maanantai 29. huhtikuuta 2013

Hrrr, kylmä!

Tänään oli jotenkin tosi viileä ilma, mittari näytti +10 astetta mutta tuuli oli aikamoisen hyytävä. Porukka oli tallilla toppatakit ja pipot päällä, perinteinen vappuilma siis... Kentällä oli silti estevalmennus hyvässä vauhdissa ja eihän ratsastaessa oikestaan koskaan kylmä tule. Me suunnattiin kuitenkin suunnitelmien mukaisesti maneesiin ja saatiinkin treenata rauhassa toisen ratsukon kanssa maneesissa. Harjoiteltiin taas radan juttuja ja Poika oli tosi hyvä! Maneesin pohja oli tosin aikamoisen pehmeä, en tiedä millä se on mahdettu lanata.


Alkuun se on yleensä aina vähän hidas ja sillä menee vertymiseen noin 10-15 minuuttia. Mutta kun vaan jaksaa kärsivällisesti ravata ja taivutella sitä tarpeeksi pitkään, niin sen jälkeen onkin oikein vauhti päällä :) Tänäänkin oli taas niin kivaa mennä, että en olisi malttanut lopettaa! Vilkaisin loppuravien aikana kelloa ja huomasin että oho, kylläpäs meni tunti nopeasti. En lähes koskaan mittaa ajassa ratsastuksen kestoa (tyyliin voi ei, vielä pitäisi mennä puoli tuntia), mutta oon huomannut että tunti on jotenkin vakiintunut aika hyväksi ajaksi. Siitä alku- ja loppuverkkaa on noin 20 minuuttia ja varsinaista treenaamista 30-40 minuuttia. Tämä siis varsinaisina harjoittelupäivinä, kevyempinä päivinä mennään yleensä vähemmän aikaa ja sitten maastokävelyt päälle.

   
Päivän näkymä kentällä

Nyt onkin pari vähän iisimpää päivää vapun takia, huomenna meidän groomi huoltaa Pojan ja keskiviikkona käyn itse. Torstaina sitten treenit jatkuu valmennuksen merkeissä.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Uusien saappaiden testausta

Olin pari päivää relaamassa mökillä ja teki kyllä tosi hyvää, tänään oli taas hurjasti intoa ratsastaa! Päätin innostuspuuskassa kokeilla ekaa kertaa talven jälkeen uusia saappaita ja olin varautunut pahimpaan (eli kauheaan kärsimykseen ja siihen, että en edes pääse hevosen selkään) mutta yllätys olikin todella positiivinen :) Olin kyllä testannut noita pari kertaa syksyllä, mutta en muistanut ollenkaan että ne olivat noin hyvät!


Ostin mun vanhat Königsit reilut neljä vuotta sitten ja oon käyttänyt niitä sen jälkeen lähes päivittäin (en pysty mitenkään ratsastamaan chapseilla, tuntuu että jalka heiluu liikaa), joten kyllähän ne ovat jo aika maailmaa nähneet. Ajattelin että jos tulee sopivat saappaat eteen, niin ostan toiset kisasaappaiksi ja löysinkin nämä uudet juuri sopivasti "sisäänajettuna" ja vielä mun mitoilla. Edellinen omistaja oli ratsastanut niillä noin viisi kertaa, mutta todennut ne sitten liian pieniksi, joten sain ne ostettua edulliseen hintaan. Hyvä tuuri siis!


Menin Pojan kanssa kentällä noin 40 min ja se oli oikein hyvä ratsastaa, tai sitten vaan hämäännyin kun saappailla olikin niin helppo mennä. Ei vaan, kyllä hevonen kulki oikein kivasti ja sain tehtyä hyvän läpiratsastuksen sekä muutaman vaihdon. Ravasi lopuksi taas tosi hienosti ja isosti, joten ilmoittaudun nyt sitten hyvällä fiiliksellä kisoihin :) Huomenna tehdään vähän ratatreeniä maneesissa, kun tuolla hehtaarikentällä mittasuhteet helposti vääristyvät ja tulee tehtyä vähän turhan isoja ympyröitä...

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Juoksutusta kentällä

Onpas jotenkin vaikeaa keksiä hyviä otsikoita... No, yksinkertaisuus toimii toivottavasti tässä asiassa :) Otettiin tänään sekä ratsastaja että hevonen hieman kevyemmin ja juoksutin Poikaa kentällä sivuohjilla. Meni oikein rauhassa ja kuuliaisesti koko ajan, ei intoutunut pukittelemaan kertaakaan. Tosin keskikentän pohja oli hieman kova (uudistetulla isolla kentällä ei saa juoksuttaa), joten sekin saattoi vaikuttaa siihen että ei ollut ihan niin lennokas tänään.



Mua ei ollenkaan haittaa jos hevonen vähän purkaa energiaa tai innostuu juoksutettaessa, kunhan se pysyy koko ajan ympyrällä, eikä yritä esimerkiksi itse vaihtaa suuntaa tai riistäytyä ihan täysin. Tottakai joku tolkku pitää olla, ei hevonen nyt saa ihan miten tahansa riehua, mutta pieni spurttailu tai pukittelu laukassa ei mun mielestä kaada maailmaa tai osoita mitään suurta kurittomuutta. On paljon turvallisempaa, että hevonen saa purkaa ylimääräisiä höyryjä ilman ratsastajaa liinan päässä, kuin ratsastettaessa. Toiset taas eivät halua, että hevonen "innostuu" yhtään juoksutettaessa ja oikein sitovat hevosen pään alas liian kireillä sivuohjilla tai muilla apuohjilla (itse en erityisemmin välitä goguesta tai chambonista juoksutettaessa, pessoa on oikein käytettynä ihan ok). Ymmärrän osittain tätäkin näkemystä, jos esimerkiksi todella pelkää, että hevonen saattaa loikkimalla rikkoa itsensä. Mutta jos hevonen seisoo ulkona pienessä tarhassa, kulkee aina ratsastuksessa peräänannossa ja juoksutuksessakin vedettynä pää alhaalla, niin koska se saa sitten liikkua vapaasti?



Juoksutan Poikaa myös ilman sivuohjia ja vapaana aina tilanteen salliessa. Maneesissa on vain iltaisin vielä aika myöhään muita ratsastajia, joten pitäisi tulla melkein keskellä yötä jos haluaa päästää oman hevosen irti :) Maasta käsin voi kuitenkin tehdä myös paljon talutus- ja kuuliaisuusharjoituksia, väistättelyä yms ja se on mielestäni myös tärkeää, koska jos ei saa hevosen kunnioitusta maassa, niin kuinka sen voi saada selässä? Kyran kirjassa luki mielestäni aika hyvin jotenkin suunnilleen näin: "Kun otat hevosen tallista ja talutat sitä 5 metriä, niin se tietää sinusta enemmän kuin sinä tiedät siitä 5 vuodessa".


Poika oli saanut tarhassa pienen hokinpolkeman vasempaan takajalkaan, mutta se ei menoa haitannut :) Otettiin kuitenkin nyt hokit pois, kun eipä niitä enää tarvitakaan ja laitoin yöksi varmuuden vuoksi Animalintex-käärön jalkaan.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Sadepäivä ja valmennus

Tänään oli taas tosi ankea ilma, vettä satoi ja oli inhottava tuuli. Sattuneesta syystä en siis innostunut kauheasti kuvailemaan, kun se tuntuu hyvälläkin ilmalla olevan aika hankalaa.. Meillä oli toisen valmentajan tunti (tai oikeastaan puolikas, verkkaan aina itse ennen aloitusta) ja tehtiin taas Va B:0-radan juttuja. Selvittiin tällä kertaa ilman suurempia ongelmia ja Poika oli aika hyvä ratsastaa! Pari kertaa se oli vaihdoissa vähän hidas, mutta sekin korjaantuu kun saan sen kunnolla läpi kaikissa askellajeissa ja muistan pitää sen tarpeeksi koottuna. Ensi viikolla jääkin tunti välistä vapun vuoksi, mutta sitten pitää vaan harjoitella ahkerasti itsekseen.

Kesällä 2010

Pojalla on ollut parina päivänä vähän jännittäviä hetkiä, kun eilen ja tänään on sattunut ja tapahtunut kun ollaan oltu ulkoilemassa. Eilen humputeltiin ilman satulaa kentällä, kun pari ratsastuskoulun ponia riehaantui kauniista kevätilmasta ja päätti jatkaa menoa ilman ratsastajia. Koskaan ei oikein voi tietää, miten oma hevonen suhtautuu "irtohevosiin", mutta Poika osoitti luotettavuutensa ja tyyneytensä täydellisesti! Vähän sitä hirvitti, mutta se malttoi seistä tosi kiltisti paikallaan, jopa niin että sain hypättyä alas selästä kun toinen poni tuli meitä päin ja toisella kädellä napattua ponin kiinni. Tänään sitten tunnin jälkeen tuli pari miestä tutkimaan maneesin pohjaa ja heillä oli sellainen "itsekelautuva" mitta mukana, joka piti aika outoa ääntä. Poika ei oikein tajunnut mistä kova ääni tuli ja yritti jo vähän pinkoa karkuun. Pidin kuitenkin ohjista kiinni ja rauhoittelin sitä, eikä se saanut mitään kohtausta, vaan oli tosi kiltisti :)

Poseerausta kolmen vuoden takaa

Mun mielestä on tosi tärkeää, että ei tarkoituksella vahvista hevosen pakoreaktiota, jos huomaa että se pelkää jotain. Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, koska jotkut hevoset ovat todella niin nopeita, että ei ehdi edes kissaa sanoa kun ne ovat jo häipyneet paikalta. Mutta jos huomaa että oma hevonen "kyttää" jotain, niin sen sijaan että kääntäisin sen heti poispäin, niin mielummin pysäytän sen ja annan sen rauhassa katsoa asiaa. Kun se on rauhallinen, niin voidaan mennä vähän lähemmäksi katsomaan ja kehun tosi paljon, kun hevonen rentoutuu. Tässä on kuitenkin tärkeintä olla itse ihan 100 % viilipytty, koska muuten hevonen alkaa jännittämään, eikä pysty täysin luottamaan ratsastajaan. En esimerkiksi usko, että pystyisin itse olemaan ihan coolina jos vaikka törmättäisiin metsässä hirveen :) Siinä vaiheessa en ehkä jäisi "siedättämään" hevosta yhtään sen pidempään, vaan käännyttäisiin varmaan aika pikaisesti toiseen suuntaan! Mutta kävelijöille ja pyöräilijöille kyllä välillä maastossa huutelen, että odottakaa siinä ihan hetki että mun hevonen näkee teidät kunnolla. Pitävät mua varmaan vähän amatöörinä, mutta ei se mitään :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sarjavaihtoja lainakuskin kanssa

Eilen Poika sai taas tehotreenin meidän toisen valmentajan kanssa ja pääsi tekemään laukanvaihtoja oikein urakalla! Koko iso kenttä oli tyhjänä, joten siinä oli sitten lääniä harjoitella vaihtoja sarjoissa :) Joka neljännellä se vaihtaa jo hyvin, mutta kolmosiin se ei vielä oikein ehdi mukaan vaan hämmentyy selkeästi näin nopeasta tahdista. Mutta eiköhän se siitä, kun se saa vähän sulatella asiaa ja opetella rauhassa. Lopuksi oli vielä harjoituspiruetin treenaamista ja hevonen oli kyllä niin hikinen sen jälkeen, että oli varmasti ollut tehokas tunti. Tänään otetaan taas vähän kevyempi päivä tähän väliin ja huomenna ja tiistaina jatketaan taas harjoittelua.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Peruspäivä

Kylläpä on masentava ilma! Vettä sataa ja tuulee, joten tänään tehtiin treeni maneesissa. Sain vihdoin aikaiseksi vaihtaa Pojalle pidemmän ja paksumman kolmipalakuolaimen ja se toimi sillä yhtä hyvin kuin aikaisemmallakin, ehkä tukeutui tähän hieman paremmin. Mentiin perusjuttuja, eli alkuun siirtymisiä ja taivutuksia eteen-alas, sitten vähän lyhyemmät ohjat ja hevosta kootumpaan muotoon. Pyrin sekä ravissa että laukassa saamaan askelia enemmän ylös-, kuin eteenpäin ja takaosaa polkemaan vatsan alle. Toivottavasti mielikuvaharjoittelu auttaa edes hieman :)

Päivän sää

Tein myös kolme vaihtoa lävistäjällä muutaman kerran molempiin suuntiin ja oon niin iloinen, että Poika vaihtaa nyt avusta ja puhtaasti vaikka se ei olisikaan täydellisen tasapainoisessa laukassa tai suorana! Vielä vuosi sitten mä ajattelin, että se ei opi vaihtoja IKINÄ kunnolla. Mutta niin vaan aika on auttanut, kun on maltettu ottaa rauhassa ja olla turhaan kiirehtimättä. Paljon meillä on vielä matkaa oikeaoppisiin sarjavaihtoihin, mutta ei tässä nyt lähiaikoina olla vielä sen tasoisiin luokkiin siirtymässäkään... Lopuksi annoin Pojan laukata pitkällä kaulalla ympäri maneesia ja se oli niin tyytyväinen itseensä, hyvä että malttoi ravata loppuravit kaahottamatta.


Iskä yritti vähän ottaa kuvia, mutta tosi hankalaa se on kyllä maneesissa kun kaikki kuvat on niin epätarkkoja. Parempia ilmoja ja ulkoratsastusta odotellessa!

<3

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Onnistuneita sulkuja, jes!

Eilen oltiin toisen valmentajan tunnilla ja treenattiin jälleen päänvaivaa aiheuttavia sulkutaivutuksia. Meillä on haasteena riittävän poikituksen (tai takaosan taivutuksen, miten se nyt sanotaan) löytäminen ja taivutuksen ylläpitäminen. Vaikka yleensä saisin liikkeen alkamaan hyvin, niin se helposti sammahtaa jossain vaiheessa ja silloin helposti lopetan taivuttamisen (koska yritän saada takaosaa mukaan) ja sen seurauksena lopputulos muistuttaa lähinnä pohkeenväistöä tai jotain muuta sinne päin kylkimyyryä. Ongelma ei ainakaan helpotu lävistäjälle siirryttäessä, joten siksi keskityttiin tekemään väistöjä nyt uralla seinän vieressä.



Verkkasin aluksi paljon laukassa eteen-kiinni-eteen ja sain hevosen suhteellisen hereille siinä. Mutta kuten aikaisemmin todettu, se lähtee kyllä ihan hyvin pohjeavuista eteen, mutta sivulle siirtyminen on yleensä hieman haastavampaa. Hevonen saattaa juosta ravissa vaikka kuinka kovaa vauhtia, mutta on silti hidas pohkeelle ja mun pitää nyt vaan opetella saamaan sen reaktiot nopeammiksi. Oon (valitettavasti?) välillä vähän turhan pehmeä ratsastaja ja mun pitää opetella jämäkkyyttä, jotta saan hevosesta enemmän tehoja irti.

Meillä on usein aika koomisen rakentavia keskusteluja tunnilla, kuten seuraava:
Valmentaja: "Taivuta sitä vähän enemmän liikkeen suuntaan"
Minä: "En mä saa sitä taipumaan enempää, kun sit se takaosa jää.."
Valmentaja: "Joo no mutta ei toi ole mitään sulkua! Jos sä esität radalla tuollaista niin saat siitä neljä pistettä! Tai nollan!"
Minä: "Joo mä yritän! Mut älä nyt tuu hutkimaan sillä juoksutusraipalla."
Valmentaja: "No ratsastat sit kanssa tai mä lähen kohta himaan, oikeesti."

Ei tää nyt ihan mee mut vähän sinnepäin!


Ei oo aina helppoa meidän kanssa ;) Mutta niinhän se on, että ratsastajan täytyy oikeasti ratsastaa siellä selässä ja käskeä hevosta, ei se itsekseen niitä liikkeitä suorita! On niin helppoa tehdä vähän puoliteholla ja vedota siihen, että en mä nyt osaa tai saa sitä menemään paremmin. Tai en mä pysty istumaan selässä jos se ravaa isommin. Tai että mua pistää vatsaan ja sattuu selkään, voidaanko tehdä jotain muuta välillä. Kuumalle tai yliherkälle hevoselle sopiikin passiivisempi ratsastustyyli, mutta normaalin/hieman hitaan ruunan kanssa sillä ei saa mitään etenemistä aikaan. Jostain löysin teemaan sopivan toteamuksen: "You can have results or excuses. You can't have both."

Jos me mentäis vaan näin silmät kiinni, haittaakse? :)


Ja tsemppaus kannatti, sillä lopussa saatiin muutama tosi onnistunut väistö molempiin suuntiin! Ja Poika teki hurjan hienoa koottua laukkaa oikein tuli hännän alla, taisi olla vähän tuohtunut kaikesta komentamisesta.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Hölkkää tihkusateessa

Ajattelin, että Poika saattaisi olla vähän väsynyt eilisestä treenistä, mutta ihan yhtä reippaasti se lähti tänäänkin liikenteeseen. Ihme tyyppi, en kyllä aina tajua, että mistä se tota energiaa oikein kehittää. Se sai hölkätä rennosti liinan päässä ilman apuohjia ja meni oikein tasaisesti isoilla askeleilla. Kentällä oli toinenkin juoksuttamassa samaan aikaan ja hevonen meni aikamoista rodeota, mutta Poika ei ottanut siitä yhtään kipinää vaan kuunteli tosi hyvin pelkästään mun ääntä. Kaikki ainekset pientä riekkumista varten olisi olleet kasassa, mutta ei se lähtenyt siihen ollenkaan mukaan, järkevä tyyppi :)

Tähystelemässä muita hevosia

Alkoi sataa lähes heti kun oltiin aloitettu, mutta päätin että mehän ei nyt mihinkään maneesiin lähdetä. Poikaa vähän inhotti kun tuli pientä tihkusadetta suoraan turpaan ja se pärskikin aika lailla koko ajan, mutta ei auttanut muu kuin tottua. Lopetin noin parinkymmenen minuutin jälkeen ja ajattelin että lähdetään vielä "powerwalkille" rantalenkille. Muuten ihan hyvä idea, mutta oisin varmaan kävellyt lenkin kaksi kertaa nopeammin ilman hevosta, kun sitä sai vetää perässä kuin pulkkaa koko matkan. Poika tykkää aika paljon katsella maisemia ja välillä myös pysähdellä tähyilemään, jos näkyisi muita hevosia. Sen lisäksi sillä on armottoman huono suuntavaisto, eikä se oikein tajua että missä vaiheessa käännytään talliin päin, vaan on sitä mieltä, että lyhin reitti kotiin on siellä mistä tultiin. Sillä on muutenkin maastossa yleensä vain kaksi vaihdetta, joko mennään kauheaa spurttia koko ajan tai sitten löntystellään sunnuntaikävelyä - välimuotoja ei oikeastaan ole. Koskaan ei myöskään tiedä, kumpi vaihde tänään on päällä...



Pyrin yleisesti olemaan pitämättä Pojalla pelkkiä kävelypäiviä/lepopäiviä, koska a) se on muuten yleensä seuraavana päivänä aika villi ja b) vaikka se jostain syystä ei olisikaan villi, niin silloin se on vähän jäykkä ja vertyy paljon hitaammin. Meidän kevyemmät päivät sisältävät kyllä paljon käyntiä, mutta sen lisäksi myös vähän ravailua ja tarvittaessa myös laukkaa vapaammassa muodossa. Mietin sille joka viikolle liikutusohjelman, mutta sitä sovelletaan sitten sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Vaikka olisin etukäteen päättänyt pitää kevyen päivän, mutta hevonen onkin tosi hankala tai energinen, niin sitten mennään kunnolla. Tai vastaavasti jos se tuntuu toisena päivänä oikein hyvältä, niin saatan vain ravata 15 minuuttia ja viedä sen kävelyiden jälkeen talliin. Paras kiitos hevoselle on kuitenkin, kun se pääsee takaisin omaan karsinaan syömään :)

P.S. Katsoin videolta viime viikon ratsastusta ja mä istun taas vinossa, arrgh!! Tosin mielenkiintoista on se, että nyt oon vinossa oikealle, kun aikaisemmin olin vasemmalle. Ei auta muuta kuin ryhtyä taas jumppaamaan...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ulkokausi aloitettu

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa kentällä ja toinen "koutsi" tuli pitämään meille valmennusta. Laukka pyöri tänään ihan hyvin ja vastalaukat sekä vaihdot olivat helppoja, mutta ravisulut ei onnistuneet sitten millään. Mulle tuli pieni ahdistus ja valmentaja hyppäsi sitten kyytiin (Poika raukka, tää ei oo ollut helppo viikko sille!) ja sen seurauksena mentiin väistöjä ympäri kenttää. Sivuttaisliikkeet on jotenkin Pojalle vähän hankalia ja aiheuttaa sille selkeästi päänvaivaa ja itse en myöskään ole ratsastajana tarpeeksi taitava tukemaan sitä riittävästi. Ei ole ihan kaikista helpoin yhdistelmä... Mutta harjoittelua vaan lisää, niin kyllä se siitä.

Tuu jo että päästään äkkiä talliin!


Kiipesin taas itse hetken kuluttua takaisin selkään ja saatiin muutama onnistunut väistö molempiin suuntiin ja sitten lopetettiin. Yhteensä treenattiin 1,5 tuntia, huh! Huomenna otetaan taas vähän kevyemmin ja tehdään jotain mukavaa. Taitaa se kevät sieltä kuitenkin tulla :)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Jumppaa ja kurakelejä

On ollut jotenki tosi hektinen viikko, enkä ole ehtinyt kuulumisiakaan kirjoittelemaan ylös, mutta nyt tulee päivitystä asiaan! Alkuviikosta Poika otti kevyesti ja keskiviikkona ja torstaina se olikin into piukeana vierailevan valmentajan kurssilla. Tehtiin paljon jumppaa ja taivutusta isolla ympyrällä, jotta saataisiin hevosen selkä ylös pyöreäksi ja samoin hevosta ottamaan enemmän tukea ja painetta ohjalle. Poika tulee helposti vähän tyhjäksi edestä (mikä on tietysti ratsastajalle ihan mukavan kevyt tuntuma, mutta ei aina se paras vaihtoehto), joten pyrittiin nyt saamaan sitä hakeutumaan vähän isommalle kaulalle ja "vahvemmaksi" edestä. Ei ollut ihan helppoa, varsinkaan kun hevonen ajoittain vähän jännittyi eikä oikein malttanut keskittyä koko touhuun.




Valmentajakin käväisi hetken selässä ja totesi, että se tuntuukin paljon vaikeammalta ratsastaa, kuin mitä luulisi! Sanoi myös, että ei ole kumma jos mulla on vaikeuksia takareiden kanssa, sillä hänkään ei meinannut saada niitä onnistumaan, vaikka on kuitenkin GP-tason ratsastaja. Tämä ehkä vähän huojensi mua :) Kokonaisuutena meni kuitenkin ihan mukavasti ja saatiin kehuja, mutta myös painotusta siitä, että mun pitää vaatia riittävästi nopeutta reaktioihin, vaikka hevonen vähän hermostuisikin.



Domissa kentät ovat jo sulaneet lähes kokonaan, joten eilen oltiinkin pitkästä aikaa ulkona! Juoksutin keskikentällä sivuohjilla ja yritin vähän kuvailla samalla, mutta ei siitä oikein tullut mitään ja Poikakin oli aika riehakas. Aikansa pukiteltuaan se malttoi rauhoittua ja ravasi tosi hienosti ja isosti, oli oikein hyvännäköinen. Pääsi kyllä sen jälkeen jalkapesulle, sillä ulkona oli niin märkää ja kuraista vaikka jäätä ei enää ollutkaan. Tänään tehdään vähän perusjuttuja maneesissa ja huomenna taas tunnille!


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Päättäväisyydestä ja hevosen omistamisesta

Luin Eurodressagen sivuilta Sarah Warnen uusimman artikkelin hevosiin ja kouluratsastukseen liittyen ja sain fiiliksen kirjoittaa myös omia näkemyksiäni asiasta. Pidän todella paljon Warnen kirjoituksista (varsinkin Classical Training -sarjasta) ja olen usein myös samaa mieltä hänen kanssaan monista ratsastukseen ja hevosten käsittelyyn liittyvistä aiheista. "On Riders Giving Up" -kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Hevonen ei ole lemmikkinä ehkä se kaikista helpoin vaihtoehto ja hevosen omistamiseen liittyy niin paljon eri osa-alueita, että niitä ei moni harrastaja (tai varsinkaan "ei-hevosihminen") tule ehkä kovin syvällisesti ajatelleeksi. Harvoin hevosten kanssa menee kaikki juuri niin kuin on itse toivonut tai suunnitellut ja siksi koko harrastus kysyy huomattavasti luonnetta, kärsivällisyyttä ja aitoa kiinnostusta lajia kohtaan. Ehkä juuri näistä ominaisuuksista johtuen jotkut hevosihmiset ovatkin hieman hankalan persoonan maineessa... Ja ehkä juuri lajin vaativuuden takia myös niin monet jossain vaiheessa myyvät hevosen pois ja lopettavat ratsastuksen.

Hevosen omistaminen edellyttää ennen kaikkea loputonta optimismia ja kykyä jättää menneet asiat taakse. Varmasti jokainen tekee joskus hevosensa kanssa virheitä - liittyivät ne sitten koulutukseen, varuste- tai kengitysvalintoihin, terveydenhoitoon tai ruokintaan. Myös esimerkiksi paha tippuminen tai ratsastukselliset ongelmat voivat pelästyttää pitkäksi aikaa ja silloin on vain tehtävä valinta, antaako pelolle vallan vai haluaako tehdä töitä ongelmien ylittämiseksi. Lähes kaikki hevoset ovat jossain vaiheessa haastavia tai hankalia ja silloin on ihan luonnollistakin kyseenalaistaa, tuliko sittenkin ostaneeksi epäsopivan tai liian vaikean hevosen itselleen. Tai entä jos hevonen loukkaantuukin vakavasti, eikä se välttämättä tule enää koskaan täyteen ratsastuskuntoon? Omistajana on silloin yksin isojen päätösten edessä, eivätkä ulkopuolelta tulevat neuvot aina varsinkaan helpota päätöksen tekoa.

Kaksi isoa hevosen omistamiseen liittyvää asiaa ovat myös aika ja raha. Kuinka paljon ajastasi ja rahoistasi olet loppupelissä valmis laittamaan hevoseesi ja koetko, että saat näistä "uhrauksista" tarpeeksi vastinetta? Hevosen ylläpitäminen täysihoitotallilla on todella kallista ja on hevosen edun mukaista, että se myös liikutetaan joka päivä. Lopullinen vastuu hevosen hoidosta on aina omistajalla ja vaikka apukäsiä olisikin saatavilla, niin pitää varautua siihen, että tilanne ei välttämättä ole ikuisesti niin. Itse olen usein kuullut "Mieti, mitä kaikkea voisit tehdä jos sulla ei olisi hevosta - matkustella joka kuukausi ja ostaa vaikka mitä, eikä olisi sidottuna hevosen hoitoon." Niin, se on ihan totta - mutta silloin en myöskään saisi kaikkia niitä kokemuksia ja onnen hetkiä, mitä ratsastus ja oma hevonen minulle antavat.

Hevosen omistaminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista ja siksi olen päättänyt olla siinä mukana niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Yritän olla murehtimatta huonoja hetkiä, epäonnistuneita kisoja tai ulkoharrastuksen järjettömyyttä ikuisesti kestävässä hyytävässä kylmyydessä. Yritän jaksaa päättäväisesti kiskoa ratsastushousut jalkaan myös silloin, kun en millään jaksaisi lähteä tallille, koska tiedän että siellä tulee kuitenkin hyvälle mielelle. Olen helpottunut, että minun ei tarvitse vielä pohtia perheen ja hevosen omistamisen yhdistämistä. Olen onnellinen siitä, että tarvittavat resurssit ovat tällä hetkellä kunnossa ja hevonen on terve. Nautin siitä tunteesta, kun on satulassa ja kaikki ajatukset ovat vain siinä hetkessä ja hevosessa.

Loppuun vielä osuva lainaus Warnen tekstistä: "I have realized that our sport is as much a mental journey as it is a physical one and that a great rider will have a mind that can neither see a life without horses nor a day without the freedom they experience on the horse's back." Voiko sitä enää paremmin sanoa!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Mikä kevät?

Ei tämä huhtikuu nyt kyllä ihan keväälle vielä vaikuta, tänäänkin satoi taas lisää lunta ja oli pakkasta... Tulisi nyt jo edes vähän lämpimämpää! Eilen aamulla oli raikas -5 astetta ja meidän toinen valmentaja ratsasti aamulla Pojan. Liikkui tosi hyvin ja kuskin sanoin "On ihan kone!" eli meni oikein säntillisesti ja ahkerasti. Treenausta vaativan b:n tehtävistä, eli lähinnä vaihtoja, sulkuja ja kokoamista. Jaksaa jo koota laukkaa tosi hyvin ja kantaa itsensä hienosti pitkiä pätkiä.



Tänään olin itse vähän niin sanotusti "väsyneellä fiiliksellä" eilisten omien tupareiden jälkeen, mutta käytiin kuitenkin maneesissa tekemässä kevyt treeni. Oon pyrkinyt ratsastamaan mahdollisimman paljon ilman raippaa ja opetella itse olemaan nopeampi pohjeapujen käytössä ja pikkuhiljaa alkaa harjoittelu tuottaa tulosta. Saatiin mennä yksin maneesissa, joten hyödynsin tilaa ja ratsastin lähes koko ajan uran sisäpuolella. Poika yrittää tosi helposti molemmissa kierroksissa painautua ulkoapuja vasten ja olla vähän vinossa uralla, joten tämä oli ihan hyvä harjoitus suoristuksen kannalta. Tein myös pari vaihtoa keskihalkaisijalla peiliä kohden ja teki ihan hyvin, pitää vaan itse olla ihan supertarkka siitä, mihin on matkalla ja katsoa ylöspäin. Oli lopussa taas aika menossa, joten lopetin ennen kuin innostui liikaa. Yhteensä oltiin maneesissa kävelyineen noin 40 min, eli aika kevyesti mentiin kuitenkin.



Pohdin kauheasti kisasuunnitelmia ja sitä, mikä olisi järkevää ja kehittävintä meidän kannalta. Meillä on jo aika paljon kokemusta Helppo A-tasolta, joten ehkä enää tässä vaiheessa ei kannata osallistua kaikkiin pikkukisoihin mitä vaan sattuu löytymään. Varsinkin lyhyen radan ohjelmat on noin isolle hevoselle vähän huonoja, kun ei oikein missään vaiheessa pääse ratsastamaan pitkiä linjoja eteen, vaan koko ajan pitää kääntää seuraavaan tehtävään. Valmentaja oli sitä mieltä, että yritetään etsiä sopivia kisoja joissa olisi ns. mukavia vaativan b:n ohjelmia, eli ei vielä liian vaikeita meille. Niissä on sitten hyvä käydä välillä tarkistamassa tasoa ja sitten jatkaa harjoittelua kotona :)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hammashuoltoa Vermossa

Torstaina otin aamupäivän töistä vapaaksi ja vietiin Poika aamulla raspaukseen Vermoon. Sillä on ilmeisesti jo pikkuvarsasta asti ollut aika vinot ja huonot hampaat ja siksi niitä täytyy pari kertaa vuodessa hioa poralla, jotta se pystyy pureskelemaan kunnolla. Tämän lisäksi sille on aikaisemmin tehty diastema-hoitoa, eli sillä on ollut muutaman hampaan välissä iso rako, jonne on kertynyt rehua ja se on aiheuttanut suuhun tulehdusta. Taitava eläinlääkäri on kuitenkin saanut sen hoidettua kuntoon ja nyt käydään vain ylläpitämässä hampaiden kuntoa :) Nämä ovat olleet meillekin ihan uusia juttuja, sillä edellisten hevosten kanssa on riittänyt pelkkä tavallinen raspaus kotitallilla, eikä niillä ole sen kummemmin mitään hammasongelmia ollut. Tietysti on myös vähän koomista, että meillä on Pojalle laaja eläinlääkärikuluvakuutus, mutta siitähän ei mitään hammashuoltoja korvata ja ne ovatkin sitten olleet lähes ainoat hoidot mitä tälle hevoselle on tarvinnut tehdä...



Kehä I oli aamulla tosi ruuhkainen kolarin vuoksi ja matka kesti noin kolme kertaa kauemmin kuin yleensä. Onneksi on kiltti kuljetettava, se ei tömistellyt ollenkaan traikussa vaikka jouduttiin pitkään vain seisomaan paikoillaan! Perillä kummasteltiin, että miten täällä on kaikki ovet lukossa eikä missään yhtään ihmisiä, kunnes huomattiin että klinikka olikin siirtynyt uusiin tiloihin viereiseen rakennukseen... Nyt osataan ainakin sitten oikeaan paikkaan ensi kerralla.


Pari muutakin autoa menomatkalla...

 Poika sai aika tujun annoksen rauhoitusainetta, mutta siitä huolimatta sitä jouduttiin vielä lisäämään puolessa välissä, kun se alkoi nostaa liikaa päätään ylös. Eihän noin ison hevosen tarvitse kuin vähän katsoa ympärilleen, niin johan sen pää on siellä kahden metrin korkeudessa. Raspauksen jälkeen odoteltiin hetki hevosen "selviämistä" ja lähdettiin sitten takaisin kohti Domia. Poika sai olla pitkään tarhassa ja illalla kävin vielä vähän kävelyttämässä sitä. Sillä on nyt ollut pari kevyempää päivää putkeen, joten luultavasti se on pian taas intoa täynnä :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aprillipäivän kisat Vihdissä

Ihanaa, vapaa maanantai! Voisi vaikka nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiaista ja keksiä sitten jotain kivaa tekemistä päivällä. Tai sit vaihtoehtoisesti herätä klo 6.15, raaputtaa jäisen auton tuulilasi näkyviin ja lähteä ratsastuskisoihin... Pakkasta oli aamulla jopa -7 astetta, eli ei nyt ehkä ihan mistään ulkokisoista voida vielä puhua :)

Onneksi groomi oli letittämässä ja iskä oli traikkukuskina, joten mun tehtäväksi jäi vain pakata varusteet ja keskittyä olennaiseen (tässä tapauksessa heräämiseen). Päästiin puoli ysin aikaan perille Vihtiin ja odoteltiin hetki ennen verkkaryhmän alkua, jolloin päästiin kuuden muun ratsukon kanssa suhailemaan pitkin maneesia. Yritin hyödyntää ajan niin hyvin kuin pystyin, enkä malttanut edes riisua toppaliiviä kesken ratsastuksen kun pelkäsin että verkka-aika loppuu kesken. Poika oli ok ratsastaa ja isossa maneesissa oli ihan hyvin tilaa mennä, mut tuntui että en silti saanut siitä kaikkia vaihteita käyttöön, vaikka kovasti yritin lisäyksiäkin treenata aina kun tuli sopiva rako. Verkan loputtua sitten laitettiin loimi takaisin päälle ja mentiin lumiselle kentälle odottelemaan vuoroamme. Olin jo etukäteen varautunut, että tuollainen parinkymmenen minuutin kävely ei ainakaan varsinaisesti piristä Poikaa, mutta onneksi ei jouduttu odottelemaan kuitenkaan sen pidempää.


Kiitos Ulla kun jaksoit taas kuvailla!

Radalla sitten yritin saada sitä vähän enemmän koottua, mutta tuntui kyllä että takajalat olivat niin sanotusti "jääneet talliin" ja näin kyllä peilistäkin, että ei se nyt ihan ohjelman vaatimassa muodossa mennyt. Tunnollisesti saatiin kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua ja olin tosi tyytyväinen vaihtoihin, sain keskitettyä ne hyvin! Ollaan startattu vasta pari Vaativaa B:tä aikaisemmin, joten meille "uusien temppujen onnistuminen" on aina työvoitto. Valmistelin tosi huonosti avot ja sulut, joten niistä saatiin radan huonoimmat pisteet. Ihan oma moka siis.. Olin prosentteihin aika tyytyväinen, nyt niitä tuli 59,1. Tällä ratsastuksella ei missään nimessä voisi enempää olettaakaan :)

Meidän luokassa oli tosi hyvä taso ja huomasi selkeästi, mitkä ratsukot kisaavat normaalisti Va A/Prix St Georges -tasolla ja mitkä taas ovat näitä meidän kaltaisia "käydään nyt vähän kokeilemassa sitä vaativaa" -tason ratsukoita. Ja niinhän se pitää ollakin, tosi hyvä että seurakisoissakin on ammattitason ratsastajia, niin on sitten muille vähän haastetta! Arvostelussa saatiin taas rakentavaa ohjeistusta ja lopussa luki "Näyttävä hevonen". Ja Poika oli taas niin kiltisti ja hienosti, on se kyllä ihan huippu kisakaveri!
Aurinko häikäisi, mutta onneksi edes hevosella on hyvä ilme!