maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ilman satulaa ja vähän oikeaakin ratsastusta

Eilen pidettiin kevyempi päivä ja menin Pojalla ilman satulaa, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että oli varmaan viimeinen yritys sitä lajia. Sinnikkäästi oon silloin tällöin yrittänyt mennä "inkkarityylillä", mutta ei siitä vaan tule yhtään mitään, kun tuon hevosen säkä on niin iso ja ravi järkyttävän pompottava. Yritän kaikkeni että pystyisin istumaan, mutta viimeistään viiden askeleen jälkeen on taas pakko kävellä... Oli siis aika käyntipainotteinen ratsastus.

Uusittu pohja toimii hyvin!

Tänään treenattiin vanhassa maneesissa, kun kenttä oli aika täynnä hyppääjiä. Oli ihan hyvä, ettei sitten menty sinne, koska kuulin että joku oli taas tippunut estevalmennuksessa. Huomasin kyllä, että kun lopetin hyppäämisen niin omien putoamisten määrä laski lähes sadalla prosentilla :) Tuuppaaminen on huomattavasti turvallisempaa! Uusittu pohja on superhyvä ja oli ihan luksusta, kun saatiin mennä yksin koko 80 metriä pitkässä hallissa. Poika oli oikein hyvä ja huomenna sitten taas valmennukseen!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Perjantaimaasto


Tänään oli taas ihanan lämmin kesäilta! Käytiin maastossa kävelemässä ja ravaamassa ja molemmilla oli rentoa ja mukavaa :) Hevosen selässä valokuvailu on aina vähän riskialtista, joten en sitten ottanut kuin yhden kuvan matkalta. Ilmoittauduin nyt Tampereen kisoihin molemmiksi päiviksi ja samoissa kisoissa ratkotaan myös joukkue-SM, joissa me ollaan meidän seuran vararatsukkona. Ahvenanmaan reissu taitaa jäädä tällä kertaa väliin, koska ei saatu matkaseuraa ja kuten sanottu, yksinään matkasta tulee liian kallis. Mutta katsotaan mitä muuta keksitään elokuulle!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ostoksia ja sulkutaivutuksia

Mä taidan olla aika tylsä bloggaaja, kun mulla ei oikein ikinä ole esitellä mitään shoppailuita ja kuvatkin on yleensä aika b-laatua ;) Edellisiltä hevosilta on vaan jäänyt niin paljon kaikenlaisia varusteita ja heppatavaroita, että ei kovin usein ole tarvetta uusille hankinnoille. Tänään kuitenkin innostuin ja kävin pyörähtämässä Hööksissä!


Ostin itselleni ihanan pehmeän collegen ratsastukseen ja Pojalle silikonilettareita (tosi hyviä!) ja teddypehmusteen satulan alle selkää vasten. Pojalla on nuorena hankautunut selkä auki huonosta satulasta ja siihen on jäänyt rupi, jossa ei vieläkään oikein kasva karva kunnolla. Ajattelin nyt kokeilla sitä vasten pehmustetta, jos se olisi vähän parempi kuin pelkkä satulahuopa. Sitten piti vielä samalla ostaa vähän pidempi satulavyö, kun pehmuste + huopa ovat kuitenkin yhdessä paksummat, kuin huopa ja geeli.


Eilen oli tosi hyvä valmennustunti, treenattiin paljon sulkuja ravissa ja laukassa. Laukka on vieläkin vähän vaikeaa, kun sitä pitäisi koota todella paljon ja sitten Poika tulee helposti vähän liian hitaaksi ja "sammuu". Jatkettiin tänään samoja harjoituksia kentällä itseksemme ja tein myös temponmuutoksia askellajin sisällä. Oltiin menty aika pitkä pätkä koottua laukkaa ja olin juuri lähtemässä keskilaukkaan, kun Poika yhtäkkiä huomasi, että autotiellä kävelikin hevonen! Tämä tuli sille ilmeisesti aika yllätyksenä, koska se lähes pysähtyi ja yritti poistua täyskäännöksellä takavasemmalle. Onneksi se ei kuitenkaan ole hurjan nopea ison kehonsa kanssa, joten ratsastaja ehtii yleensä ennakoida sekunnin ja pysyy kyydissä. Mutta ehdottomasti olisin kyllä tippunut ilman satulaa!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Oman ratsastuksen perusperiaatteet

Olen taas viime aikoina lueskellut paljon eri blogeja ja artikkeleita ratsastuksesta (ollut hieman hiljaista töissä näin kesäaikaan...) ja ajattelin koota myös vähän omia ajatuksia ratsastuksesta noin yleisesti. Eri valmentajat painottavat usein eri asioita, mutta haluttu päämäärä ja lopputulos on kuitenkin kaikilla usein sama - eli halukkaasti suorittava ja liikkuva hevonen, joka on ratsastajan avuilla joka tilanteessa. Tämä pätee oikeastaan niin este-, kuin kouluratsastukseenkin ja osa näistä "omista periaatteista" ovatkin varmasti perua siltä ajalta, kun esteet olivat itselleni se päälaji. Alla hieman niitä juttuja, joita olen saanut vuosien varrella edellisiltä ja nykyisiltä valmentajiltani ja joita huomaan toteuttavani hevosesta riippumatta.

  • Rentous
Pidän itse erittäin tärkeänä, että hevonen on ratsastettaessa ja käsiteltäessä rento ja luottavainen. Hermostuneelle hevoselle on vaikea opettaa mitään uutta ja jännittyneenä hevosen huomio myös kiinnittyy helposti ihan muihin asioihin, kuin ratsastajaan. Esimerkkinä nyt vaikka Poika, joka aika ajoin on vähän "astetta lennokkaammalla" tuulella ja haluaisi purkaa tätä ylimääräistä energiaa poukkoilemalla ja kyttäämällä mm. muita hevosia, maneesin ovea, varjoja maassa yms. Tässä mielentilassa on mielestäni ihan turha yrittää ryhtyä treenaamaan, ennen kuin hevonen on päässyt eroon ylimääräisestä jännityksestä ja rentoutunut henkisesti. Jos ryhdyn tässä vaiheessa laittamaan lisää painetta (kuten joiden ratsastajien näkee tekevän), ei lopputulos ole mitään muuta kuin kaaos, vielä jännittyneempi hevonen ja ahdistunut ohjissa roikkuva ratsastaja. Ensin siis energia pois siirtymisillä, isolla ravilla ja laukalla (jos vaan pysyy kyydissä!) ja sitten vasta itse asiaan. Tietysti ajoittain täytyy mennä pois hevosen omalta mukavuusalueelta ja silloin hevonen ei aina luonnollisesti voi pysyä täysin rentona, mutta 90 % ajasta pyrin ratsastamaan ilman turhaa jännitystä. Kisoissa näkee paljon hevosia, jotka juoksevat suu auki, narskuttavat ja huitovat hännällä läpi koko radan ja useat tuomarit onneksi (!) myös kiinnittävät tähän huomiota ja vähentävät pisteitä liiasta jännittyneisyydestä.

  • Reaktionopeus
Tämä on asia, joka on tosi paljon ratsastajasta riippuvainen. Jos ratsastaja on hidas, niin silloin ei voi odottaa hevosenkaan olevan nopea... Ratsastajan tulee siis aktiivisesti vaatia hevosta vastaamaan apuihin (yleensä pohje ja ohja) samalla sekunnilla kun apu annetaan ja jos niin ei tapahdu, niin hevosta on huomautettava siitä. Hevosen tulee siis olla kuulolla ja odottaa jatkuvasti ratsastajan seuraavaa apua, kuitenkin ilman liiallista ennakoimista. Hevonen voi olla herkkä ja kuuma ratsastaa, mutta silti hidas kädelle tai jalalle, eli tämä ei ole ainoastaan laiskojen hevosten "synti". Tähän sopii hyvin erään entisen estevalmentajani toteamus, kun joku valitteli oman hevosensa toimivuutta sileällä; "Hevonen on juuri sellainen, minkälaiseksi me sen ratsastamme". Eli jos hevonen ei siirry tarpeeksi nopeasti sivuille väistöissä tai tule takaisin lisäysten jälkeen, niin on syytä katsoa peiliin ja skarpata itse lisää!

  • Pehmeys, tasaisuus ja positiivinen vahvistus
Minulle sanotaan usein, että olen ratsastajana vähän liian pehmeä ja kiltti ja siksi en aina saa hevosta niin näyttäväksi, kuin olisi mahdollista. Mutta kun mä en tykkää potkia ja repiä hevosia :) En tarkoita sitä, että hevosia ei saa koskaan komentaa tai huitaista raipalla (ehdottomasti täytyy kun tilanne vaatii, kyseessä on kuitenkin yli 500 kg painava eläin, eikä se saa tehdä ihan mitä haluaa), mutta negatiivisen palautteen sijaan yritän itse suosia hevosen kiittämistä silloin, kun se tekee oikein. Ratsastajan täytyy voida ja uskaltaa myödätä kunnolla, kun hevonen tekee oikein! Olin kuuntelemassa viime vuonna yhtä hyvää luentoa nuoren hevosen koulutuksesta ja siellä painotettiin kiittämään hevosta isosti, kun saadaan haluttu reaktio. Liian paljon näkee sitä, että mennään ympäri kenttää otsa rypyssä, sipaistaan kerran sekunnin verran hevosen kaulaa ja sitten taas jatketaan samaa menoa puoli tuntia. Itse pyrin aina vaikean harjoituksen jälkeen antamaan hevosen laukata kunnolla pitkällä kaulalla ja taputan sitä paljon ja kehun äänellä, kun se on ollut taitava. Sokeria tai makupaloja en anna, vaikka ei siitä välillä mitään haittaa ole. Kisoissa ratsastan mielummin tasaisen, rikkeettömän ja ehkä-ei-niin-näyttävän radan, kuin väläyttelen huippukohtia ilman järkevää keskitietä.

Nämä olivat nyt vähän erilaiset, kuin perinteiset tahti, irtonaisuus, suoruus, kokoaminen, lennokkuus ja tuntuma, jotka ovat kaikki nekin tärkeitä tavoitteita! Itse ratsastajana keskityn kuitenkin ensisijaisesti ylläoleviin asioihin ja vasta sitten "hienosäätöön" :) Onko näitä romaanipostauksia kiva lukea, vai ovatko liian pitkiä tai turhaa avautumista? Saa jättää rohkeasti kommenttia!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesäloman loppu

Apua, miten nopeasti kolme viikkoa voi oikein kulua? Vastahan se loma alkoi ja nyt jo se loppuu... Huomenna on siis paluu arkeen ja tallille ehtii vain iltaisin. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä ja toivottavasti ulkokausi jatkuu tänä vuonna mahdollisimman pitkään!

Viime viikon kävelyretkeltä

Tänään mentiin kentällä ihan perusjuttuja ja Poika kulki aika tasaisesti. Alkuun se yritti taas olla hidas pohkeelle ja sen huomaa erityisesti heti, kun yrittää tehdä vaihtoja. Pari muistutusta raipalla ja sitten tulivat vaihdotkin ajallaan, mutta vähän sille pitää kyllä välillä huomauttaa... Tiistaina meillä on taas valmennus ja silloin ryhdytään varmaan harjoittelemaan tarkemmin FEI:n junioreiden esiohjelmaa. Eipä mitään sen ihmeellisempää tällä kertaa :)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kesäpäivitystä

Blogin puolella on nyt ollut hetken hiljaisempaa omien reissujen vuoksi, mutta nyt tulee hieman tilannepäivitystä. Viime viikonloppuna meidän toinen valmentaja treenasi Poikaa ja tänään pidetään sitten valmennus illalla. Ollaan treenailtu paljon laukkasulkuja ja oon itse pyrkinyt koko ajan pitämään hevosen pohkeen edessä, niin että mentiin mitä askellajia tahansa, tulisi jatkuvasti olla fiilis, että tästä voidaan nyt lähteä seuraavassa sekunnissa vaikka keskilaukkaan jos tarve vaatii. Aluksi se vaatii vähän herättelyä ja ratsastajalta paljon nopeutta ja skarppaamista, mutta sitten kun hevonen saa juonesta kiinni, niin se on huomattavasti herkempi jalalle :)

Valmentajan kanssa treenissä

Elokuussa tuntuukin nyt olevan aika mukavasti kisoja ja katsotaan jos saataisiin myös ehkä Ahvenanmaan matka järjestymään! Se riippuu kuitenkin siitä, saadaanko toinen heppakaveri reissuun mukaan, koska muuten siitä tulee turhan paljon kustannuksia. Tällä hetkellä tähdätään nyt ensin Tampereelle, jossa ajattelin mennä kaksi Va B-rataa. Harjun kisat jäävät nyt tältä vuodelta välistä, vaikka viime vuonna siellä olikin tosi mukavaa ja saatiin jopa sijoitus :) Joka paikkaan ei kuitenkaan voi ajan ja rahan vuoksi mennä, joten pitää nyt aina vähän harkita, että mitkä kisat sopisivat kalenteriin.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Uusia kuvia!

Mun on superhankalaa saada ketään ottamaan ratsastuskuvia, koska oon lähes aina yksin tallilla ja jos iskä sattuu olemaan mukana, niin silloin mielummin videoidaan ratsastusta. Eilen kuitenkin saatiin muutama tuore foto, kun tutulla oli kamera mukana :) Oltiin käyty ensin maastossa ja siellä pidän aina gramaaneja, joten siksi jätin ne myös kentälle, vaikka yleisesti en oikein pidä gramaaneilla ratsastuksesta... Maastossa ne ovat kuitenkin hyvät "turvanarut", varsinkin kun välillä hevosen tekisi vähän mieli tähyillä jännittäviä melojia Vantaanjoessa.

(c) Benita Salo


(c) Benita Salo


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kesäaamu

Oon nyt loman aikana käynyt välillä aamulla tallilla ja on hassua, miten siellä on silloin niin erilainen fiilis kuin illalla. Aamuisin on ihanan rauhallista, yleensä vain pari muuta ratsukkoa on koko mäellä siihen aikaan. Kaupungin työntekijöitä ajelee aika paljon pitkin autoteitä, mutta muuten on hiljaista ja saa mennä rauhassa ja saa myös rentouduttua tosi hyvin, kun on lähes yksin hevosen kanssa koko ajan. Voi kun onnistuisin käymään joskus arkisinkin aamulla tallilla! Etenkin talvella olisi ihanaa päästä ratsastamaan valoisaan aikaan, kun neljän jälkeen on aina jo poikkeuksetta tosi pimeä ja kauhea maneesiruuhka... Mutta onneksi nyt on vielä kesä :)

Helsingin maalaisidylli :)

Poika oli tänään vapaana maneesissa ja oli taas ihan innoissaan, kun sai laukata isoa laukkaa ympäri maneesia. Se on nyt oppinut ottamaan koko tilan käyttöön, kun aikaisemmin se yleensä vain juoksi keskiympyrällä, vaikka ei ollutkaan liinan päässä. Lopuksi käytiin vähän kävelemässä niitetyllä pellolla, jossa heinätyöt on tehty. Pari maistiaistakin piti ottaa mukaan, kuinkas muuten... Huomenna taas tehdään vähän hommia kentällä.

Yllättävää, että maneesikuvat eivät taaskaan ihan onnistuneet..

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Hyvät treenit!

Eilen ratsastin ekaa kertaa matkan jälkeen ja ensimmäiset 20 minuuttia sai taas vähän viritellä "omia säätöjä" kohdalleen, mutta sitten alkoikin sujumaan tosi hyvin! Poika liikkui ravissa hienosti ja ilmavasti ja kävi ihan kierroksilla, kun tehtiin pari vaihtoa :) Tänään oltiin sitten valmennuksessa ja sujui jälleen oikein onnistuneesti. Tehtiin alkuverkan jälkeen lävistäjällä vaihtoja joka neljännellä, sen jälkeen vähän takareita ja sitten sulkuja ja keskiravia. Oli tosi hyvä fiilis kun kaikki sujui niin helposti ja Poika liikkui hyvin omalla moottorilla.



Remontti etenee sujuvasti ja I-talli on jo melkein kokonaan purettu sisältä. Ympärillä on suoja-aidat ja pian alkaa uuden siiven rakennus. Hyvältä siis näyttää ja tällä tahdilla luulisin valmista tulevan ihan aikataulussa :)

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tallilla taas

Olipa mukavaa tulla viikon tauon jälkeen taas tallille :) Ajattelin etukäteen, että Poika olisi ihan riiviö eikä tottelisi mua yhtään (joskus parin päivän poissaolon jälkeen en esimerkiksi ole meinannut saada sille kuolaimia) mutta nyt se vaikutti ihan tyytyväiseltä! Juoksutin kentällä ja oli kyllä aikamoinen helle, vaikka ei täällä ihan Kreikan lämpötiloihin päästä... Ei irronnut hevoseltakaan yhtään pukkeja, vaikka hypytin sitä jopa pienen kavaletin yli. Sen sijaan se tiputti sen ainakin 4 kertaa ja pysähtyi lähes oma-aloitteisesti, että mä kävisin sitten nostamassa puomin ;)

Tallikisu tauolla

Mutta nyt mua ÄRSYTTÄÄ suunnattomasti! Nimittäin kaikki huolimattomat autoilijat ja muut ihmiset, jotka eivät yhtään osaa ennakoida ja aiheuttavat sen takia vaaratilanteita hevosten kanssa. Esimerkiksi se, että ajetaan rämisevän peräkärryn kanssa ihan vierestä ja kovaa ohi, tai käynnistetään mopo juuri hevosen kohdalla tai ei käytetä vilkkua ja siksi joutuu äkkiä kääntämään tai pysäyttämään hevosen tien reunaan. Miten ihmiset eivät yhtään ajattele? Ja sekin, että annetaan lapsen lähteä juoksemaan (siis todella ihan niin, että vanhemmat eivät estä yhtään vaikka voisivat) kävelytieltä ratsastustielle huutaen ja käsiä viuhtoen "katsomaan heppaa". Sitten ihmetellään, kun hevonen pelästyy. Että oho - miten se nyt noin, eikö se ollutkaan tuon ratsastajan hallinnassa? Tämän takia en oikein pysty itse rentoutumaan maastossa, koska täytyy olla jatkuvasti niin skarppina, ettei mitään tapahdu ulkopuolisten osalta. Joskus tuntuu, että pelkkä mäen ympäri käveleminenkin on vaaratilanteita täynnä. Tulee pyöräilijää sieltä ja lenkkeilijää tuolta ja lisäksi vielä koiranulkoiluttajat, lastenvaunut ja peruuttavat autot voidaan lisätä mukaan. Että joo, kyllä mä hallitsen tämän hevosen, jos te vain hallitsette oman toimintanne?

Huh, tulipas nyt avautuminen, vaikka tänään ei mitään käynytkään. Ehkä tämä viikon poissaolo avasi vähän silmiä ja tuntui taas tuo hulina ihan ylitsepääsemättömältä :)