maanantai 30. syyskuuta 2013

Seurakisat Peuramaalla

Lauantaina oli tuulinen, mutta onneksi aurinkoinen päivä ja suunnattiin Pojan kanssa kisoihin Peuramaalle. Matkakaverina meillä oli toinen kouluhevonen meidän tallilta ja ruunat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään :) Verkassa Poika oli vähän "ylirento" ja pärski koko ajan ja mietin, että nyt en varmaankaan saa sitä tarpeeksi hereille. Rataa kiertäessä se tulikin sitten tosi skarpiksi ja sama vire säilyi myös lähes koko radan. Ainut virhe oli pieni tahtirikko lisätyssä käynnissä, mutta muuten rata meni yllättävän hyvin! Päätuomari antoi lähes 63% ja istunnasta ja lisäyksistä tuli jopa 7.

Palkintojenjaosta, Ulla kuvasi

Yhteensä saatiin sitten 60,83 % ja sijoituttiin toiseksi! Poika oli ihan hassu kunniakierroksella, se ei oikein ymmärtänyt, miksi nyt vielä piti laukata ja tippui pari kertaa raville... Kokonaisuutena oli mukava reissu ja olin iloinen, että monien huonojen ratojen jälkeen saatiin pitkästä aikaa onnistuminen. Tähän on hyvä lopettaa kausi ja jatkaa ensi vuonna uudella innolla! Ensi kaudelle meillä on toki jo mietittynä tavoitteita, mutta olen jotenkin vähän varovainen suunnittelemaan kovin suuria juttuja, ettei sitten tule suuria pettymyksiä :) Olisi hienoa, jos Poika oppisi talven aikana uusia liikkeitä ja kehittyisi vielä paremmaksi. Valmentajat ovat sitä mieltä, että se voisi helposti mennä ensi kaudella jo Prix St Georges -tasolla! Ehkäpä lainakuskin kanssa se voisikin onnistua, jos treenataan koko talvi ahkerasti.

Meille ei koskaan ole ollut prioriteettina edetä luokissa nopeasti ylöspäin ja saada samalla ruusukkeita, vaan kehittää hevosta rauhassa ja iloita matkan varrella tulevista onnistumisista. Olen aikaisemminkin todennut, että en ole kovinkaan kilpailuhenkinen, vaan pidän kisoissa käymisestä kokemuksena ja vaihteluna. Jos olisin halunnut vain päästä kilpailemaan vaikeita luokkia, olisi varmaankin kannattanut ostaa hieman valmiimpi ratsu ja treenauttaa sitä ratsuttajalla viikoittain ;) Minulle tärkeämpää on kuitenkin pitää hevonen terveenä ja hyväntuulisena ja kouluttaa sitä valmentajien kanssa ilman paineita. Kehitystä tavoitellaan, mutta sillä ei ole kiire!

torstai 26. syyskuuta 2013

Kylmät ilmat ja pirteä ratsu

Viime päivinä on ollut järkyttävän kylmä, aamuisin +3 astetta! Yöllä laskee varmaan pakkasen puolelle, hrr... Hevoset ovat olleet pirtsakalla tuulella ja Poika oli innokas tiistain valmennuksessa. Se tuntui alusta asti tosi hyvältä ja eteenpäinpyrkivältä, joten harjoiteltiin Va B:1 -rataa ja sen jälkeen haettiin vielä hyvää tuntumaa ympyrällä. Sain taas niin monta ahaa-elämystä ja uutta oppia! Poika tulee todella helposti tyhjäksi edestä jos se käy vähän kierroksilla ja nyt sain tosi hyviä vinkkejä siihen, kuinka saada se ottamaan enemmän tuntumaa ohjille. Idea oli ratsastaa sisäpohkeesta ulko-ohjan tuelle ja samalla ajatella loivaa avotaivutusta - yksinkertaista eikö ;) Tämä kuitenkin toimi todella hyvin ja sitä voi tehdä myös suoralla uralla ratsastaessa, lävistäjillä yms.


Tänään ratsastin kentällä ihan perusjuttuja kolmipaloilla ja meni ihan hyvin, vaikka en nyt yksin tietenkään saanut hevosta kulkemaan yhtä hienosti kuin tiistaina. Kentälle ilmestyikin yhtäkkiä vaikka kuinka monta ratsukkoa ja oli vielä estevalmennus toisessa päädyssä, aikamoista hulinaa. Poika keskittyi kuitenkin suhteellisen hyvin ja itsekin muistin katsella eteenpäin, niin ei törmätty muihin.


Poika on viime aikoina syönyt vähän huonosti ja en ole oikein löytänyt siihen syytä. Onneksi meillä on ihanan tarkka henkilökunta tallilla, joka ilmoittaa heti, jos hevosessa on jotain poikkeavaa! Myös toiset hevosenomistajat seurailevat tarkasti hevosia ja olen itsekin pari kertaa soittanut omistajalle, jos olen huomannut, että joku hevonen näyttää levottomalta tai mahdollisesti kipeältä. Omasta hevosesta on aina niin huolissaan ja ainakin itse haluan löytää syyn ongelmille niin pian, kuin mahdollista. Jotkut hevoset saattavat jostain syystä saada vatsavaivoja tai lieviä kaasuähkyjä ilmojen kylmetessä ja osasyy voi olla se, että ne juovat kylmällä ilmalla vähemmän. Juoma-automaatin vesi on todella kylmää, joten muistakaa juottaa ämpäristä lämmintä vettä hevosille erityisesti pakkasella! Itse olen jopa vähän neuroottinen tästä asiasta, sillä yhden ähkyherkän hevosen omistaneena sitä suhtautuu näihin asioihin aika vakavasti. Syötän Pojalle nyt psyllium- ja maitohappokuurin, jos sillä on jotain vatsassa niin se toivottavasti tasoittuisi noilla.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksy!

Nyt se syksy sitten taisi tulla, tänään oli inhottavan kylmä ja sateinen ilma ja pimeäkin vielä. Pitää kaivaa heijastimet käyttöön kaapin perältä... Katselin ennen ratsastusta kotona vanhoja treenivideoita ja sain ihan älyttömästi motivaatiota, nyt vaan treenaamaan hevosta eteen ja ylös! Vitsit miten hyvä, että ollaan niin ahkerasti kuvattu valmennuksia ja kisoja, niitä jälkikäteen katsoessa sisäistää ehkä opit jopa paremmin kuin kyseisellä hetkellä satulassa. Valmentaja sanoi hyvin, että muodon kanssa pitää olla selkeä suunta; joko mennään kunnolla eteen-alas, tai sitten mennään kunnolla eteen-ylös. Ei mitään välimalleja siihen väliin, sillä Poika tulee muutenkin niin helposti kuolaimen taakse tai vastaavasti liian pitkäksi ja matalaksi.

Hiphei! Pari viikkoa sitten oli vielä kesä

Maneesissa oli alkuruuhkan jälkeen tosi hyvin tilaa, joten menin koko pitkää lävistäjää pitkin sulkua ravissa ja laukassa ja hevonenhan alkoi toimimaan! Se oli nyt jo 50 % parempi ratsastaa kuin lauantaina, miksi se ei voi mennä noin hyvin myös radalla... Se ravasi tosi hyvässä ryhdissä ja kantoi itsensä juoksematta kuitenkaan alta pois, jess. Huomenna taas vierailevan valmentajan tunnille pitkästä aikaa, toivotaan onnistumisia myös siellä :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rataharjoitukset kotikentällä

Eilen osallistuttiin kotikentällä järjestettyihin rataharjoituksiin, jossa sai itse valita ratsastamansa ohjelman. Mentiin kerran alkukaudesta Va B:1 ja se oli mielestäni ihan mukava ohjelma ratsastaa, joten harjoiteltiin ahkerasti koko viikko ja lähdettiin starttaamaan hyvällä fiiliksellä. Poika tuntui verkassa ihan hyvältä, se oli rento, mutta silti suhteellisen reipas. Tein paljon siirtymisiä ja sain sen nopeaksi jalalle, mutta sitten koko homma levisi käsiin, kun mentiin kouluaitojen sisälle... Tunsin jo heti alkuun, että nyt hevonen pääsi pitkäksi ja pohkeen taakse, enkä raipan mukanaolosta huolimatta saanut sitä enää ratsastettua hyväksi. Poika jotenkin veti itsensä kasaan ja tuli ihan kovaksi kyljistään ja sittenhän se meni taas ihan puristamiseksi koko rata.


Sellaista sitten tällä kertaa, hyvä että sain edes laukan nostettua! En tiedä, miten ihmeessä saisin omaa rataratsastusta muutettua toimivammaksi, sillä nyt hevonen ei selkeästikään kunnioita tarpeeksi apuja aitojen sisällä. Tallikaveritkin kyselivät ihan ihmeissään, että miten Poika muuttui niin hitaaksi yhtäkkiä radalla. Todella turhauttavaa, kun tietää että hevonen pystyisi olemaan yli puolet parempi. Juttelin vielä valmentajan kanssa ja hän kannusti osallistumaan seurakisoihin viikon kuluttua, vaikka itse jo ajattelin perua ilmoittautumisen. Yritetään nyt kuitenkin vielä, sillä olisi mukava päättää kausi vähän paremmalla mielellä.



Tänään käytiin nollaamassa tilanne ja rentoutumassa maastolenkillä, aamulla oli ihanan kaunis ilma ja onneksi ehdittiin ulos ennen iltapäivän sateita! Ensi viikolla sitten treeni jatkuu perusratsastukseen keskittymisellä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Heikkoudet ja vahvuudet ratsukkona

Kysymyspostauksessa tuli toive, että käsittelisin Pojan ja itseni huonoja sekä hyviä puolia ja nyt on vanha kunnon plusmiinus-lista valmis! Aloitetaan ensimmäisenä hevosesta:

Pojan hyvät puolet ovat ehdottomasti sen kiltti luonne ja perusnöyryys. Se ei ole mikään kiukuttelija, vaan lähtee aina töihin korvat hörössä, vaikka sitten vähän haukotellen jos päiväunet ovat sattuneet jäämään kesken. Se on todella järkevä, eikä esimerkiksi kisoissa ikinä kyttää mitään (harvemmin myöskään kotona, paitsi jos on vähän turhaa energiaa varastossa), joten sen kanssa on mukava olla reissussa ja käydä myös maastolenkeillä. Sillä on hyvä perusratsastettavuus ja luontainen eteenpäinpyrkimys, vaikka ei se toki nyt mikään automaatti ole aina ratsastaessa. Se on myös aika ryhdikäs ja vireessä ollessaan liikkuu isosti ja hienosti, joista koulutuomarit kehuvat sitä lähes aina. Sillä on hyvät kolme askellajia ja isoksi hevoseksi sen on myös yllättävän helppo koota, kun vain ratsastaja osaa pyytää tarpeeksi. Se innostuu huomatessaan, että osaa jonkun asian hyvin ja on tosi ylpeä itsestään, kun sitä kehutaan. Sitä on siis helppo palkita, varsinkin nameilla! Se on todella ihmisläheinen hevonen ja helppo käsitellä melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Hanna Pesonen kuvasi
Huonoista puolista ensimmäisenä tulee mieleen ajoittainen keskittymiskyvyn puute, sillä joskus Pojasta olisi vaan tosi paljon hauskempaa katsella maisemia, kuin keskittyä ratsastajan apuihin. Sillä on myös varsinkin nuorempana ollut aika lyhyt pinna, eli useita toistoja tehdessä se kuumuu helposti ja saattaa vähän keittää yli, mutta nykyään se on jo paljon rauhallisempi sen suhteen. Ratsastettaessa se osaa välillä olla aikamoinen "mato", eli joskus sitä voi olla hankala saada kulkemaan suorassa ohjan ja pohkeen välissä ja se voi tulla vähän tyhjäksi edestä. Se tarvitsee ratsastajalta aika paljon tukea istunnasta, tai muuten se helposti kiemurtelee mihin sattuu. Poika on myös välillä vähän äijä muille hevosille, eli sen kanssa saa olla aika tarkkana ettei ratsasta liian läheltä muita, varsinkaan vastaantulevia hevosia. Joskus se kehittää päässään ihmeellisiä energiapiikkejä, jotka kuitenkin pysyvät melko hyvin kurissa päivittäisellä liikuttamisella, mutta pelkkiä vapaapäiviä pyritään välttämään...

Itseä onkin paljon vaikeampi arvioida objektiivisesti, kuin hevosta! Olen ratsastajana aika rauhallinen ja siksi minun on helpompi mennä vähän reippaammilla, kuin laskoilla hevosilla. Hitaampia hevosia en sitten taas meinaa saada yhtään kulkemaan, koska en osaa vielä käyttää jalkaa tarpeeksi nopeasti. Perusistunta on suhteellisen hyvä, mutta olen kyllä todella taipuvainen vinouteen, huonoon ryhtiin ja hevosen niskan tuijotteluun... Pystyn kuitenkin istumaan isoliikkeisilläkin hevosilla aika tasaisesti, enkä tipu kovinkaan helposti! Apinaksikin on joskus kutsuttu :)

Ulla kuvasi
Ajoittain tarvitsisin lisää päättäväisyyttä omaan ratsastukseen, eli olen vähän liiankin pehmeä välillä. En tykkää potkia tai repiä hevosia ja hevoset myös helposti käyttävät sitä hyväksi... Toisaalta saan hevosen aika nopeasti rennoksi, mutta sitten en aina saa sitä taas tarpeeksi teräväksi. Kolikolla on siis kaksi kääntöpuolta... En ole kovinkaan perfektionisti, eli en jaksa viilata samaa liikettä tuhatta kertaa putkeen, vaan lopetan sitten kun olen itse tyytyväinen. Mutta sitten kun keskityn, niin teen sen 100 % täysillä ja olen oppilaana vastaanottavainen. Pyrin aidosti kehittymään ja ymmärtämään valmentajan ohjeita ja haluan sisäistää kaikkien harjoitusten perimmäisen tarkoituksen.

Ratsukkona vahvuuksiamme ovat tasaiset suoritukset, jotka sitten toisaalta taas voisivat olla hieman näyttävämpiä. Tiimityöskentely kuitenkin sujuu ja meillä harvoin on Pojan kanssa mitään isompia konflikteja, sillä minä luotan hevoseen ja hevonen luottaa minuun. Sovimme toisillemme hyvin ja taisi se olla niin, että Poika valitsi myös minut omistajakseen, sillä myyjät kummastelivat suu auki, että miten hevonen ei koeratsastuksessa narskuttanut hampaita kertaakaan vaikka se muuten teki sitä aina :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Taivuttelua

Eilen ratsastin maneesissa hyvän treenin kangilla, Poika oli jo huomattavasti parempi kuin sunnuntaina! Olen huomannut, että herkkäsuisen hevosen kanssa on joskus vaikeampaa tietää milloin se on ns. "läpi", kuin vähän vahvemman hevosen kanssa. Jos hevonen ei varsinaisesti vedä tai paina ohjille, niin erehtyy helposti luulemaan, että nyt se kantaa itsensä, vaikka oikeasti hevonen olisikin tyhjä edestä. Esimerkiksi ympyrällä tai voltilla Poika kyllä kääntää päätä vaivattomasti ja vastustelematta sivulle vaikka kuinka paljon (hieroja aikoinaan kommentoi sitä "yliliikkuvaksi") mutta se ei silti tarkoita sitä, että se olisi rehellisesti ja oikeaoppisesti taipunut.

Alkuverkkaa ja taivutuksia

Sain pari vuotta sitten eräältä valmentajilta neuvon taivuttaa niin kauan, että hevonen alkaa mutustelemaan kuolainta ja tukeutuu ohjaan ja tuo harjoitus on mielestäni toiminut hyvin. Joskus varsinkin laukassa saa kyllä taivuttaa melko pitkään, välillä menee ihan pää pyörälle ympyrällä pyörimisestä... Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä kuin kerran molempiin suuntiin ja tarkoitus ei ole missään tapauksessa väkisin voimalla vetää kilpaa hevosen kanssa. Tätä on aika hankala selittää niin, että sitä ei ymmärretä väärin :) Itse käytän kyseistä taivuttelemista alkuverryttelyssä kun ratsastan pidemmillä ohjilla eteen-alas muodossa ja vien sisäkättä johtavalla ohjasotteella ympyrän keskustaa kohti. Hevosen turvan tulee suuntautua eteen, ei ryntäitä kohden. Heti kun hevonen ottaa tukea ohjaalle ja pureskelee kuolainta, myötään ja kiitän sitä. Tämä harjoitus toimii mielestäni paljon paremmin, kuin aikoinaan opetettu yleinen "taivuta-hellitä-taivuta-hellitä", joka menee helposti pelkäksi hevosen pään heiluttamiseksi ilman sen suurempaa tarkoitusta.



Kovin etupainoisella ja kovasuisella hevosella tuo ns. pitkä taivutus vaatii kyllä ratsastajalta kärsivällisyyttä ja tukea istunnasta ja siksi se onkin ehkä parempi hieman herkempien hevosten kanssa. Alkuverkan jälkeen ratsastin Va B:1 -radan läpi ja sen jälkeen tehtiin vielä muutamia vaihtoja joka neljännellä ja joka kolmannella askeleella. Poika heitti kerran aika paljon takaosaa vaihdossa uralla ja sattui osumaan jalalla maneesin seinään, joka ärsytti sitä huomattavasti! Vaihdot suoralla uralla paljastavatkin nopeasti hevosen vinousongelman, eli treenaamista täytyy jatkaa, vaikka välillä seinä tulisikin tielle...

Ullalle kiitos kuvista!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Säädöt kohdilleen

Flunssa on sairastettu ja ehdin myös levätä pari päivää mökillä, joten tänään oli tosi kivaa tulla taas ratsastamaan. Nyt jäi valitettavasti Hevoset Stadikalla välistä, sillä tulin siihen tulokseen, että on parempi toipua kunnolla flunssasta eikä mennä heti istumaan ulos viileään katsomoon koko päiväksi. Myös kahden kisaviikonlopun jälkeen oli hyvä saada pieni tauko, sillä kaksi seuraavaa viikonloppua kuluu taas heppaohjelman merkeissä.

Vastalaukassa

Pojalla oli myös tällä viikolla kevyempi väliviikko, se sai "kankivapaata", kävi maastoilemassa ja teki vähän perustyöskentelyä. Ratsastin sen läpi viimeksi tiistaina, joten osasin hieman odottaa, että tänään eivät ehkä kaikki säädöt ole ihan kohdillaan. Vasen laukka oli todella hankala, hevonen ei oikein ottanut tukea ohjalta eikä edennyt tarpeeksi eteen. Samalla se yritti puskea ulkolapaa ulos ja reagoi pohkeesta vain ylöspäin tai vaihtamalla laukkaa... Mietin sitten pääni puhki, että jatkanko ratsastusta niin kauan että saan sen toimivaksi vai tyydynkö vain ihan ok -tilanteeseen. Olin jo itse ihan puhki ja Poikakin tuntui väsyneeltä, joten ajattelin että olen tyytyväinen kun nyt sain sen hyväksi edes ravissa ja oikeassa laukassa. Lisäyksiä ei meinannut myöskään löytyä, vastalaukka oli aika löysää ja peruutus alkuun vaikeaa. Toistojen jälkeen ne kuitenkin paranivat ja olivat lopuksi ihan hyviä. Ensi viikolla on silti paljon hommia tehtävänä! Positiivista oli se, että Pojan keskittymiskyky kentällä on jo huomattavasti parempi kuin pari viikkoa sitten, jess.

Paremman puutteessa farkuissakin voi ratsastaa!

Meillä on kotitallilla ensi lauantaina rataharjoitukset, jossa saa mennä haluamansa pitkän tai lyhyen radan ohjelman. Ajattelin, että en laita mitään kisakamoja ja tuomaritkin ovat vanhoja tuttuja seuran omia tuomareita, mutta nyt kuulinkin että sinne on tulossa kaksi ihan kv-tason tuomaria! Kääk, nythän pitääkin ryhtyä suhtautumaan vähän vakavammin ja varmaan täytyy sitten myös letittää ;)

torstai 12. syyskuuta 2013

Varustekatsaus

Toiveesta ajattelin kirjoitella hieman meidän (tai lähinnä Pojan) käyttämistä varusteista, joten tässä yhteenveto tämänhetkisistä ja hyväksi koetuista "kamoista". Ruokinnasta olenkin kirjoitellut jo aikaisemmin täällä.
Tästäkin tuli aika pitkä teksti, innostuin taas hieman kirjoittamaan... :)

Kuva lainattu www.satulasoppi.net

Satulana meillä on Prestige D1-malli ja tämä siitä syystä, että se on lähestulkoon ainut satula, joka Pojan selkään sopii. Mitattiin juuri muutama päivä sitten Pojan säkäkorkeus (176 cm) ja sitten "selkäkorkeus" joka oli 167 cm ja tästä voikin päätellä, että tuon kokoinen säkä hankaloittaa huomattavasti satuloiden sopivuutta. Kiefferissä (joka meillä oli aikaisemmin) ja Prestigessä on kuitenkin ns. taakseleikattu säkätila, jonka ansiosta kyseisten merkkien satulat sopivat yleensä paremmin isosäkäisille hevosille, kuin muut merkit. Itse pidän myös tärkeänä sitä, että satulassa on villatoppaukset ja se on näin ollen muokattavissa. Paneelisatulat (joita ovat useat mittatilausmerkit) ovat siinä mielessä hankalia muokata, että ne täytyy aina lähettää valmistajalle ja satulan takaisintuloon voi mennä pitkäkin aika. Satulan tulee tietysti olla myös mukava ratsastajalle ja itse olen ainakin tykännyt paljon istua D1:ssä. Satulan sopivuutta hevoselle ei kuitenkaan voi riittävästi korostaa, eli sen kanssa pitää olla aina tarkkana, jotta hevosen selkä ei kipeydy ja liikkuminen hankaloidu.

Kuva lainattu www.waldhausen.com

Satulan ja huovan välissä olen jo monta vuotta pitänyt Aktonin geeliä, joka on todella hyvä iskunvaimennin ja säästää hevosen selkää. Sopivan satulan kanssa ei tietenkään tulisi tarvita tai käyttää mitään ylimääräistä, mutta kyseinen geeli on niin ohut, että se ei vaikuta satulan istuvuuteen. Vaikka ratsastaja istuisi selässä kuinka hyvin, niin varsinkin harjoitusravissa tulee helposti painetta hevosen selkään ratsastajan pomppiessa. Monet eläinlääkärit ovat sanoneet, että kevyt lisäpehmuste satulan alla on hevosystävällinen ja itse olen pitänyt tästä geelistä, vaikka se onkin hieman kalliimpi kuin muut versiot. Kokeilin hetken karvapehmustetta satulan alla, mutta valitettavasti se teki satulasta liian ahtaan hevoselle. Satulassa käytän lisäksi nivellettyjä turvajalustimia ja venymättömiä jalustinhihnoja ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Satulavyö on tällä hetkellä joustamaton, mutta joustovyötkin ovat mielestäni ihan hyviä, kunhan niitä ei kiristetä liikaa. Tämä on kuitenkin aika hevoskohtaista, sillä toisille eivät joustovyöt sovi lainkaan ja myös päinvastoin.



Kuolaimista olen käyttänyt alusta asti kolmipalaa (myös bridongina kankien kanssa), koska uskon sen olevan hevoselle mukavampi kuin nivelkuolain, joka saattaa helposti painaa hevosen kitalakea. En pidä itseäni mitenkään "kuolaintietäjänä", mutta olen tutkinut paljon esimerkiksi Sprengerin eri malleja ja heillä on mielestäni hyviä ja innovatiivisia ratkaisuja kuolainten suhteen. Hyvät kuolaimet ovat yleisesti ottaen kuitenkin melko kalliita, joten jos löytää sellaisen jolla hevonen toimii, niin kannattaa pysyä siinä - tulee edullisemmaksi myös kukkarolle. Tietysti kuolaimen tulee myös olla sallittu kisoissa ja siksi vältän kaikenlaista kikkailua, jotta kuolaintarkastus sujuu radan jälkeen nopeammin. Yksinkertaisuus on tässä asiassa hyvä! Pidän paksuista ja painavista kuolaimista (ja kangesta matalalla kielentilalla, ettei se paina kitalakea), mutta jos hevosella on kovin pieni suu, niin silloin paksu kuolain voi olla sille liian ahdas.

Turparemmeistä ei minulla ole mitään sen suurempaa mielipidettä, kuin että se tulee sovittaa oikein (tarpeeksi ylös) ja se ei saa olla liian kireällä tai vaikeuttaa hevosen hengitystä. Periaatteessahan hevosta tulisi voida ratsastaa niin, että se ei auo lainkaan suuta ja näin ollen turparemmi olisi tarpeeton... Englantilaistyylisessä ratsastuksessa turpis kuitenkin on osa suitsia ja siksi ilman sitä meneminen koetaan yleensä western-tyyliin kuuluvana. Suitsina Pojalla on Schockemöhlen Stockholm-malli ja kankisuitsina Daslö, jotka ovat molemmat mukavan pehmeää nahkaa ns. ruotsalaisilla turparemmeillä.

Karvapehmuste bootseissa on enemmänkin ehkä ratsastajaa varten...

Yksi ikuisuuskysymys on aina suojat vs. pintelit - itse käytän 95 % ajasta suojia, koska ne ovat nopeammat laittaa ja olen vähän laiska käärimään pinteleitä päivittäin... Jos hevonen hivuttaa paljon tai kolhii helposti jalkojaan, niin silloin suojat ovat mielestäni paremmat. Valitettavasti suojien väliin menee kuitenkin helposti hiekkaa, joten siinä suhteessa taas pintelit vievät voiton. Jalkojen/nivelten "tukemisasiaan" en sano juuta enkä jaata pinteleiden kohdalla, mutta kyllähän niitä jännevammaisille hevosille yleensä suositellaan varsinkin kuntoutuksen ajaksi. Ehdoton ei kuitenkin joustopinteleille, niitä en käytä edes hätätapauksessa! Poika tarvitsee ehdottomasti myös etujalkoihinsa hivutuksen vuoksi bootsit ja näitä kuluukin sitten noin 1 pari kuukaudessa, ihan merkistä riippumatta. Bootsit menevät siis ihan kirjaimellisesti palasiksi, joten tällä hevosella niille on todellinen käyttötarve. Tarhasuojia en ole Pojalla käyttänyt, sillä mielestäni 2 hokkihaavaa vuodessa on pienempi paha, kuin jatkuva hevosen jalkojen hautominen suojien sisällä. Tietysti kovin "onnettomuusherkillä" hevosilla tarhasuojat ovat ihan perusteltavissa, mutta esimerkiksi jokapäiväinen tallipinteleiden käyttö pelkästään hevosen varjelemiseksi on mielestäni liikaa.

Vohveliloimi on hyvä kuivatusloimi

Loimien kanssa tärkeää on vedenpitävyys ja hengittävyys, eli loimi ei saa olla liian paksu tai täynnä hitaasti kuivuvia täytteitä. Olen itse tehnyt paljon töitä talleilla ja ihan vihoviimeinen asia ovat raskaat ulkoloimet ja irralliset kaulakappaleet, ne aiheuttavat helposti tallityöntekijälle verenpaineen nousua ;) Suosin siis fullneck-mallisia ulkoloimia talvella. Sisäloimista käytän vain liukaspintaisia toppaloimia tai ohuita vohveliloimia, sillä fleece- tai villaloimet tulevat helposti sähköisiksi, kutittavat hevosta ja voivat aiheuttaa hiertymiä erityisesti lapoihin. Lisäksi ne keräävät itseensä kaikki purut, heinät, karvat yms roskat, joten niitä suosittelen vain ratsastuskäyttöön. Jos talvella on yli -10 astetta pakkasta, niin käytän Pojalla ratsastusloimea, sillä hevosen ristiselkä kylmettyy ja jäykistyy helposti. Valitettavasti hevonen ei tiedä, onko sillä päällään kalliita vai edullisia loimia, joten jos sen mielestä loimien repiminen on kivaa ajanvietettä, niin siinä ei laadukaskaan loimi pysy ehjänä...

Yleisesti ottaen tärkeintä varusteissa on niiden sopivuus ja oikea käyttötarkoitus, merkillä ei ole minulle niinkään väliä. Toiset hevoset saavat todella helposti hiertymiä jos varusteet ovat yhtään epäsopivia ja silloin asiaan täytyy kiinnittää heti huomiota ja vaihtaa varusteita välittömästi tai laittaa pehmusteita. Pojallakin on jaloissa hieman valkoisia karvoja, jotka tulivat parin käyttökerran jälkeen uusista suojista ja tietysti tämä harmitti minua silloin todella paljon. Onneksi vaihdoin heti takaisin vanhoihin suojiin ja niissä ollaan pysytty. Paljon asiaa satuloista, kuolaimista, kannuksista, apuohjista yms löytyy Sustainable Dressage sivustolta, joita voi selailla läpi. Enimmäkseen siellä on mielestäni ihan asiallista juttua, mutta ihan kaikkea en allekirjoita, vaan suosittelen käyttämään myös kriittistä katsetta tässä asiassa :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kysymyksiä, toiveita, ehdotuksia?

Huomasin, että tänne on ilmeisesti tullut muutama uusi lukija blogilistan kautta - tervetuloa! Nyt kun olen vielä vähän toipilaana, niin ajattelin että voisi laittaa pystyyn kysymys- ja toivepostauksen. Jos teillä siis on mitä tahansa hevos-, tai ratsastusaiheisia kysymyksiä tai toiveita tekstien aiheiden suhteen, niin laittakaa rohkeasti kommenttiboksiin :) Blogi on muuten ollut pystyssä jo kohta päivälleen puoli vuotta, niin se aika menee!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kisakuvia

Tässä muutama Pojan hoitajan Ullan ottama kuva Laaksolta, kiitos kuvista!





Letityksestä 10 pistettä!



 

Itse olen nyt flunssassa kotona, joten Poika sai eilen juosta vapaana maneesissa ja nyt sillä on muutama kevyempi päivä. Palataan toivottavasti treeneihin taas loppuviikosta!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Aluemestaruudet Laaksolla

Eilen oli todella helteinen ja kaunis kisapäivä, ihan kuin keskikesällä! Asteita oli varmasti lähemmäs +25 ja läkähdyin jo verkassa pelkässä kisapaidassa, joten ei kovinkaan paljoa tehnyt mieli laittaa kisatakkia päälle... Poika oli ennen rataa ihan ok, tosi rento ja sen myötä myös sitten vähän pohkeen takana. Yritin taas ennen suoritusta virittää hevosta parhaani mukaan, mutta valitettavasti en saanut sitä niin nopeaksi, kuin olisin toivonut. Radalla se tuntui vielä raskaammalta kuin kymmenen minuuttia aikaisemmin, joten kokonaisuus jäi sitten aika laimeaksi.



Tuomarit antoivat yksimielisesti pisteitä, mikä oli todella hyvä! Saatiin 57,79 % ja sijoituttiin tällä puolen välin paikkeille lopputuloksissa. Tietysti olin vähän pettynyt, koska tavoite on näissä luokissa kuitenkin saada lähemmäs 60 %. Positiivista oli kuitenkin se, että saatiin paremmat pisteet, kuin viikko sitten! Viestittelin vielä valmentajan kanssa ja hän sanoi, että jään luultavasti puristamaan liikaa pohkeella ja siksi Poika tulee vielä hitaammaksi kuin yleensä. Jotain kyllä siinä radan aikana täytyy ratsastajassa tapahtua, koska huomaan että omakin hengitysrytmi muuttuu ihan erilaiseksi ja varmasti se vaikuttaa hevoseen. Jotain alitajuista jännitystä siis kuitenkin ilmassa?



Suuri kiitos vielä groomina toimineelle Ullalle, joka myös fotoili meidän treenejä tällä viikolla! Kisakuvia tulossa myöhemmin :) Nyt ryhdyn (taas kerran) metsästämään kengittäjää, sillä ensi viikolla on aivan pakko saada Pojalle uudet kengät ja nyt ei voida enää ottaa yhtään ohareita tästä asiasta...

perjantai 6. syyskuuta 2013

Keskittymisongelmia...

Keskiviikkona meillä oli aluksi oikein leppoisa maastoretki, käytiin kävelemässä kiipeilymetsässä ja otettiin muutamat pätkät ravia pellon reunassa. Poika tuntui suhteellisen virkeältä, joten ajattelin että mennään vielä hetkeksi kentälle ottamaan läpiratsastus ja vähän ravia sekä laukkaa. Poikaa ei kuitenkaan inspiroinut kyseinen suunnitelma ollenkaan ja se ei keskittynyt kentällä työskentelyyn sitten lainkaan! Tuomarinkylässähän on kaksi todella isoa kenttää, joilla on paljon tilaa ratsastaa. Kentän laidoilla myös riittää aika paljon kaikenlaista katseltavaa; on ihmisiä katsomossa, liikennettä autotiellä, pyöräilijöitä, koiria ja tietysti muita hevosia. Usein käykin niin, että on ajoittain aika vaikeaa saada hevosta keskittymään ratsastajaan, kun ratsu niin mielellään vaan katselisi maisemia ja kaikkea muuta hulinaa kentän vieressä...

kutenkuvat.weebly.com

Jos Poika on energisellä tuulella, niin silloin sen keskittyminen on vielä heikompaa ja se myös ottaa helposti "kipinää" kaikesta mistä se nyt sattuu sitä keksimään. Jouduin sitten hakemaan tätä keskittymistä aikamoisen pitkän aikaa ja alkoi jo itseltä voimat ja kärsivällisyys loppua, kun hevonen ei kuuntele eikä rentoudu sitten millään. Yhteensä lähes 2 tunnin ratsastuksen jälkeen (maasto mukaanlukien) päästiin takaisin talliin, huh. Välillä tulee näitä päiviä, kun hevosen pitää jostain syystä koetella omistajan hermoja...


Ratsastajan keskittynyt ilme sensuroitu..

Eilen mentiin sitten suoraan ilman maastokävelyitä kentälle ja otettiin vielä valmisteleva kisatreeni. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut ridata kahta tuntia, mentiin ehkä noin 40 min. ja Poika varmaan ajatteli, että nyt ei olla vahingossakaan liian energisiä, ettei taas joudu rääkkiin. Saattoi se ehkä olla vähän väsynytkin, enkä ihmettele. Huomenna sitten koitetaan hakea keskittymistä Laaksolla, startti on yhden maissa!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Sarjavaihtoja

Hanna Pesonen kuvasi, kutenkuvat.weebly.com/

Kisojen jälkeisestä harmituksesta on toivuttu nopeasti, sillä hevonen on ollut nyt pari päivää oikein hyvä ratsastaa! Maanantaina treenattiin itsenäisesti ja eilen valmennuksessa ja olin tosi yllättynyt siitä, miten paljon vaihdot ovat kehittyneet :) Nyt Poika tekee jo hienosti vaihtoja joka kolmannella askeleella, mikä oli sille kesällä vielä liian vaikeaa. Pieni kypsymisaika on siis ollut tarpeen, sillä nyt se vaihtaa sarjassa kuin vanha tekijä. Hieno juttu, ehkäpä uskaltaa haaveilla, että siitä vielä tulee Vaativa A-tasoinen ratsu joku päivä.. Seuraavaksi työn alla olisi harjoituspiruettien opetteleminen ja sitten sitä pitäisi talven aikana "poljettaa" vähän enemmän, jos se piaffikin sieltä sitten alkaisi löytymään.

Hanna Pesonen kuvasi, kutenkuvat.weebly.com/

Kaiken kaikkiaan olen niin ihmeissäni tuon hevosen kehityksestä, että välillä oikein hämmennyn. En olisi 4,5 vuotta sitten uskonut, että voisimme ratsukkona oppia näin paljon yhdessä. Poikahan oli todella "raaka" vielä 6-vuotiaana, sanoisin että varmaan noin 4-vuotiaan tasolla. Muistan hyvin, kun valmentajan kanssa harjoiteltiin laukkaamista pääty-ympyrällä ja ympyrä vaan suureni suurenemistaan kun hevonen ei aina ihan kääntynyt sinne minne kuski ohjasi :) Perusratsastukselta se on aina ollut mukavan herkkä ja reipas, mutta hyvin taipuvainen kiemurtelemaan ja siksi myös erilaiset väistöt ovat olleet sille hieman vaikeita opetella.

Hanna Pesonen kuvasi, kutenkuvat.weebly.com/

Meidän harjoittelua ovat matkan varrella monet arvostelleet aika tylystikin välillä, koska he näkivät vain ison ja tasapainottoman hevosen, joka ei tulisi koskaan oppimaan mitään. Onneksi valmentajat ovat aina kannustaneet jatkamaan eteenpäin, vaikka välillä itsestä tuntui, että kehitys oli pysähtynyt moneksi kuukaudeksi. Myös koulutuomarit ovat alusta asti kehuneet Poikaa laadukkaaksi hevoseksi, joten arvostelijat eivät osanneet ihan nähdä pinnan alla piileviä kykyjä, joita piti vain vähän kaivaa esille. Kisamenestys on toissijaista, kun arki-ratsastuksestakin saa usein niin paljon hyvää fiilistä!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Yleisössä Kyran klinikalla

Tänään oli pitkästä aikaa Korkin järjestämä kouluratsastusklinikka Rusalla ja oli taas tosi mukavaa päästä kuuntelemaan Kyran valmennusoppeja! Laskin, että tämä taisi tosiaan olla jo neljäs kerta kun olen seuraamassa "demoa", mutta aina se vaan on yhtä inspiroivaa ja hyvää ratsastusta on ilo katsella. Tällä kertaa myös meidän molemmat kotivalmentajat olivat ratsastamassa, joten oli mielenkiintoista nähdä välillä koutsit oppilaan roolissa.

Huoh, maneesikuvauksen ongelmia...

Aluksi katsottiin ratsastajan istuntaa ja hevosen kokoamisastetta nuoren hevosen, poniratsukon ja junioriratsukon kanssa. Kyra myös itse ratsasti junioritytön hevosella hetken ja muistutti, että jos hevonen haluaa kulkea vähän pitkänä ja etupainoisena, niin ratsastajan tulee olla tarpeeksi jämäkkä ja pitää kunnon tuki, vaikka hevonen yrittäisikin vetää irti satulasta. Ei siis tule olla kova käden kanssa, mutta pitää kädet tasaisesti paikallaan (hyvä apukeino on pitää sormella "kauhukahvasta") ja hevosen tulee hyväksyä tuntuma ja eteenpäin ajava jalka ja ryhtyä kantamaan kroppaansa ryhdissä. Kokoaminen on siis kokonaisvaltaista, ei pelkästään etu- tai takaosalla tapahtuvaa. Mielikuvina käytettiin taas esimerkiksi haitaria ja mansikkahilloa oikean fiiliksen tuntemiseen :) Ratsastajan tulee istua kunnolla istuinluiden päällä, eikä istuntaa saa tasapainottaa ottamalla tukea ohjista tai puristamalla jalkoja. Tätä voi testata hyvin nostamalla ravissa molemmat jalat ja kädet ilmaan ja katsoa, pysyykö tasapaino. Niin pieniä perusjuttuja, mutta kuitenkin niin kovin tärkeitä ja ne helposti unohtuvat, kun ratsastaa yksin!


Tauon jälkeen keskityttiin kokeneempiin ratsastajiin, jotka tekivät sarjavaihtoja, piruetteja, piaffia, passagea ja sik-sak-sulkutaivutuksia laukassa. Tässä Kyra painotti, että ratsastajan on tärkeää pitää yhtä paljon tuntumaa molemmilla ohjilla. Ulko-ohjan tuki on tietysti tärkeä, mutta se ei yksinään riitä, vaan hevosen tulee tukeutua kunnolla molemmille puolille. Ratsastaja ei myöskään saa jäädä kantamaan hevosta ulko-ohjalla ja tätä testattiin esimerkiksi piruetissa, jossa ratsastajan tuli myödätä ja taputtaa hevosta ulkokädellä. Kokonaisuutena sillä ei oikeastaan ole väliä, millä tasolla ratsastaa tai kilpailee, sillä perusasiat ovat aina tärkeitä tasosta riippumatta. On helpottavaa nähdä, että vaativankin tason ammattilaisilla on samoja ongelmia tahdin, reaktionopeuden, suoruuden yms. kanssa, kuin ihan "tavisharrastelijoillakin". Olen lukenut jo varmaan kymmenen vuotta Kyran kirjaa kuin ratsastuksen raamattua, joten siksi monet asiat olivat tietysti jo entuudestaan tuttuja, mutta kertaushan on opintojen äiti :)