. Pitää kaivaa heijastimet käyttöön kaapin perältä... Katselin ennen ratsastusta kotona vanhoja treenivideoita ja sain ihan älyttömästi motivaatiota, nyt vaan treenaamaan hevosta eteen ja ylös! Vitsit miten hyvä, että ollaan niin ahkerasti kuvattu valmennuksia ja kisoja, niitä jälkikäteen katsoessa sisäistää ehkä opit jopa paremmin kuin kyseisellä hetkellä satulassa. Valmentaja sanoi hyvin, että muodon kanssa pitää olla selkeä suunta; joko mennään kunnolla eteen-alas, tai sitten mennään kunnolla eteen-ylös. Ei mitään välimalleja siihen väliin, sillä Poika tulee muutenkin niin helposti kuolaimen taakse tai vastaavasti liian pitkäksi ja matalaksi.

Hiphei! Pari viikkoa sitten oli vielä kesä

Maneesissa oli alkuruuhkan jälkeen tosi hyvin tilaa, joten menin koko pitkää lävistäjää pitkin sulkua ravissa ja laukassa ja hevonenhan alkoi toimimaan! Se oli nyt jo 50 % parempi ratsastaa kuin lauantaina, miksi se ei voi mennä noin hyvin myös radalla... Se ravasi tosi hyvässä ryhdissä ja kantoi itsensä juoksematta kuitenkaan alta pois, jess. Huomenna taas vierailevan valmentajan tunnille pitkästä aikaa, toivotaan onnistumisia myös siellä :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rataharjoitukset kotikentällä

Eilen osallistuttiin kotikentällä järjestettyihin rataharjoituksiin, jossa sai itse valita ratsastamansa ohjelman. Mentiin kerran alkukaudesta Va B:1 ja se oli mielestäni ihan mukava ohjelma ratsastaa, joten harjoiteltiin ahkerasti koko viikko ja lähdettiin starttaamaan hyvällä fiiliksellä. Poika tuntui verkassa ihan hyvältä, se oli rento, mutta silti suhteellisen reipas. Tein paljon siirtymisiä ja sain sen nopeaksi jalalle, mutta sitten koko homma levisi käsiin, kun mentiin kouluaitojen sisälle... Tunsin jo heti alkuun, että nyt hevonen pääsi pitkäksi ja pohkeen taakse, enkä raipan mukanaolosta huolimatta saanut sitä enää ratsastettua hyväksi. Poika jotenkin veti itsensä kasaan ja tuli ihan kovaksi kyljistään ja sittenhän se meni taas ihan puristamiseksi koko rata.


Sellaista sitten tällä kertaa, hyvä että sain edes laukan nostettua! En tiedä, miten ihmeessä saisin omaa rataratsastusta muutettua toimivammaksi, sillä nyt hevonen ei selkeästikään kunnioita tarpeeksi apuja aitojen sisällä. Tallikaveritkin kyselivät ihan ihmeissään, että miten Poika muuttui niin hitaaksi yhtäkkiä radalla. Todella turhauttavaa, kun tietää että hevonen pystyisi olemaan yli puolet parempi. Juttelin vielä valmentajan kanssa ja hän kannusti osallistumaan seurakisoihin viikon kuluttua, vaikka itse jo ajattelin perua ilmoittautumisen. Yritetään nyt kuitenkin vielä, sillä olisi mukava päättää kausi vähän paremmalla mielellä.



Tänään käytiin nollaamassa tilanne ja rentoutumassa maastolenkillä, aamulla oli ihanan kaunis ilma ja onneksi ehdittiin ulos ennen iltapäivän sateita! Ensi viikolla sitten treeni jatkuu perusratsastukseen keskittymisellä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Heikkoudet ja vahvuudet ratsukkona

Kysymyspostauksessa tuli toive, että käsittelisin Pojan ja itseni huonoja sekä hyviä puolia ja nyt on vanha kunnon plusmiinus-lista valmis! Aloitetaan ensimmäisenä hevosesta:

Pojan hyvät puolet ovat ehdottomasti sen kiltti luonne ja perusnöyryys. Se ei ole mikään kiukuttelija, vaan lähtee aina töihin korvat hörössä, vaikka sitten vähän haukotellen jos päiväunet ovat sattuneet jäämään kesken. Se on todella järkevä, eikä esimerkiksi kisoissa ikinä kyttää mitään (harvemmin myöskään kotona, paitsi jos on vähän turhaa energiaa varastossa), joten sen kanssa on mukava olla reissussa ja käydä myös maastolenkeillä. Sillä on hyvä perusratsastettavuus ja luontainen eteenpäinpyrkimys, vaikka ei se toki nyt mikään automaatti ole aina ratsastaessa. Se on myös aika ryhdikäs ja vireessä ollessaan liikkuu isosti ja hienosti, joista koulutuomarit kehuvat sitä lähes aina. Sillä on hyvät kolme askellajia ja isoksi hevoseksi sen on myös yllättävän helppo koota, kun vain ratsastaja osaa pyytää tarpeeksi. Se innostuu huomatessaan, että osaa jonkun asian hyvin ja on tosi ylpeä itsestään, kun sitä kehutaan. Sitä on siis helppo palkita, varsinkin nameilla! Se on todella ihmisläheinen hevonen ja helppo käsitellä melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Hanna Pesonen kuvasi
Huonoista puolista ensimmäisenä tulee mieleen ajoittainen keskittymiskyvyn puute, sillä joskus Pojasta olisi vaan tosi paljon hauskempaa katsella maisemia, kuin keskittyä ratsastajan apuihin. Sillä on myös varsinkin nuorempana ollut aika lyhyt pinna, eli useita toistoja tehdessä se kuumuu helposti ja saattaa vähän keittää yli, mutta nykyään se on jo paljon rauhallisempi sen suhteen. Ratsastettaessa se osaa välillä olla aikamoinen "mato", eli joskus sitä voi olla hankala saada kulkemaan suorassa ohjan ja pohkeen välissä ja se voi tulla vähän tyhjäksi edestä. Se tarvitsee ratsastajalta aika paljon tukea istunnasta, tai muuten se helposti kiemurtelee mihin sattuu. Poika on myös välillä vähän äijä muille hevosille, eli sen kanssa saa olla aika tarkkana ettei ratsasta liian läheltä muita, varsinkaan vastaantulevia hevosia. Joskus se kehittää päässään ihmeellisiä energiapiikkejä, jotka kuitenkin pysyvät melko hyvin kurissa päivittäisellä liikuttamisella, mutta pelkkiä vapaapäiviä pyritään välttämään...

Itseä onkin paljon vaikeampi arvioida objektiivisesti, kuin hevosta! Olen ratsastajana aika rauhallinen ja siksi minun on helpompi mennä vähän reippaammilla, kuin laskoilla hevosilla. Hitaampia hevosia en sitten taas meinaa saada yhtään kulkemaan, koska en osaa vielä käyttää jalkaa tarpeeksi nopeasti. Perusistunta on suhteellisen hyvä, mutta olen kyllä todella taipuvainen vinouteen, huonoon ryhtiin ja hevosen niskan tuijotteluun... Pystyn kuitenkin istumaan isoliikkeisilläkin hevosilla aika tasaisesti, enkä tipu kovinkaan helposti! Apinaksikin on joskus kutsuttu :)

Ulla kuvasi
Ajoittain tarvitsisin lisää päättäväisyyttä omaan ratsastukseen, eli olen vähän liiankin pehmeä välillä. En tykkää potkia tai repiä hevosia ja hevoset myös helposti käyttävät sitä hyväksi... Toisaalta saan hevosen aika nopeasti rennoksi, mutta sitten en aina saa sitä taas tarpeeksi teräväksi. Kolikolla on siis kaksi kääntöpuolta... En ole kovinkaan perfektionisti, eli en jaksa viilata samaa liikettä tuhatta kertaa putkeen, vaan lopetan sitten kun olen itse tyytyväinen. Mutta sitten kun keskityn, niin teen sen 100 % täysillä ja olen oppilaana vastaanottavainen. Pyrin aidosti kehittymään ja ymmärtämään valmentajan ohjeita ja haluan sisäistää kaikkien harjoitusten perimmäisen tarkoituksen.

Ratsukkona vahvuuksiamme ovat tasaiset suoritukset, jotka sitten toisaalta taas voisivat olla hieman näyttävämpiä. Tiimityöskentely kuitenkin sujuu ja meillä harvoin on Pojan kanssa mitään isompia konflikteja, sillä minä luotan hevoseen ja hevonen luottaa minuun. Sovimme toisillemme hyvin ja taisi se olla niin, että Poika valitsi myös minut omistajakseen, sillä myyjät kummastelivat suu auki, että miten hevonen ei koeratsastuksessa narskuttanut hampaita kertaakaan vaikka se muuten teki sitä aina :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Taivuttelua

Eilen ratsastin maneesissa hyvän treenin kangilla, Poika oli jo huomattavasti parempi kuin sunnuntaina! Olen huomannut, että herkkäsuisen hevosen kanssa on joskus vaikeampaa tietää milloin se on ns. "läpi", kuin vähän vahvemman hevosen kanssa. Jos hevonen ei varsinaisesti vedä tai paina ohjille, niin erehtyy helposti luulemaan, että nyt se kantaa itsensä, vaikka oikeasti hevonen olisikin tyhjä edestä. Esimerkiksi ympyrällä tai voltilla Poika kyllä kääntää päätä vaivattomasti ja vastustelematta sivulle vaikka kuinka paljon (hieroja aikoinaan kommentoi sitä "yliliikkuvaksi") mutta se ei silti tarkoita sitä, että se olisi rehellisesti ja oikeaoppisesti taipunut.

Alkuverkkaa ja taivutuksia

Sain pari vuotta sitten eräältä valmentajilta neuvon taivuttaa niin kauan, että hevonen alkaa mutustelemaan kuolainta ja tukeutuu ohjaan ja tuo harjoitus on mielestäni toiminut hyvin. Joskus varsinkin laukassa saa kyllä taivuttaa melko pitkään, välillä menee ihan pää pyörälle ympyrällä pyörimisestä... Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä kuin kerran molempiin suuntiin ja tarkoitus ei ole missään tapauksessa väkisin voimalla vetää kilpaa hevosen kanssa. Tätä on aika hankala selittää niin, että sitä ei ymmärretä väärin :) Itse käytän kyseistä taivuttelemista alkuverryttelyssä kun ratsastan pidemmillä ohjilla eteen-alas muodossa ja vien sisäkättä johtavalla ohjasotteella ympyrän keskustaa kohti. Hevosen turvan tulee suuntautua eteen, ei ryntäitä kohden. Heti kun hevonen ottaa tukea ohjaalle ja pureskelee kuolainta, myötään ja kiitän sitä. Tämä harjoitus toimii mielestäni paljon paremmin, kuin aikoinaan opetettu yleinen "taivuta-hellitä-taivuta-hellitä", joka menee helposti pelkäksi hevosen pään heiluttamiseksi ilman sen suurempaa tarkoitusta.



Kovin etupainoisella ja kovasuisella hevosella tuo ns. pitkä taivutus vaatii kyllä ratsastajalta kärsivällisyyttä ja tukea istunnasta ja siksi se onkin ehkä parempi hieman herkempien hevosten kanssa. Alkuverkan jälkeen ratsastin Va B:1 -radan läpi ja sen jälkeen tehtiin vielä muutamia vaihtoja joka neljännellä ja joka kolmannella askeleella. Poika heitti kerran aika paljon takaosaa vaihdossa uralla ja sattui osumaan jalalla maneesin seinään, joka ärsytti sitä huomattavasti! Vaihdot suoralla uralla paljastavatkin nopeasti hevosen vinousongelman, eli treenaamista täytyy jatkaa, vaikka välillä seinä tulisikin tielle...

Ullalle kiitos kuvista!