torstai 18. syyskuuta 2014

Tauko

Nyt blogi menee pitkäksi aikaa tauolle, sillä huomenna suuntaan kohti Iso-Britanniaa ja vuoden kestäviä maisteriopintoja. Näillä näkymin tulen käymään seuraavan kerran Suomessa joulukuussa, mutta eihän sitä toki tiedä jos tuleekin tarvetta tulla aikaisemmin. Poika on valmentajan hoidossa ja treenissä Hyvinkäällä ja tässä jopa alustavasti puhuttiin jo ensimmäisestä Inter I-startista, aika jännää! Mutta ei sillä kiire ole, kunhan vaan pysyy hevonen terveenä ja tyytyväisenä, se on tärkeintä :)

Kävin tänään vikaa kertaa ratsastamassa ja otettiin vielä valmennustunti, joka sujui tosi hyvin! Kokeiltiin taas pitkästä aikaa harjoituspiaffia ja Poika kuumeni ihan kunnolla, mutta polki jo pari askelta tosi hyvin. Ei edes yrittänyt poistua takavasemmalle juoksutusraipasta huolimatta! Tehtiin myös piruettilaukkaa ja vaihtoja, kaikki sujui ongelmitta, vaikka välillä jalkaa joutuikin käyttämään aika runsaasti.

Aika outoa kun tulee nyt näin pitkä tauko hevosteluun, eipä mulla tällaista ole ollutkaan... öö ikinä? Ennen Pojan ostamista oltiin toki vuoden ilman omaa hevosta, mutta käytiin silloinkin tosi aktiivisesti ympäri Suomea kokeilemassa eri heppoja ja samoin menin kavereiden ratsuilla, joten varsinaista ratsastustaukoa ei ollut silloinkaan. Oli aika haikeaa sanoa Pojalle heipat tänään tallilla, mutta se vaan söi leipää eikä varmaan tajunnut mun vetistelystä yhtään mitään :) Luottavaisin mielin mä jätän sen tänne hyvään hoitoon, mutta tosi outoa kun en näe sitä pitkään aikaan. Joskus pitää kuitenkin tehdä isoja päätöksiä, jos haluaa muutosta omaan elämäänsä ja mun päätös oli nyt se, että Pojan on parempi jäädä Suomeen ja mun keskittyä tuleviin opiskeluihin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin siellä ja täällä!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Aluemestaruudet Laaksolla

Hyvä fiilis vikojen kisojen jälkeen, vihdoinkin! Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, ei mun itsetunto ratsastajana ollut ihan kohdillaan edellisten kisojen jälkeen ja motivaatiota treenaamiseen ei tosiaan ollut. Pidin pari päivää ratsastustaukoa ja nousin sitten uudella asenteella takaisin satulaan, että hemmetti nyt laitetaan tää hevonen kulkemaan. Ja kulkihan se, ei ees tarvinnut tehdä mitää muuta radikaalia, kuin olla itse vähän jämäkämpi. Ihan alkukäynneistä lähtien vaadin nopeita reaktioita, eikä mitään "tää nyt vertyy aika hitaasti, niin aloittelen hissun kissun köpöravia pitkin kenttää", vaan että nyt liikutaan ihan kunnolla, eikä hidastella yhtään! Poika huomasi heti mun asenteesta, että nyt ei ees kannata yrittää laiskotella, vaan pisteli menemään ihan kiltisti just siinä tempossa kuin pyysin. Tehtiin koutsin kanssa perjantaina onnistunut treeni ja sovittiin, että saan vielä seuraavana päivänä kisoissa verkka-apua.

Laaksolla oli tosi ihana ilma ja verkkasin ilman takkia pelkässä kisapaidassa. Poika oli alusta asti aika skarppi ja toimi hyvin, vaikka mulla ei ollut edes raippaa mukana. Olin tosin saanut koutsilta aika jämäkät rissat lainaan ja Poika kunnioittikin niitä paljon enemmän, kuin mun omia "ponikannuksia". Koutsi antoi neuvoja korvanappiin ja sain Pojan tosi hyväksi, se ei ole edes kotona ollut noin hyvä pitkään aikaan. Onnistunut verkka oli siis jo ihan puoli voittoa ja hyvillä mielin lähdettiin suorittamaan rataa. Eihän se lopputulos mikään täydellinen ollut, mutta yleisfiilis oli sata kertaa parempi kuin viikko sitten!

Kehtaan jopa laittaa videon näkyville, vaikka virheet ovat kaikkien nähtävillä. Alku- ja lopputervehdykset ovat molemmat aika surkeita (alussa Poika ei seiso paikallaan ja lopussa taas ennakoi pysähdystä liian aikaisin), keskiravissa on aika paha tahtirikko, lisätyssä käynnissä kiskotaan ohjia, ekan laukkasulun jälkeen tulee ylimääräinen laukanvaihto ja muoto on yleisesti välillä turhan lyhyt ja ahdas (jollaiseksi Poika vetäytyy itse helposti, jos se kuumuu yhtään). Kuitenkin hevonen etenee ja se on tärkeintä! Rikkeet vetivät luonnollisesti pisteitä alas, joten saatiin vaan reilut 59 %, mutta ei haitannut yhtään :) Olin radan jälkeen käymässä buffassa ja yksi tuomari tuli itse juttelemaan ja sanoi, että alkurata oli tosi hyvä mutta loppua kohden vähän hyytyi, josta olin täysin samaa mieltä. Mukavaa saada kuitenkin tsemppausta, ei me ihan toivottomia ehkä sittenkään olla...



Muutama sana vielä tuosta muodosta, joka tosiaan näyttää videolla vielä paljon lyhyemmältä kuin luonnossa. Meitä on ratsukkona AINA rankaistu pisteissä kuolaimen alla liikkumisesta ja nytkin kommenteissa lukee useassa kohdassa "turpa eteen, lyhenee kaulasta liikaa, turhan lyhyt edestä" eli en tosiaan allekirjoittaisi sitä, että tuomarit suosivat luotiviivan takana liikkuvia hevosia. Monet hevoset (kuten Poikakin) yhtään jännittyessään tai kuumuessaan hakeutuvat itse helposti lyhyeksi ja rullalle ja niitä on aika hankala saada sieltä niiden omalta mukavuusalueelta pois. Hevonenhan silloin käpertyy ja pakenee tuntumaa, eikä halua kantaa itseään ryhdissä ja tukeutua ohjaan, joka on selvä virhe. Luin aika ristiriitaisilla fiiliksillä keskusteluja viikon takaisesta yleisöklinikasta, jossa hevosia oli joidenkin kommentoijien mielestä tarkoituksellisesti ratsastettu liian syvälle ja otettu aika provosoivia kuvia, joissa hevoset näyttävät rullatuilta. En itse valitettavasti ollut yleisössä paikan päällä, joten en voi ottaa siihen kantaa, mutta en usko, että kyseisen valmentajan tarkoitus on ollut rullata tai alistaa hevosia millään tavalla. Hevosen venyttäminen ja "nipussa ratsastaminen" ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta monet haluavat ehkä tarkoituksellisesti sekoittaa nämä ja nähdä väärää/huonoa ratsastusta niissäkin tilanteissa, joissa sitä ei ole. Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta sen sijaan että tuijotetaan sokeasti pelkkää hevosen pään asentoa, voitaisiin keskittyä kaikkeen muuhun mikä liittyy kouluratsastukseen, sillä se on paljon muutakin kuin pelkkä peräänanto :)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Wiknerin aluekisat

Sunnuntaina oltiin siis pitkästä aikaa kisaamassa ja suoritus oli niin epäonnistunut, että mulle tuli sen jälkeen kohtalaisen suuri henkilökohtainen kriisi liittyen omaan ratsastukseen ja kisaamiseen ylipäänsä. Mä en syytä siitä hevosta, tuomareita, pohjaa, olosuhteita tai mitään muutakaan, vaan pelkästään ITSEÄNI. Että miten musta tuntuu, että mä en ole ratsastajana kehittynyt vuodessa yhtään? Miten näitä "täysin liisterissä ja täi tervassa"-ratoja tulee edelleen, miten mä en saa tuota hevosta liikkumaan kunnolla niitä viittä minuuttia, jotka sen pitäisi suorittaa radalla? Miksi mä kaikesta harjoittelusta ja valmentautumisesta huolimatta olen edelleen niin surkea ratsastaja? Onko tässä kisatouhussa tai treenaamisessa ylipäänsä mitään järkeä, jos mulle tulee siitä lopputuloksena vain pettymys ja todella huono fiilis?

Lähdettiin kisoihin tsemppi päällä ja ihan hyvällä meiningillä. Ajattelin, että tänään voisi mennä nappiin, sillä rata ei ole vaikea ja ollaan treenattu sitä kotona monta kertaa. Tavoitteena oli saada 60 % ja rikkeetön suoritus. Aloitin verkkaamisen normaalisti, eteen-alas kevyttä ravia, suuria linjoja ja ympyröitä. Hevonen tuntui normaalilta, rennolta ja rauhalliselta, mutta ei mitenkään laiskalta. Sen jälkeen vähän kävelyä ja sitten laukkaa molempiin kierroksiin. Pitkillä sivuilla eteen ja lyhyillä sivuilla koottua laukkaa, nopeita siirtymisiä laukan sisällä, vähän vastalaukkaa ja pari vaihtoa diagonaaleilla. Kaikki ok, jälleen välikäynnit ja sitten ravissa siirtymisiä, muutama avo ja sulku molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa olin verkannut noin puoli tuntia, eli ihan sopivan ajan ja oli aika siirtyä valmistautumaan ulos radan päätyyn. Ei mulla mitään ihan jesjes-huippufiilistä ollut, sillä tottakai hevonen olisi voinut olla vielä parempi, mutta ihan ok kuitenkin.

Edellinen ratsukko lopettaa ja siirryn aitojen sisälle kiertämään rataa ja huomaan, että nyt Poika kyllä jarruttelee oikein urakalla. Otin vähän laukkaa ja sain pari kertaa tökätä kannuksella ihan kunnolla vauhtia, että nyt vähän skarppaa hevonen. Saatiin lähtömerkki ja tullaan alkutervehdykseen, vähän töksähtäen mutta ainakaan Poika ei ennakoi ja hidastele. Ryhdyn ratsastamaan raviohjelmaa ja heti ekan voltin jälkeen tuntuu, että hevonen on ihan totaalisen lamaantunut. Annan pohkeita ja mitään ei tapahdu. Potkaisen kannuksella ja mitään ei tapahdu. En tee mitään ja koitan vain ajatella istunnalla eteenpäin, mitään ei tapahdu. Jatkan ohjelmaa ja mietin, että kohta on pakko keskeyttää, koko ajan tuntuu vain huonommalta. Tsemppaan kuitenkin käyntiosioon asti ja saan vähän kasattua itseäni. Laukannosto onnistuu ihan hyvin, mutta keskilaukkaa en saa esitettyä sitten yhtään, tahti hiipuu ja en saa sulkuun takaosaa mukaan. Pointsit kuitenkin siitä, että onnistuin jotenkin ihmeellisesti ratsastamaan toisesta laukkasulusta 7, vaikka olin siinä vaiheessa jo itse ihan loppu.

Vaihdot meni ihan ok ja lopputervehdyksenkin sain taisteltua vielä sinnepäin. Mä tiesin heti, että nyt tulee kyllä niin huonot pisteet, ei toivoakaan saada yli 58 prosenttia. Lopputulos olikin sitten 57 ja rapiat, eli ihan samat pisteet kuin vuosi sitten, ei siis mitään edistystä tapahtunut. Kommenteissa lukee aikamoisen realistisesti "Iso ja näyttävä hevonen, tänään kuitenkin koko radan ajan pohkeen takana." Yep, tell me something I don't know... Tosin yhdessä asiassa oli toisen tuomarin kanssa eri mieltä, sillä hän oli antanut kaikista kolmesta käyntikohdasta (keskikäynti, lisätty käynti ja koottu käynti) numeroksi 4 ja "passia". Katsoin kuitenkin vielä videolta ja Poika kävelee ihan puhdasta nelitahtista käyntiä, joten se jäi vähän harmittamaan.

Olin radan jälkeen niin maassa. En vihainen hevoselle, vaan itselleni ja sille, että mulla ei ole yhtään auktoriteettia ylläpitämään meidän tasoa radalla. Mua ei koskaan haittaa, jos ei saada sijoitusta tai huippupisteitä, mutta alisuorittaminen todella harmittaa! Se, että ei edes ylletä sille meidän normaalille tasolle, että oikein hävettää esittää noin surkeaa ratsastusta tuomareille ja yleisölle. Varmasti moni mietti, että "mitä toikin tekee tuolla vaativassa b:ssä, menisi nyt vaan helppoa a:ta kun ei toi onnistu yhtään." Mä tiedän, että toi hevosen hyytyminen radalla on tosi yleinen ongelma ja en varmasti ole ainut ratsastaja, joka sen kanssa tuskailee. Mutta kun kyse nyt ei tosiaankaan ole siitä, että hevonen jännittyisi tai kyttäisi jotain, vaan se muuttuu ihan patalaiskaksi kun tajuaa että mä en raaski/pysty/kykene ratsastamaan sitä radalla samalla tavalla kuin normaalisti. Vika on siis satulan päällä, ei sen alla. No, se siitä tilityksestä ja ensi lauantain aluemestaruuksia kohti...

Loppuun pari Krista Sääsken ottamaa kuvaa Domin kansallisista koutsin kanssa elokuussa.

Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14


Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Uudessa tallissa

Viime sunnuntaina lastattiin hevonen traileriin ja jätettiin toistaiseksi Tuomarinkylän pellot taakse, sillä mun tulevan opiskeluvuoden ajan Poika asustaa siis Hyvinkäällä valmentajan treenissä ja valvovan silmän alla. Paikkahan on meille jo entuudestaan tuttu, sillä oltiin siellä kesällä kolme kuukautta pari vuotta sitten ennen Domiin muuttoa. Tallissa ei oikeastaan ole mitään muuta miinusta, kuin pitkä etäisyys! 50 kilometriä per suunta on aika paljon, mutta moottoritietä sen hurauttaa kesällä puolessa tunnissa. En ollutkaan vielä silloin kirjoittanut blogia (piti oikein tarkistaa - ensimmäinen teksti on 1,5 vuoden takaa), eikä sieltä löytynyt oikein mitään kuviakaan. Nyt täytyy siis vähän fotoilla uusia maisemia, niin saadaan muistoja myös Hyvinkäältä :)


Todella kämäinen kuva iltaheiniltä, ensi kerralla voisin tarkentaa vähän paremmin :D

Poika on kotiutunut uuteen talliin hyvin, tosin se on tapojensa vastaisesti käynyt aika kierroksilla! Tarhassa on riehuttu pukkilaukkaa ja ensimmäisellä ratsastuksella virtaa riitti ihan kiitettävästi, eipä siis ainakaan väsymys paina... Eilen pidettiin ensimmäinen valmennus uudella kotikentällä ja Poika kulki ihan mukavasti, harjoiteltiin FEI jun. esiohjelman rataa sunnuntain kisoja varten. Saatiin kehuja, että ravisulut ovat parantuneet ja että myös muoto on nyt hyvä. Poika onkin yleensä edestä toimiva ja kevyt, mutta sen suurin ongelma on edelleenkin hitaus jalalle. Ollaan korjattu tätä ratsastamalla jalat osittain irti kyljistä ja käyttämällä nopeaa pohjetta (suomeksi sanottuna välillä pitää potkaista kunnolla sporralla ja päästä yllättämään hevonen), sillä jatkuvalla puristuksella hevonen vaan turtuu ja hidastuu vielä entisestään, erityisesti sivuttaisliikkeissä. Ravissa takaosan moottori toimii jo aika hyvin, mutta laukassa saa vielä aika paljon herätellä ja pitää samalla ajatella ylöspäin suuntautuvaa ja paikallaan pomppivaa laukkaa, jotta saan liikkeeseen tarpeeksi energiaa. Kuulostaa varmaan kohtuu koomiselta, kun koutsi huutaa "Pupulaukkaa, pupulaukkaa!" ja mä yritän hiki hatussa samalla koota ja ratsastaa takaa eteen, ei helppoa...

Koutsin kanssa kisareissulla Harjussa, oli kivaa olla vaihteeksi groomina! Ei ees tarvinnut letittää ;)


Hyyppärässä on myös mukavasti maastoreittejä ja käytiin jo kävelemässä metsälenkki, tänään ja huomenna voidaan ehkä käydä maastossa enemmän, kun hevonen on vähän tasaantunut. Kentän pohja on tuntunut todella hyvältä ja siellä on ollut tosi paljon tilaa treenata, maneesissa ei ole vielä ehditty käymään, mutta eiköhän sinnekin syksyn tullen jouduta siirtymään... Tuntuu, että suurin osa omistajista liikuttaa hevosensa aamulla ja päivällä, sillä iltaisin tallilla on todella hiljaista! Klo 20 jälkeen ei oikein kukaan ole ratsastamassa ja lähdin itse viimeisenä tallilta vähän yli yhdeksän illalla, jolloin sainkin samalla laittaa tallin kiinni.

Nyt ois sitten vielä 2 viikkoa ja 2 päivää jäljellä ja sitten tuleekin (näillä näkymin) aika pitkä ratsastustauko... Paitsi jos mä kuitenkin otan edes housut mukaan, kun mä vähän innostuin siitä poolon kokeilemisesta :D Pitää nyt vielä vähän harkita tätä juttua hetken aikaa. Palataan päivityksiin taas kisojen jälkeen, vielä tässä ehtii parit käydä!

Vika maasto Tuomarinkylässä pitkään aikaan, aika nostalgista.