keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kisakauteen valmistautumista

Päivittelin kalenteriin tulevia suunnitelmia ja lauantaina meillä olisi tiedossa "kisakauden aloitus" ja kouluklinikka Vihdissä teemalla "Kouluratsastuksen arvostelun perusteet". Osallistutaan sinne Pojan kanssa demoratsukkona FEI:n junioreiden esiohjelmalla ja valitsin ko. radan, koska siinä ei ole takareita tai peruutusta, eli meille vaikeita juttuja ;) Kiva päästä tekemään rataharjoitus vähän rennommassa ympäristössä ja saada palautetta heti suorituksen aikana, toivotaan että päivästä tulee kiva ja että Poika olisi hyvä ratsastaa. Vihdissä on nyt keväällä tosi paljon rataharjoituksia ja suunnataan ehkä niihin myös uudestaan, sillä siellä on aika hyviä ohjelmia tarjolla. Vaikka en itse olekaan mitenkään erityisen kilpailuhenkinen ihminen, niin en silti osaa kuvitella omaa ratsastusharrastusta ilman säännöllistä treenausta ja jonkinasteisia kilpailutavoitteita. Kisat ovat meille taitotason tarkistus ja tekevät samalla rytmin vuodelle, sekä auttavat luomaan harjoitussuunnitelmia ja asettamaan tavoitteita treenaukselle.

Tällä kaudella olisi tarkoitus, että Poika nousisi yhden luokan ylöspäin ja sen vuoksi meidän toinen kotivalmentaja kilpailee Pojalla nyt hieman enemmän. Päätin, että otan itselleni pelkän alueluvan tälle vuodelle, sillä Va B-luokkia löytyy yleensä ihan hyvin senkin tason kisoista (jos niitä vain ei ole rajattu) ja valmentaja voi sitten startata Pojalla kansallisia Prix st Georges-ratoja. Pitäisi varmaan nyt suunnata katseet taas kunnolla kokonaisten ratojen harjoittelemiseen arkiratsastuksessa, se kun aina talvikaudella vähän unohtuu ja maneesissa ei myöskään ruuhkan vuoksi mahdu kovin usein treenaamaan pitkiä radanpätkiä.

Eilen valmentaja kävi taas ratsuttamassa ja Poika oli taitava, teki oikein hyviä sulkuja ja vaihtoja. Kotiläksyksi saatiin taas pysähdyksiä ja myös reaktionopeuden harjoittelemista, eli samaa linjaa jatketaan kuin ennen. Otin kuvia maneesissa, mutta ne nyt eivät (ylläri) taaskaan onnistuneet, joten mennään ilman tällä kertaa. Mäellä olevaan toiseen talliin oli murtauduttu viime yönä, kuinka inhottavaa! Onneksi mitään hevosvarusteita ei oltu viety ("vain" rahaa) mutta nyt täytyy varmasti miettiä vielä uuden tallin turvajärjestelyitä kunnolla uusiksi...

lauantai 25. tammikuuta 2014

Vain -5 astetta!

Tänään tuntui jopa lämpimältä viime päivien -16 pakkasten jälkeen, olin ihan innoissani ja laitoin pitkästä aikaa nahkasaappaat jalkaan ja sitten mentiin maneesiin treenaamaan. Poika oli ihan "perus" eli ei mitenkään superhyvä, mutta ei myöskään erityisen huono. Saatiin olla ihan yksin maneesissa, mitä luksusta :) Tein alkuun ravissa paljon loivaa kiemurauraa ja kaarevia linjoja ja sen jälkeen laukassa ympyräkahdeksikkoa niin, että toinen ympyrä oli vastalaukassa ja toinen myötälaukassa. Välikäyntien jälkeen keskityin vaihtoihin ja ne sujuivat ihan hyvin, Poika vaihtaa puhtaasti ja avusta ja linjakin saatiin pysymään suorana. En itse ole ihan tarpeeksi nopea vielä kolmossarjoihin, kolme ekaa vaihtoa tulee ihan hyvin, mutta sitten menee yleensä vähän laskut rikki ja myöhästelen omien apujen kanssa. Poika oli onneksi tosi kärsivällinen, eikä hermostunut yhtään vaikka itse vähän kämmäilin. Loppuun tein ravissa vielä muutamat avot uralla ja sulut diagonaalilla, ei ollut ongelmia niiden kanssa. Käytiin maastossa kävelemässä ja sain pitkästä aikaa pari kuvaakin.

Loppukävelyillä pellon reunassa

Eilen kaipasin vähän vaihtelua maneesissa pyörimiseen ja koska kenttä oli tasainen, niin mentiin kevyesti siinä ja Poika tykkäsi! Pohjan päällä on noin viiden sentin lumikerros, josta ei onneksi tullut tilsaa, joten tehtiin myös rauhalliset pätkät ravia ja laukkaa ja oli kivaa, kun oli pitkästä aikaa oikein kunnolla tilaa. Poika on ollut nyt vähän turhankin innokas menemään ulkona näin keskellä talvea ja ajattelin, että mahtaakohan se pysyä nahoissaan ollenkaan... Alkuravien jälkeen se onneksi rentoutui ja ilmeisesti tajusi, että tämä onkin ihan sama kenttä kuin se missä mennään kesälläkin. Kunpa olisikin jo kesä, kyllä tää talvi nyt jo ihan riittää mulle tältä vuodelta, kiitos :)

Talvinen kenttä

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkastreenausta

Paljon on taas ehtinyt viikon aikana tapahtumaan ja olisi paljon kirjoitettavaa, tässä yhteenveto viime päivien pakkastreenauksesta. Torstaina oltiin sovittu valmentajan kanssa ratsutuspäivä, mutta laitoin kuitenkin itsekin ridakamat päälle ja ajattelin, että voin lämpimikseni vähän kevennellä Pojan kanssa "koutsia" odotellessa. Kävikin sitten niin, että valmentaja onnistui huijaamaan mut ratsastamaan koko tunnin, vaikka koko ajan kyselin, että koska vaihdetaan kuskia? Meni kuulemma niin hyvin, että ei ollut tarvetta vaihdolle :) Tehtiin alkuun laukkatyöskentelyä, vähän kokoamista ja lisäyksiä ja Poika tuli tosi hyvin pelkällä istunnalla takaisin, eikä yrittänyt kiskoa yhtään ohjia hidastuksessa. Tässä pitää vaan muistaa itse säilyttää jämäkkä keskivartalo ja hyvä ryhti, jotta hevonen ei pääse yhtään nykäisemään irti satulasta ja venyttämään "jarrutusmatkaa" turhan pitkäksi.

Vanhoja kuvia ekalta tallilta, talvi 2010?

Poljetettiin Poikaa vähän käynnissä ja tuli muutamia ihan oikeita piaffiaskeleita taas joukkoon, tosin aika nopeasti ratsulla alkaa keittää yli ja silloin se lähinnä yrittää poistua taakse ja sivulle, sen sijaan että menisi suoraan eteen. Välissä tehtiin muutamia ravisulkuja ensin pitkällä sivulla ja tämän jälkeen lävistäjällä ja ne sujuivat superhyvin! Noin hienoja sulkuja ei kuulemma olla koskaan ennen esitetty ja Poika ravasi tosi hyvällä moottorilla itse eteen, eikä yrittänyt hidastella väistöissä yhtään. Edistystä on siis jälleen tapahtunut. Lopuksi tehtiin vielä laukkasulkuja ja vaihtoja, jotka molemmat sujuivat myös aika kivasti. Vaihtoja on tosi hyvä treenata keskihalkaisijalla kohti peiliä, jotta näkee ihan tarkalleen suoruuden ja saa säilytettyä linjan, eikä tule myöskään helpottavaa tukea seinältä. Sarjatkin saatiin sujuvasti ja täsmällisesti avuista, pitää vaan olla niiden kanssa tosi tarkka ettei pakka pääse leviämään, vaan saa säilytettyä tarpeeksi kootun laukan koko ajan.

Talvi 2010

Viikonloppuna oli kahden päivän istuntakurssi, jolle osallistuin ilman mitään suurempia odotuksia ja ajattelin, että mennään varmaan ilman jalustimia tai tehdään jotain isoja korjauksia mun asentoon. Olikin tosi yllätys, miten älyttömän pienillä jutuilla saatiin muutosta mun ryhtiin ja tasapainoon! Poika oli tosin lauantaina aikamoisen virittynyt ja otti muutamaan otteeseen ylimääräisiä pukkihuppelykohtauksia, joiden vuoksi jouduin sitten vain työstämään sitä rennoksi koko tunnin omalla pääty-ympyrällä... Jostain se oli taas kehittänyt itselleen energiapiikin, jonka se sitten pääsi purkamaan juoksutuksessa ennen sunnuntain tuntia ja malttoikin sen jälkeen taas keskittyä työntekoon normaalisti. Isoliikkeisellä hevosella ratsastaja nojaa helposti liian taakse varsinkin harjoitusravissa (helpompi istua silloin), mutta pitäisi pyrkiä säilyttämään suora ryhti ja käyttää syviä vatsalihaksia istumiseen. Kyllä tuntuikin sen jälkeen poltteluna vatsalihaksissa, huh!

Talvikävelyllä nelisen vuotta sitten
Nyt pakkaskeleillä olen taas juottanut Pojalle lämmintä vettä liikutuksen jälkeen ja sitä menee lähes joka kerta kaksi ämpärillistä, eli on tullut tarpeeseen. Hepat eivät oikein tykkää juoda automaatista jääkylmää vettä näin talvisin, joten siksi olen itse jopa vähän neuroottinen juottamaan, etteivät ne vaan saa mitään ähkyä vähäisestä juomisesta. Nyt kevättalvella voisi olla ajankohtaista taas syöttää Pojalle kalanmaksaöljy- tai AD-vitamiinikuuri, jos se vaikka taas edesauttaisi karvanvaihtoa ja täydentäisi sen vitamiinivarastoja näin pimeään aikaan. Uusi talli on kohta valmis ja tosi hienon näköinen, jesjes pian päästään muuttamaan!!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuolaintestausta ja treeniä

Poika oli viime viikolla niin hieno, vautsi! Valmentaja ratsasti sitä taas yhden kerran ja Poika teki täysin suorat ja puhtaat sarjat kolmosilla sekä jyrkät ja hyvät sulut laukassa molempiin suuntiin. Nyt vielä piruettilaukka kunnolla kuntoon, niin se alkaa olla valmis vaikeammille radoille :) Testattiin Pojalle myös uutta kankikuolainta, jota valmentaja oli kokeillut hyvällä tuloksella omalle hevoselleen. Kyseessä oli Sprengerin Bemelman-kuolain, joka on muotoiltu hieman eri tavalla ja kankea on taivutettu pyöreästi eteenpäin. Poika kun tulee ajoittain tyhjäksi edestä, niin ajateltiin että tämä voisi olla yksi ratkaisu siihen. Poika oli kuitenkin ihan samanlainen ratsastaa kuin muutenkin, joten luulen, että tämä kuolain sopii paremmin vahvoille hevosille ja kielenheittäjille. Kaikista ideaalisin tilanne olisi, että hevosen suu pysyisi aina "hiljaa", eikä se aukoisi suuta yhtään ja tukeutuisi tasaisesti kuolaimeen, mutta tätä päämäärää ei ole aina kovin helppo saavuttaa... Yleisesti ottaen Poika on kuitenkin mielestäni herkkä ja "sopiva" suusta, joten en mitään suuria kikkailuja lähde turhaan sen kanssa kokeilemaan. If it's not broken, don't try to fix it!

Poika yrittää viestittää, että vähän nopeamminkin voisi yrittää varustaa...

Toinen paljon mietityttänyt ongelma (ei nyt mikään kovin vakava, mutta mä aina murehdin kaikkia hevoseen liittyviä asioita turhan suuressa mittakaavassa) on Pojan ja mun vinous. Tarkasteltiin hierojan kanssa Pojan selkää ihan kunnolla ja huomattiin, että sillähän on lavat ihan eri korkeudella! Ei siis mikään ihme, että se heittää satulan ja sitä myötä myös ratsastajan vinoon. Satulaan pitäisi nyt keksiä joku ohut tasapainottava systeemi, luultavasti kokeilen nyt alkuun pintelipatjaa toiselle puolelle, sillä Mattes-romaani on liian paksu. Viikonloppuna mennään ensimmäistä kertaa istuntakurssille, joten katsotaan jos sieltä tarttuisi jotain uusia neuvoja ja ajatuksia mukaan.

Odotellessa voi sitten järsiä liinaa (jota myöhemmin käytettiin auton hinaamiseen huonolla tuloksella :D)

Pari päivää on ollut aika kylmät kelit, mutta me on siitä huolimatta tehty ihan normaalisti hommia. Itsellä vähän naama jäätyy, mutta muuten kunnollisella vaatetuksella pärjää ihan hyvin ja ratsastaessa tulee jopa lämmin. En silti pistäisi yhtään pahitteeksi, vaikka taas tulisi plussakelit... En oo mikään kovin iso talvifani ja laittaisin ihan mielelläni jo nahkasaappaat takaisin jalkaan. -18 alkaa olla itselle se "kriittinen raja" ratsastuksen suhteen, koska silloin pitää jo olla niin paljon toppavaatteita, että selässä ei oikein pysty tekemään mitään järkevää. Mikä on teidän pakkasraja treenaamiselle ja ratsastukselle?

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Haaste hevosenomistajille

Kiitos Ninnulle haasteesta :)


"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi:  rotu, taso ja  hieman luonnetta

Castellou eli tuttavallisemmin Poika on Saksassa syntynyt hannover ja tällä hetkellä tasoltaan Va B/Prix st Georges, näitä molempia luokkia sen olisi tarkoitus kilpailla kansallisissa tulevalla kaudella. Poika on ihan puhtaasti kouluratsu eikä omaa minkäänlaista intoa hyppäämiseen, vaikka ylittääkin pieniä esteitä ihan kiltisti silloin tällöin ratsastajan kanssa. Luonteeltaan se on aika leikkisä ja vähän lapsellinen, sellainen "pilke silmäkulmassa" -tyyppinen mies, ei taida ikinä kasvaa kokonaan aikuiseksi... Se on ihmisille maailman kiltein, mutta toisille hevosille sen pitää välillä vähän äijäillä aina tilaisuuden tullen. Poika tykkää kehuista, herkuista, maastoilusta ja piehtaroimisesta!

Hevoset vai ponit?  Miksi ? 

Hevoset, sillä olen poneille yli-ikäinen ja myös liian pitkä. Ponit ovat silti ihania ja söpöjä!
  
Ensimmäinen hevonen / poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän ? 

Varmaankin shettistamma Pähkinä, jolla ratsastin säännöllisesti pari vuotta noin 8-10-vuotiaana. Oli siinä aina joku hoitajatyttö pitämässä vahtia, mutta aika itsenäisesti kuitenkin käytiin maastossa ja harjoiteltiin perusjuttuja ponin kanssa kentällä ja joskus myös maneesissa. Pähkinä oli myös meidän mökillä kesälaitumella useana vuonna toisen ponin kanssa.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen ? Hevosesi kenkien koko ? (jos on kengässä ) 

Käyttöhevoset kannattaa mielestäni kengittää, koska kaviot kuluvat niillä yleensä muuten liian nopeasti ja hevonen voi helposti ryhtyä arkomaan jalkojaan ja liikkumaan huonosti varsinkin kovemmalla pohjalla ilman kenkiä. Siitostammat, eläkeläiset, toipilaat yms vähemmällä liikutuksella olevat voivat mielestäni hyvin olla kengättä, jos niiden kavioiden laatu sen sallii. Pojan kengän koko taitaa olla 2, en muista nyt ihan varmaksi.

Klippaus: Puolesta vai vastaan ? 

Tämä on tosi hevoskohtainen asia. Jos hevonen kasvattaa pitkän talvikarvan ja hikoilee treenissä paljon, niin silloin se kannattaa klipata, jotta se jaksaa työskennellä paremmin ja kuivuu nopeammin. Kaikki hevoset eivät kuitenkaan kasvata pitkää karvaa (esim. Poika) ja jos ne eivät hikoile, niin silloin niitä ei mielestäni kannata turhaan klipata.


Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Tällä hetkellä Poika tarhaa yksin, koska se on nykyisellä tallilla käytäntönä pienten tarhojen vuoksi. Aikaisemmin se tarhasi kaverin kanssa ja laumassa ja viihtyi hyvin, joten joskus tulevaisuudessa voisin hyvin vielä tarhata sitä porukassa, kunhan tarha tai laidun on vain tarpeeksi iso ja tarhakaveri on Pojalle sopiva.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri) ? 

Ehdottomasti luonne, ei komealla hevosella tee mitään jos se on kamala käsitellä tai ratsastaa. 

Millainen on hyvä hevosblogi?

Päivitetään aktiivisesti, paljon kuvia ja erilaisia postauksia, shoppailuista tai kisareissuista on myös kiinnostavaa lukea. Valitettavasti oman blogini ei kylläkään näitä kaikkia kriteereitä täytä :D

Pahin tippumisesi ?

Olin kokeilemassa yhtä myyntihevosta, jonka omistaja päätti vähän "herätellä" sitä juoksutusraipalla, josta hevonen sai tajuttoman slaagin ja pitkän pukkisarjan välissä tipuin alas maahan käytännössä suoraan päälleni. Illalla piti mennä kovan päänsäryn vuoksi päivystykseen, mutta onneksi en ollut saanut edes aivotärähdystä. Edellisen hevoseni kanssa kaaduttiin kerran aika pahasti, kun se hyppäsi pystyyn ja kaatui ympäri, ihme kyllä en jäänyt alle ja selvisin silloinkin pelkillä mustelmilla.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa ?

Pikaisella laskutoimituksella noin 15 loimea, kaikki kuivatusrätit mukaanlaskettuina.

Kuinka usein hevosesi liikkuu ?

Käytännössä joka päivä, välillä kevyemmin ja välillä vähän rankemmin. Pelkkiä tarhapäiviä Pojalla ei ole koskaan. 

Oletko varovainen ja "uhkarohkea" ratsastaja? 

Nuorempana olin paljon rohkeampi ja vähän rämäpää, mutta nykyään olen huomattavasti varovaisempi, enkä kiipeä välttämättä ihan jokaisen hevosen kyytiin. En pelkää hevosen selässä, mutta tiedostan rajani ja oman uskallukseni, enkä tee helposti mitään sellaista, jossa tippumisvaara on kovin suuri (esim. maastossa laukkaaminen ilman satulaa).

En nyt enää haasta ketään, kun olin itsekin sen verran myöhässä vastaamisessa, että tämä haaste on jo taidettu nähdä suurimmassa osassa blogeja :)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Paluu arkeen ja shoppailua

Nyt ollaan taas vihdoin päästy kiinni treenaamiseen ja Poika on myös saanut lihashuoltoa hieronnan merkeissä. Olin itse sairastelun ja reissun vuoksi kokonaisen viikon ratsastamatta (onneksi on liikutukseen apukäsiä) ja kyllä huomasi heti, että oma kunto oli laskenut huomattavasti! Olin jo puolen tunnin jälkeen ihan loppu, vaikka en edes tehnyt mitään muuta, kuin perussiirtymisiä pitkin uraa. Omat lihakset ovat myös niin kipeät, arrgh. Eilen oli jo sitten vähän helpompaa ja sain tehtyä myös vaihtoja ja kokoamisia maneesiruuhkasta huolimatta ja Poika tuntui oikein hyvältä. Oon keskittynyt pitämään vaihdot mahdollisimman suorana ja tehnyt niitä pitkällä sivulla uran sisäpuolella ja toinen valmentaja kehui, että niissä on tapahtunut edistystä :) Ravi on ollut nyt tosi aktiivista ja energistä, pitää ihan pidätellä, ettei se menisi pelkäksi juoksemiseksi. Muutaman kerran en ole oikein pystynyt keventämään loppuraveja rennosti eteen-alas, koska Poika on mennyt niin täysiä korvat hörössä, että tuntui että se vaan hengästyy koko ajan enemmän...

Uusi loimi, kuva www.pferdedecken-shop.de

Uuden vuoden kunniaksi yllätin itseni ja ostin vallan hevoselle uusia varusteita! Meidän loimitilanne on ollut nyt aika heikko ja ajattelin, että jos (kun) vielä tulee kovat pakkaset, niin Pojalle tarvitaan joku paksumpi talvitakki tarhailuun. Tilasin Reunokselta Horsewaren 400 g fullneck-tarhaloimen ja täytyy kehua todella nopeaa toimitusta! Kyllähän se hinta vähän kirpaisi (oon pitänyt yleensä 100 e hintakattona loimissa), mutta koska meidän kaksi muuta Horsewaren loimea ovat olleet niin kestäviä, niin uskalsin nyt investoida vähän kalliimpaan ostokseen tällä kertaa. Pojan ois parempi nyt olla sitten repimättä sitä... Surffailin myös vähän ulkomaisilla sivustoilla ja löysin tosi monipuolisen hollantilaisen Divoza Horseworld-nettikaupan ja tilasin sieltä uuden Eskadronin riimun (tätä ei kyllä laiteta heti tarhaan) ja uuden kiiltonahkaisen turpiksen kankiin. Olisin halunnut myös uuden otsapannan, mutta kaikista parhaimmasta oli sitten koot loppu ja ehkä ihan hyvä, niin pysyi ostelu jotenkin hanskassa. Myös Shockemöhlen nettikaupassa on tosi hyvä valikoima (ihan kaikkia merkkejä) ja paljon tarjouksia, mutta sieltä en nyt tilannut mitään, vaikka kävinkin katselemassa. Valkoiset fleecepintelit pitäisi vielä ostaa, tähän asti on menty vanhoilla kunnon "rättipinteleillä" mutta nekin alkavat jo olla suhteellisen elämäänähneet. Katsotaan taas seuraavan palkkapäivän yhteydessä!

Uusi turpis, toivottavasti ei liian pramea.. Kuva: www.divoza.com

torstai 2. tammikuuta 2014

Vanhempien tuki hevosen omistamisessa

Olen nyt itse kolmatta päivää kipeänä enkä ole päässyt tallille, mutta onneksi on iskä, joka auttaa aina tarvittaessa hevosen hoitamisessa! He olivat käyneet Pojan kanssa yhdessä maastokävelyllä molempina päivinä, isä edellä ja hevonen kiltisti ja reippaasti perässä. Tiedän, että tämä ei ole kovinkaan yleinen tilanne ja olen siksi todella kiitollisessa asemassa kaikesta hoitoavusta. Arvostan suunnattomasti omien vanhempieni tukea ja kiinnostusta hevosharrastukseen, sillä ilman heitä ei oman hevosen omistaminen olisi minulle edes taloudellisesti mahdollista. Äiti on valitettavasti allerginen hevosille, mutta käy silti epäsäännöllisen säännöllisesti syöttämässä Pojalle leipää ja katsomassa kisoja. Isän kanssa aloitin hevosharrastuksen yhtä aikaa ja meidän aikaisemmilla hevosilla isä ratsastikin melko säännöllisesti. Poika on kuitenkin aika isoliikkeinen ja herkkä istunnalle, joten se ei ehkä ole ihan kaikista ideaalisin "setäratsu", vaikka kyllä se siihenkin hommaan satunnaisesti soveltuu. Uskon, että Poika on silti huomattavan tyytyväinen, kun se pääsee isän kanssa maastokävelylle ja kesällä syömään ruohoa, eikä sen tarvitse kaikkien kanssa aina treenata ;)


Aina ei kuitenkaan vanhempien kanssa yhteisharrastaminen ole sujunut täysin ongelmitta ja kättä on väännetty niin varustehankinnoista, valmentautumisesta, kisoista, kuin edellisten hevosten myynnistäkin. Kuten olen aikaisemminkin todennut, ei hevonen ole mikään helppo lemmikki ja se vie kaikkien perheenjäsenten aikaa ja rahaa. Hevosen sairastelut ovat aina henkisesti raskaita ja varsinkin edellisen ähkyherkän hevosen jälkeen mietimme hetken, hankimmeko uutta hevosta ollenkaan. Vaikka nykyinen hevonen onkin 100 % minun omistuksessani, koen silti, että se on koko perheen hevonen ja kysyn edelleen vanhemmilta mielipidettä isoihin asioihin liittyen. Nyt aikuisiällä asioista voidaan jo keskustella objektiivisesti ja rakentavasti, mutta varsinkin nuorempana piti olla aina eri mieltä vanhempien kanssa ja luulenkin, että normaali "teini-iän kapina" sattui purkautumaan juuri hevosharrastukseen liittyvissä asioissa.


Olen todella onnekkaassa asemassa, sillä tiedän, että kaikkia vanhempia eivät hevoset kiinnosta ollenkaan, vaikka perheeseen sellainen hankittaisiinkin. Itse olin kuitenkin vasta 11-vuotias kun ostimme ensimmäisen ponin, joten en edes osaa kuvitella mitä koko touhusta olisi tullut, jos vanhempani eivät olisi olleet siinä täysillä mukana. Oli erityisen tärkeää, että he ymmärsivät alusta asti valmentautumisen ja kehittymisen merkityksen. Ilman sitä olisin varmaan vain ratsastellut itsekseni miten sattuu ja vaaratilanteita nuoren ponin kanssa olisi varmasti syntynyt (ja syntyi niitä siltikin, onneksi ei kuitenkaan mitään vakavampaa). Se oli vielä sitä aikaa kun halusin vain hypätä esteitä, mutta onneksi vanhemmat vaativat myös yhden kouluvalmennuksen viikossa. Erityisen hyviä muistoja on myös muutamalta kesältä mökillä, jonne isä ja äiti rakensivat yhdessä laitumen ja katoksen, jotta saimme kaksi ponia sinne pariksi viikoksi. Kävimme isän kanssa yhdessä maastossa (myöhempinä vuosina pienen ponin kanssa kärryillä) ja uitimme poneja järvessä ja se oli kyllä niin hauskaa aikaa! Hauskaa ei tosin ollut yrittää lastata itsepäisiä poneja laidunloman jälkeen takaisin traileriin... Meidän perheellä on ollut omia hevosia jo yhteensä 13 vuotta ja onhan noista ollut välillä surua ja murhetta, mutta ovat ne meitä myös naurattaneet :)