maanantai 30. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Täytyy kyllä sanoa että mä olen niin fiiliksissä näistä ilmoista - eilen treenattiin ulkona kentällä ja pohja on superkunnossa! Ihanaa, kun ei ole pakkasta tai jäätä ja voi suunnitella liikutusta monipuolisesti, eikä ole pelkkää maneesissa pyörimistä. Poika on ollut oikein taitava ja reipas, vaihdot sujuu hienosti mutta harjoituspirueteissa riittää vielä pohdittavaa... Pikkuhiljaa se sieltä varmaan tulee :) Tällä hetkellä on huomattu valmentajan kanssa, että Poika on hieman parempi ratsastaa kolmipaloilla, kuin kangilla ja nyt täytyisi tasapainottaa asiaa. Kolmipalojen kanssa se kantaa itsensä tosi hyvin ja pysyy kevyellä ja tasaisella tuntumalla, mutta kangilla se taas sukeltaa helposti hieman liian alas ja tukeutuu ohjaan liikaa. Nyt täytyy siis mennä enemmän kankien kanssa ja yrittää saada sitä ylös ja ryhtiin myös niillä.

Täysin kuiva kenttä!

Pohdin taaksepäin kulunutta vuotta ja mietin myös tulevaisuuden suunnitelmia, tässä lyhyt yhteenveto tästä vuodesta:

- Paras kisatulos:
Lohjan ja Tampereen kisat, joissa saatiin kansallisesta Va B-luokasta yli 60 % tulos. Hyviä ovat silti olleet myös kaikki radat, joiden jälkeen olen itse ollut hyvällä fiiliksellä pisteistä riippumatta.

- Huonoin kisatulos:
Porvoon aluekisat, joissa saatiin kauden pohjatulos eli 55 %... Kuitenkin ratsastettavuudeltaan Poika oli ehkä kaikista huonoin Ypäjällä ja Laaksolla, joissa en oikein saanut sitä viritettyä tarpeeksi jostain syystä.

- Onnistumisen hetki:
Vaikea nimetä mitään yksittäistä hetkeä, mutta muutamat valmennukset ovat olleet todella onnistuneita ja olen saanut hevosesta uskomattoman WOW-fiiliksen. Poika on myös kehittynyt paljon tänä vuonna!

- Mitä parannettavaa:
Oma istunta suoremmaksi ja rataratsastukseen "jäntevää rentoutta", jotta hevonenkin liikkuisi aitojen sisällä yhtä hyvin kuin verkassakin. Säännöllisempää puomi- ja kavalettiharjoittelua takaosan vahvistamiseksi.

- Mitä toivon ensi vuodelta: Toivon, että Poika pysyisi edelleen terveenä ja että se pääsisi starttaamaan valmentajan kanssa pari Prix st Georges-rataa ja mun kanssa jotain pikkukisoja. Toki odotan myös uuden tallin remontin valmistumista ja muuttoa sinne! Toivon myös paljon aurinkoisia päiviä, rentouttavia maastoretkiä ja onnistuneita treenejä.

Ensi vuoden alkuun onkin jo suunniteltu istuntakurssi ja yksi kouluklinikka, niitä odotellessa hyvää uutta vuotta!

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu on juhlittu

... ja rokotusloma on vietetty ja Poika on taas treenissä intoa täynnä. Ensitöikseen se päätti spurttailla juoksutuksessa sen verran, että toinen etukenkä irtosi. Onneksi Domissa käy paljon kengittäjiä, joten saatiin se melko nopeasti taas jalkaan. Sateiden vuoksi on tehty paljon perustreeniä maneesissa, teemana on ollut irti uralta ja kyllä olikin alkuun vaikeaa! Poika tykkäisi niin mielellään vaan juosta seinän vieressä ja työntää ulkolapaa ulos ja sain ensin todella taistella, että sain sen kulkemaan suoraan uran sisäpuolella. Päättäväisten ulkoapujen avulla se alkoi kulkemaan ihan kivasti ja on nyt ollut useita päiviä oikein hyvä.


Ollaan treenattu paljon perussiirtymisiä, eli käynti-ravi ja käynti-laukka, ja ravi-laukka sekä vastalaukkaa ja muutamia yksittäisiä vaihtoja. Silloin tällöin myös muutamia sarjavaihtoja ja ne sujuivat oikeastaan teknisesti aika ongelmitta, mutta mulla on vaikeuksia ratsastaa suoraan ja säilyttää oikea linja. Tätä pitää nyt vain harjoitella ahkerasti ja keskittyä suoruuteen. On mukavaa, että on myös päästy menemään vähän ulkona ja maastossa, kenttä ja maastopolut ovat ihan sulat!

En oikein osaa aina analysoida sen tarkemmin, että miten ratsastan mitäkin liikkeitä, sillä tuntuu, että suurin osa avuista tulee vaan sieltä syvältä selkärangasta. Jos huomaan, että Poika ei mene esimerkiksi kunnolla sivulle, niin mietin ensin, istunko itse jotenkin huonosti ja vaikeutan siksi hevosen liikkumista. Yritän muuttaa ja suoristaa omaa asentoa ja selkeyttää apuja ja sitten teen sen verran toistoja, että huomaan parannusta ja pääsen kiittämään hevosta. Tietysti Poika on ajoittain vähän työtävieroksuva ja juoksisi vain pitkänä ja kovaa eteen, mutta yleensä jos joku liike tai harjoitus ei onnistu, niin se on kuitenkin enemmän kiinni ratsastajasta, kuin hevosesta. Esimerkiksi harjoituspiruetti tuntuu tällä hetkellä vaikeammalta vasemmalle, mutta en usko, että se välttämättä varsinaisesti johtuisi siitä, että se olisi Pojalle hankalampi suunta. Luulen, että istun itse hieman vinossa, jolloin paino sijoittuu väärin ja siksi Pojan on vaikeampi kääntyä siihen suuntaan ja olisi epäjohdonmukaista, että yrittäisin saada sitä kääntymään nopeammin esimerkiksi raipan kanssa, kun istun itse huonosti. Tätä pohdintaa on hyvä jatkaa ja lueskella samalla myös vanhaa kunnon Kyran kirjaa :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Hikinen ja hankala valmennus

Huh, ratsastus ei aina tosiaankaan ole helppoa... Meillä oli pitkästä aikaa toisen kotivalmentajan (eli Pojan ratsuttajan) valmennus ja siellä ei kyllä päästy helpolla! Mun hermoja kiristää aina ratsastaa ilman jalustimia, koska Pojalla on aika isot liikkeet ja mulla on täysi työ pystyä edes istumaan satulassa, saati sitten tehdä laukkaväistöjä ja vaihtoja ilman jalustimia. Hampaita kiristellen mentiin ensimmäinen puoli tuntia ja sitten sain luvan ottaa jalkkarit takaisin. Olin jo tässä vaiheessa itse ihan loppu ja Poika käytti tätä tietysti hyväkseen olemalla oikein superhidas jalalle. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituspiruettien treenaus ja tarkoituksena oli pitää hevonen täysin suorana ja kääntää pelkästään etuosaa ja ulkolapaa. Olen itse ajatellut ehkä liiankin paljon piruettia sulkutaivutusmaisesti ja tuupannut takaosaa sisälle, mutta tätä en nyt saa enää tehdä, vaan rungon pitää olla suora.

Uudet karsinat on jo asennettu!

Valmentaja huitoi Poikaa taas raipalla ja mä tiuskin, että älä nyt viuhdo sillä piiskalla tai mä en ikinä saa tätä hevosta sun lähelle! Sen jälkeen valmentaja sanoi heittävänsä mua pikkukivillä, jos en ala ratsastamaan kunnolla. Meillä on ajoittain vähän kireä valmennussuhde :D Piinaavan piruettitreenin jälkeen tehtiin vielä lisäyksiä ravissa ja laukassa pitkin maneesia ja Poika raukka joutui pinkomaan, minkä jaloistaan pääsi. Pari meidän tallilaista oli seuraamassa tuntia ja sain osakseni aika suurta sympatiaa, että jaksoin ridata ja säilyttää (ainakin lähestulkoon) hermoni moisessa natsitreenissä. Tuli ainakin päivän vatsalihasharjoittelu tehtyä! Poika sai illalla rokotuksen ja on nyt muutaman päivän talvilomalla, joulun jälkeen olisi taas tarkoitus jatkaa tiukkaa treenaamista ja ratsastajakin ehtii siihen mennessä kasailemaan hermonsa uudestaan.

Ehkä jo kuukauden kuluttua päästään muuttamaan...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Yhteinen historia

Muistelin pari päivää sitten mun ja Pojan alkuaikoja ja tajusin, että sehän on ollut meillä jo kohta 5 vuotta! Aika on mennyt älyttömän nopeasti ja kaikenkaikkiaan nämä vuodet sen kanssa ovat olleet todella positiivisia ja täynnä hyviä muistoja, vaikka tietysti vaikeitakin hetkiä on välillä mahtunut joukkoon. Alun perinhän lähdin hakemaan ihan erilaista hevosta, mutta niin siinä kävi, että sattumien kautta päädyttiin ostamaan juuri Poika. Olin etsinyt vanhempaa Va B-tasoista hevosta jo lähes vuoden päivät ja kaksi hevosta karsiutui listalta vasta loppuvaiheessa, kun ne eivät läpäisseet ostotarkastusta. Turhautumisen määrä oli jo aika suuri ja ajattelin, että en varmaan ikinä löydä meidän budjetille sopivaa, tervettä ja järkevää hevosta. Tammikuussa 2009 yksi mun vanha tallilainen soitti, että Vihtiin oli saapunut Saksasta pari tosi kivaa nuorta hevosta ja että mun kannattaisi lähteä kokeilemaan niitä. Olin alkuun todella skeptinen, koska en missään nimessä ollut hakemassa nuorta hevosta, vaan nimenomaan jo vähän pidemmälle koulutettua jonka kanssa pääsisin itse oppimaan lisää. Lähdin sitten kuitenkin hieman vastahakoisesti koeratsastamaan, eikä otettu edes videokameraa mukaan.

Tältä se meno näytti alkuun...

Muistan kun näin Pojan ensi kertaa tallin käytävällä ja se oli niin iso - ja laiha! Oikea pitkäjalkainen kuikelo ja kaiken lisäksi se vielä narskutti hampaita koko ajan esittelyratsastuksessa. Sillä oli kuitenkin älyttömän hienot ravilisäykset ja se vaikutti tosi kiltiltä, joten nousin sitten itse kyytiin ja yllätyin, kun se oli niin mukava ratsastaa! Ohjattavuus oli vielä vähän heikkoa, mutta Poika oli tosi eteenpäinpyrkivä ja herkkä, liikkui rennosti, eikä edes narskuttanut yhtään. Olin silti vielä aika epäileväinen siitä, onko se nyt ihan mulle sopiva hevonen ja tulin vielä toisena päivänä valmentajan kanssa kokeilemaan sitä. Pojalla oli aika huono peruskunto, mutta se jaksoi silti hienosti yrittää parhaansa ja teki kaikki osaamansa jutut hyvällä mielellä, joten aloin harkita sitä vakavasti. Muistan vieläkin hyvin, kun mentiin valmentajan kanssa Keimolan Nesteelle noin kymmenen aikaan illalla ja pohdittiin, mahtaako Pojalla olla tarpeeksi ominaisuuksia kehittyä hyväksi ratsuksi. Valmentaja lupasi auttaa mua koulutuksessa ja kolmannen koeratsastuksen jälkeen kauppa oli selvä :)

Ekoja palkintojenjakoja, Punametsä 2009

Poika oli tarkastettu ja kuvattu jo Verdenin huutokaupassa, joten se oli niiltä osin kunnossa. Ainut ongelma olivat sen älyttömän huonot hampaat, sitä ei oltu varmaan ikinä raspattu ja siksi se ei pystynyt kunnolla syömään ja oli niin laiha. Myyjä oli kuitenkin tosi reilu ja maksoi perusteellisen hammashuollon ja diasteman Vermossa ja sen jälkeen Poika pääsikin muuttamaan uuteen kotiin Vantaalle. Kuulin, että selän takana Pojasta puhuttiin, että se olisi ihan täynnä matoja ja siksi niin huonossa kunnossa ja jotkut eivät olisi halunneet, että sitä viedään yhteisiin tarhoihin! Perinteistä juoruilua ilman oikeaa tietoa... Poika osoitti heti olevansa tosi järkevä, vaikka se olikin ratsastuksellisesti ikäisiään huomattavasti jäljessä. Taisin jo heti toisena päivänä mennä maneesiin samaan aikaan ratsastamaan estevalmennuksen sekaan ja kaikki vain ihmettelivät, että miten mä uskallan - mutta eihän hevonen ollut siitä yhtään ihmeissään. Alkuun ratsastin vain puoli tuntia kerrallaan, mutta kun Pojan kunto nousi, niin meille tuli välillä hieman ongelmia sen energisyyden kanssa. Saatoin ennen ratsastusta juoksuttaa sitä puoli tuntia ja vielä siltikin se meni ihan hurjaa kyytiä valmennuksessa. Se myös pelkäsi aika paljon vastaantulevia hevosia, joten onneksi silloisen tallin maneesi oli rauhallinen ja siellä oli hyvä harjoitella ilman vaaratilanteita. Pojalle piti myös kokonaan opettaa paikalla seisominen selkään noustessa, sillä se ei malttanut seistä ollenkaan aloillaan. Toistojen kautta se kuitenkin tajusi idean, muistan kun yksikin kerta nousin sen selkään ja pois noin 7 kertaa peräkkäin ja vasta sitten se seisoi hiljaa.

Talvella 2010

Alkuun sillä ei voinut ratsastaa ollenkaan raipan kanssa, se pelkäsi sitä aivan hysteerisesti ja tulin siihen tulokseen, että sitä on varmaan mätkitty aika huolella Saksassa. Aloitin ihan lyhyen esteraipan kanssa ja kun se hyväksyi sen, niin voitiin ottaa vähän pidempi raippa. Täytyy kyllä sanoa, että siedätys on onnistunut vähän turhankin hyvin tänä päivänä, mutta ihan hyvä niin ;) Harjoiteltiin ihan perusjuttuja ja startattiin lähitallien seurakisoissa He B-luokkia, joista tuli lähes aina ruusuke. Tuohon aikaan myös irtohypytin ja hyppäsin Pojan kanssa säännöllisesti, mutta ei se missään vaiheessa osoittanut lahjoja sille puolelle, kun se ei ole kovinkaan tarkkajalkainen hyppääjä. Vuoden 2010 kesän jälkeen vaihdettiin tallia Espooseen ja Poika ryhtyi vihdoin syömään kunnolla myös heinää ja hammasongelmat olivat jääneet taakse. Talli oli pieni ja ihanan rauhallinen, mutta valitettavasti varmaan juuri tästä syystä Pojasta tuli hieman läheisriippuvainen muista hevosista ja se vahti "omaa laumaa" sen verran, että välillä ratsastukseen keskittyminen oli todella hankalaa kun se vain huusi kavereiden perään. Maneesissakin se joskus testaili ja kyttäsi erityisesti ovipäätyä, kai sen piti kokeilla rajoja ja ratsastajan kärsivällisyyttä.

Vihdissä 2011

Vuonna 2011 kisattiin jo aika tasaisesti He A-tasolla ja harjoiteltiin myös vaikeampia asioita, tosin laukanvaihtojen kanssa ajattelin, että se ei opi niitä kunnolla IKINÄ. Marraskuussa Poika oli Hyvinkäällä treenissä valmentajan luona kuukauden ja se teki sille hyvää myös vaihtoharjoittelun kannalta. Kesällä 2012 meidän piti vaihtaa tallia ja Poika menikin sitten koko kesäksi Hyvinkäälle, jossa se sai olla laitumella ja samalla oppi paljon uutta. Treenattiin ja maastoiltiin ahkerasti ja valmentaja kilpaili Pojalla sijoittuen Ypäjällä kansallisessa Va B-luokassa ja voittaen myös alueluokan Tampereella. Yksi kohokohta oli myös ehdottomasti oma sijoittuminen Harjun kansallisessa He A-luokassa kovatasoisessa seurassa. Se kesä oli todella kiva ja sen jälkeen muutettiinkin nykyiselle tallille Tuomarinkylään, jossa olin aikaisempien hevosteni kanssa ja siellä on viihdytty tosi hyvin.

Tuomarinkylä 2012

Poika on niin älyttömän kiltti ja luottavainen hevonen, että sen kanssa on ihan huippua olla vieraissa paikoissa ja kisata ja treenata. Se on välillä aika lapsellinen ja leikkisä, mutta mun mielestä se juuri kuuluu sen ihmisystävälliseen ja vekkulimaiseen olemukseen, enkä halua sitä kitkeä siltä pois. Mulle ei kertaakaan näinä vuosina ole tullut tunnetta, että haluaisin myydä sen - se tuntuu ihan kauhealta ajatukselta! Me on kuljettu yhdessä pitkä aika ja koulutettu samalla toinen toistamme ja Pojasta on kasvanut mulle erittäin sopiva hevonen. Sain siis sellaisen ratsun, jota lähdin aikanaan ostamaan, mutta siihen vain meni vähän pidempi aika :) Se on paras hevonen, joka mun omistuksessa on ollut ja voisin jopa sanoa, että elämäni hevonen <3

torstai 12. joulukuuta 2013

Treeni-intoa!

Nyt onkin ollut taas lämpötila mukavasti plussan puolella, joten oon ollut ihan innoissani ratsastamassa! Ainut haittapuoli on maneesiruuhka, jonka kanssa meillä on ollut viime aikoina aika huonoa tuuria... Tänäänkin samaan aikaan oli 9 ratsukkoa, joista yksi hevonen vielä loikki lähes koko ajan johonkin ilmansuuntaan. Aluksi en meinannut oikein saada Poikaa keskittymään, mutta jatkoin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten Poika rentoutui suhteellisen nopeasti, kun sai vähän ajateltavaa. Alkuverkan jälkeen Poika oli itseasiassa tosi kiva ratsastaa ja liikkui energisesti, mutta silti juoksematta liikaa. Tein kokoamisia laukassa ja ravissa ja treenattiin myös meidän kotiläksyä, eli pysähdyksiä :) Yllättävän vaikea saada hyviä, tasajaloin olevia pysähdyksiä! Olisin halunnut tehdä vielä vaihtoja ja väistöjä, mutta maneesissa ei yksinkertaisesti mahtunut, joten oli pakko jättää välistä.



Toinen kotivalmentaja menee Pojalla jopa kaksi kertaa tällä viikolla, joten heppa saa oikein kunnon treenausta. Talliremontti valmistuu hyvää vauhtia, joten pian voi alkaa jo oikeasti miettiä muuttoa. Karsinaelementit näyttivät oikein laadukkailta, toivotaan että ollaan osattu tehdä oikea valinta niiden suhteen! Viikonloppua odotellessa, ehkäpä silloin mahdutaan taas harjoittelemaan vähän sarjavaihtoja pitkästä aikaa.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Talvi!

Vuodenaikaan nähden on ollut yllättävän lämmintä, mutta nyt luulen että lumi on tullut pysyäkseen. Eilen meillä oli itsenäisyyspäivän rataharjoitukset ja olin rataan ihan tyytyväinen, vaikka pisteet nyt jäivätkin alle kuudenkymmenen prosentin. Startattiin Va B:2 ja ohjelma sujui helposti ilman suurempia virheitä ja Poika liikkui hyvin eteen! Varmaan ekaa kertaa ei tullut sanomista siitä, että olisi pohkeen takana tai tarvitsisi lisää aktiivisuutta :) Kääntöpuolena oli taas se, että se pääsi ajoittain juoksemaan hieman selkä alhaalla ja olisin itse voinut valmistella liikkeitä vähän paremmin, enkä vain kaasutella menemään.

Vallaton harja, kuten aina ilman lettejä!

Olin tosi iloinen, että Poika peruutti ongelmitta ja sujuvasti ja että varsinkin kolmikaarinen vaihdoilla onnistui niin hyvin. Takareista meille oli mielestäni annettu hieman turhan alhaiset pisteet, koska katsoin radan vielä videolta ja oltaisiin mielestäni ansaittu niistä edes 5,5 pistettä, vaikka ne nyt eivät täydelliset olleetkaan. Lyhyellä radalla ei kyllä mitenkään mahdu tekemään kunnon lisäyksiä noin isolla hevosella, joten ne jäivät sitten aika vaatimattomiksi. Lisätystä käynnistä tuli kuitenkin 7! Kokonaisuutena jäi silti ihan hyvä fiilis ja nämä olivat varmaankin ekat kisat koko vuonna, joita en jännittänyt tippaakaan :) Loppukommenteissa luki: "Ratsulla kivat liikkeet, mutta säilytä vakaammin takaosan ja selän jäntevyys, jotta kokoamisaste ja liikkeiden keveys säilyy tasaisemmin."

Luminen kenttä ja kaivinkone, jonka vierestä mennään tarhaan joka päivä

Tänään kävin maneesissa tekemässä kevyen palautteluratsastuksen, Poika sai liikkua kunnolla eteen, eikä tarvinnut koota yhtään. Se meni ravissa niin hurjaa vauhtia, että mua alkoi jo vähän huippaamaan, se olisi varmaan ihan ässä jossain puoliveristen montelähdössä! Lopetettiin jo puolen tunnin jälkeen, koska Poika oli niin kiva ja mun mielestä on välillä hyvä lopettaa silloin, kun hevonen vielä haluaisi jatkaa.