torstai 18. syyskuuta 2014

Tauko

Nyt blogi menee pitkäksi aikaa tauolle, sillä huomenna suuntaan kohti Iso-Britanniaa ja vuoden kestäviä maisteriopintoja. Näillä näkymin tulen käymään seuraavan kerran Suomessa joulukuussa, mutta eihän sitä toki tiedä jos tuleekin tarvetta tulla aikaisemmin. Poika on valmentajan hoidossa ja treenissä Hyvinkäällä ja tässä jopa alustavasti puhuttiin jo ensimmäisestä Inter I-startista, aika jännää! Mutta ei sillä kiire ole, kunhan vaan pysyy hevonen terveenä ja tyytyväisenä, se on tärkeintä :)

Kävin tänään vikaa kertaa ratsastamassa ja otettiin vielä valmennustunti, joka sujui tosi hyvin! Kokeiltiin taas pitkästä aikaa harjoituspiaffia ja Poika kuumeni ihan kunnolla, mutta polki jo pari askelta tosi hyvin. Ei edes yrittänyt poistua takavasemmalle juoksutusraipasta huolimatta! Tehtiin myös piruettilaukkaa ja vaihtoja, kaikki sujui ongelmitta, vaikka välillä jalkaa joutuikin käyttämään aika runsaasti.

Aika outoa kun tulee nyt näin pitkä tauko hevosteluun, eipä mulla tällaista ole ollutkaan... öö ikinä? Ennen Pojan ostamista oltiin toki vuoden ilman omaa hevosta, mutta käytiin silloinkin tosi aktiivisesti ympäri Suomea kokeilemassa eri heppoja ja samoin menin kavereiden ratsuilla, joten varsinaista ratsastustaukoa ei ollut silloinkaan. Oli aika haikeaa sanoa Pojalle heipat tänään tallilla, mutta se vaan söi leipää eikä varmaan tajunnut mun vetistelystä yhtään mitään :) Luottavaisin mielin mä jätän sen tänne hyvään hoitoon, mutta tosi outoa kun en näe sitä pitkään aikaan. Joskus pitää kuitenkin tehdä isoja päätöksiä, jos haluaa muutosta omaan elämäänsä ja mun päätös oli nyt se, että Pojan on parempi jäädä Suomeen ja mun keskittyä tuleviin opiskeluihin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin siellä ja täällä!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Aluemestaruudet Laaksolla

Hyvä fiilis vikojen kisojen jälkeen, vihdoinkin! Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, ei mun itsetunto ratsastajana ollut ihan kohdillaan edellisten kisojen jälkeen ja motivaatiota treenaamiseen ei tosiaan ollut. Pidin pari päivää ratsastustaukoa ja nousin sitten uudella asenteella takaisin satulaan, että hemmetti nyt laitetaan tää hevonen kulkemaan. Ja kulkihan se, ei ees tarvinnut tehdä mitää muuta radikaalia, kuin olla itse vähän jämäkämpi. Ihan alkukäynneistä lähtien vaadin nopeita reaktioita, eikä mitään "tää nyt vertyy aika hitaasti, niin aloittelen hissun kissun köpöravia pitkin kenttää", vaan että nyt liikutaan ihan kunnolla, eikä hidastella yhtään! Poika huomasi heti mun asenteesta, että nyt ei ees kannata yrittää laiskotella, vaan pisteli menemään ihan kiltisti just siinä tempossa kuin pyysin. Tehtiin koutsin kanssa perjantaina onnistunut treeni ja sovittiin, että saan vielä seuraavana päivänä kisoissa verkka-apua.

Laaksolla oli tosi ihana ilma ja verkkasin ilman takkia pelkässä kisapaidassa. Poika oli alusta asti aika skarppi ja toimi hyvin, vaikka mulla ei ollut edes raippaa mukana. Olin tosin saanut koutsilta aika jämäkät rissat lainaan ja Poika kunnioittikin niitä paljon enemmän, kuin mun omia "ponikannuksia". Koutsi antoi neuvoja korvanappiin ja sain Pojan tosi hyväksi, se ei ole edes kotona ollut noin hyvä pitkään aikaan. Onnistunut verkka oli siis jo ihan puoli voittoa ja hyvillä mielin lähdettiin suorittamaan rataa. Eihän se lopputulos mikään täydellinen ollut, mutta yleisfiilis oli sata kertaa parempi kuin viikko sitten!

Kehtaan jopa laittaa videon näkyville, vaikka virheet ovat kaikkien nähtävillä. Alku- ja lopputervehdykset ovat molemmat aika surkeita (alussa Poika ei seiso paikallaan ja lopussa taas ennakoi pysähdystä liian aikaisin), keskiravissa on aika paha tahtirikko, lisätyssä käynnissä kiskotaan ohjia, ekan laukkasulun jälkeen tulee ylimääräinen laukanvaihto ja muoto on yleisesti välillä turhan lyhyt ja ahdas (jollaiseksi Poika vetäytyy itse helposti, jos se kuumuu yhtään). Kuitenkin hevonen etenee ja se on tärkeintä! Rikkeet vetivät luonnollisesti pisteitä alas, joten saatiin vaan reilut 59 %, mutta ei haitannut yhtään :) Olin radan jälkeen käymässä buffassa ja yksi tuomari tuli itse juttelemaan ja sanoi, että alkurata oli tosi hyvä mutta loppua kohden vähän hyytyi, josta olin täysin samaa mieltä. Mukavaa saada kuitenkin tsemppausta, ei me ihan toivottomia ehkä sittenkään olla...



Muutama sana vielä tuosta muodosta, joka tosiaan näyttää videolla vielä paljon lyhyemmältä kuin luonnossa. Meitä on ratsukkona AINA rankaistu pisteissä kuolaimen alla liikkumisesta ja nytkin kommenteissa lukee useassa kohdassa "turpa eteen, lyhenee kaulasta liikaa, turhan lyhyt edestä" eli en tosiaan allekirjoittaisi sitä, että tuomarit suosivat luotiviivan takana liikkuvia hevosia. Monet hevoset (kuten Poikakin) yhtään jännittyessään tai kuumuessaan hakeutuvat itse helposti lyhyeksi ja rullalle ja niitä on aika hankala saada sieltä niiden omalta mukavuusalueelta pois. Hevonenhan silloin käpertyy ja pakenee tuntumaa, eikä halua kantaa itseään ryhdissä ja tukeutua ohjaan, joka on selvä virhe. Luin aika ristiriitaisilla fiiliksillä keskusteluja viikon takaisesta yleisöklinikasta, jossa hevosia oli joidenkin kommentoijien mielestä tarkoituksellisesti ratsastettu liian syvälle ja otettu aika provosoivia kuvia, joissa hevoset näyttävät rullatuilta. En itse valitettavasti ollut yleisössä paikan päällä, joten en voi ottaa siihen kantaa, mutta en usko, että kyseisen valmentajan tarkoitus on ollut rullata tai alistaa hevosia millään tavalla. Hevosen venyttäminen ja "nipussa ratsastaminen" ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta monet haluavat ehkä tarkoituksellisesti sekoittaa nämä ja nähdä väärää/huonoa ratsastusta niissäkin tilanteissa, joissa sitä ei ole. Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta sen sijaan että tuijotetaan sokeasti pelkkää hevosen pään asentoa, voitaisiin keskittyä kaikkeen muuhun mikä liittyy kouluratsastukseen, sillä se on paljon muutakin kuin pelkkä peräänanto :)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Wiknerin aluekisat

Sunnuntaina oltiin siis pitkästä aikaa kisaamassa ja suoritus oli niin epäonnistunut, että mulle tuli sen jälkeen kohtalaisen suuri henkilökohtainen kriisi liittyen omaan ratsastukseen ja kisaamiseen ylipäänsä. Mä en syytä siitä hevosta, tuomareita, pohjaa, olosuhteita tai mitään muutakaan, vaan pelkästään ITSEÄNI. Että miten musta tuntuu, että mä en ole ratsastajana kehittynyt vuodessa yhtään? Miten näitä "täysin liisterissä ja täi tervassa"-ratoja tulee edelleen, miten mä en saa tuota hevosta liikkumaan kunnolla niitä viittä minuuttia, jotka sen pitäisi suorittaa radalla? Miksi mä kaikesta harjoittelusta ja valmentautumisesta huolimatta olen edelleen niin surkea ratsastaja? Onko tässä kisatouhussa tai treenaamisessa ylipäänsä mitään järkeä, jos mulle tulee siitä lopputuloksena vain pettymys ja todella huono fiilis?

Lähdettiin kisoihin tsemppi päällä ja ihan hyvällä meiningillä. Ajattelin, että tänään voisi mennä nappiin, sillä rata ei ole vaikea ja ollaan treenattu sitä kotona monta kertaa. Tavoitteena oli saada 60 % ja rikkeetön suoritus. Aloitin verkkaamisen normaalisti, eteen-alas kevyttä ravia, suuria linjoja ja ympyröitä. Hevonen tuntui normaalilta, rennolta ja rauhalliselta, mutta ei mitenkään laiskalta. Sen jälkeen vähän kävelyä ja sitten laukkaa molempiin kierroksiin. Pitkillä sivuilla eteen ja lyhyillä sivuilla koottua laukkaa, nopeita siirtymisiä laukan sisällä, vähän vastalaukkaa ja pari vaihtoa diagonaaleilla. Kaikki ok, jälleen välikäynnit ja sitten ravissa siirtymisiä, muutama avo ja sulku molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa olin verkannut noin puoli tuntia, eli ihan sopivan ajan ja oli aika siirtyä valmistautumaan ulos radan päätyyn. Ei mulla mitään ihan jesjes-huippufiilistä ollut, sillä tottakai hevonen olisi voinut olla vielä parempi, mutta ihan ok kuitenkin.

Edellinen ratsukko lopettaa ja siirryn aitojen sisälle kiertämään rataa ja huomaan, että nyt Poika kyllä jarruttelee oikein urakalla. Otin vähän laukkaa ja sain pari kertaa tökätä kannuksella ihan kunnolla vauhtia, että nyt vähän skarppaa hevonen. Saatiin lähtömerkki ja tullaan alkutervehdykseen, vähän töksähtäen mutta ainakaan Poika ei ennakoi ja hidastele. Ryhdyn ratsastamaan raviohjelmaa ja heti ekan voltin jälkeen tuntuu, että hevonen on ihan totaalisen lamaantunut. Annan pohkeita ja mitään ei tapahdu. Potkaisen kannuksella ja mitään ei tapahdu. En tee mitään ja koitan vain ajatella istunnalla eteenpäin, mitään ei tapahdu. Jatkan ohjelmaa ja mietin, että kohta on pakko keskeyttää, koko ajan tuntuu vain huonommalta. Tsemppaan kuitenkin käyntiosioon asti ja saan vähän kasattua itseäni. Laukannosto onnistuu ihan hyvin, mutta keskilaukkaa en saa esitettyä sitten yhtään, tahti hiipuu ja en saa sulkuun takaosaa mukaan. Pointsit kuitenkin siitä, että onnistuin jotenkin ihmeellisesti ratsastamaan toisesta laukkasulusta 7, vaikka olin siinä vaiheessa jo itse ihan loppu.

Vaihdot meni ihan ok ja lopputervehdyksenkin sain taisteltua vielä sinnepäin. Mä tiesin heti, että nyt tulee kyllä niin huonot pisteet, ei toivoakaan saada yli 58 prosenttia. Lopputulos olikin sitten 57 ja rapiat, eli ihan samat pisteet kuin vuosi sitten, ei siis mitään edistystä tapahtunut. Kommenteissa lukee aikamoisen realistisesti "Iso ja näyttävä hevonen, tänään kuitenkin koko radan ajan pohkeen takana." Yep, tell me something I don't know... Tosin yhdessä asiassa oli toisen tuomarin kanssa eri mieltä, sillä hän oli antanut kaikista kolmesta käyntikohdasta (keskikäynti, lisätty käynti ja koottu käynti) numeroksi 4 ja "passia". Katsoin kuitenkin vielä videolta ja Poika kävelee ihan puhdasta nelitahtista käyntiä, joten se jäi vähän harmittamaan.

Olin radan jälkeen niin maassa. En vihainen hevoselle, vaan itselleni ja sille, että mulla ei ole yhtään auktoriteettia ylläpitämään meidän tasoa radalla. Mua ei koskaan haittaa, jos ei saada sijoitusta tai huippupisteitä, mutta alisuorittaminen todella harmittaa! Se, että ei edes ylletä sille meidän normaalille tasolle, että oikein hävettää esittää noin surkeaa ratsastusta tuomareille ja yleisölle. Varmasti moni mietti, että "mitä toikin tekee tuolla vaativassa b:ssä, menisi nyt vaan helppoa a:ta kun ei toi onnistu yhtään." Mä tiedän, että toi hevosen hyytyminen radalla on tosi yleinen ongelma ja en varmasti ole ainut ratsastaja, joka sen kanssa tuskailee. Mutta kun kyse nyt ei tosiaankaan ole siitä, että hevonen jännittyisi tai kyttäisi jotain, vaan se muuttuu ihan patalaiskaksi kun tajuaa että mä en raaski/pysty/kykene ratsastamaan sitä radalla samalla tavalla kuin normaalisti. Vika on siis satulan päällä, ei sen alla. No, se siitä tilityksestä ja ensi lauantain aluemestaruuksia kohti...

Loppuun pari Krista Sääsken ottamaa kuvaa Domin kansallisista koutsin kanssa elokuussa.

Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14


Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Uudessa tallissa

Viime sunnuntaina lastattiin hevonen traileriin ja jätettiin toistaiseksi Tuomarinkylän pellot taakse, sillä mun tulevan opiskeluvuoden ajan Poika asustaa siis Hyvinkäällä valmentajan treenissä ja valvovan silmän alla. Paikkahan on meille jo entuudestaan tuttu, sillä oltiin siellä kesällä kolme kuukautta pari vuotta sitten ennen Domiin muuttoa. Tallissa ei oikeastaan ole mitään muuta miinusta, kuin pitkä etäisyys! 50 kilometriä per suunta on aika paljon, mutta moottoritietä sen hurauttaa kesällä puolessa tunnissa. En ollutkaan vielä silloin kirjoittanut blogia (piti oikein tarkistaa - ensimmäinen teksti on 1,5 vuoden takaa), eikä sieltä löytynyt oikein mitään kuviakaan. Nyt täytyy siis vähän fotoilla uusia maisemia, niin saadaan muistoja myös Hyvinkäältä :)


Todella kämäinen kuva iltaheiniltä, ensi kerralla voisin tarkentaa vähän paremmin :D

Poika on kotiutunut uuteen talliin hyvin, tosin se on tapojensa vastaisesti käynyt aika kierroksilla! Tarhassa on riehuttu pukkilaukkaa ja ensimmäisellä ratsastuksella virtaa riitti ihan kiitettävästi, eipä siis ainakaan väsymys paina... Eilen pidettiin ensimmäinen valmennus uudella kotikentällä ja Poika kulki ihan mukavasti, harjoiteltiin FEI jun. esiohjelman rataa sunnuntain kisoja varten. Saatiin kehuja, että ravisulut ovat parantuneet ja että myös muoto on nyt hyvä. Poika onkin yleensä edestä toimiva ja kevyt, mutta sen suurin ongelma on edelleenkin hitaus jalalle. Ollaan korjattu tätä ratsastamalla jalat osittain irti kyljistä ja käyttämällä nopeaa pohjetta (suomeksi sanottuna välillä pitää potkaista kunnolla sporralla ja päästä yllättämään hevonen), sillä jatkuvalla puristuksella hevonen vaan turtuu ja hidastuu vielä entisestään, erityisesti sivuttaisliikkeissä. Ravissa takaosan moottori toimii jo aika hyvin, mutta laukassa saa vielä aika paljon herätellä ja pitää samalla ajatella ylöspäin suuntautuvaa ja paikallaan pomppivaa laukkaa, jotta saan liikkeeseen tarpeeksi energiaa. Kuulostaa varmaan kohtuu koomiselta, kun koutsi huutaa "Pupulaukkaa, pupulaukkaa!" ja mä yritän hiki hatussa samalla koota ja ratsastaa takaa eteen, ei helppoa...

Koutsin kanssa kisareissulla Harjussa, oli kivaa olla vaihteeksi groomina! Ei ees tarvinnut letittää ;)


Hyyppärässä on myös mukavasti maastoreittejä ja käytiin jo kävelemässä metsälenkki, tänään ja huomenna voidaan ehkä käydä maastossa enemmän, kun hevonen on vähän tasaantunut. Kentän pohja on tuntunut todella hyvältä ja siellä on ollut tosi paljon tilaa treenata, maneesissa ei ole vielä ehditty käymään, mutta eiköhän sinnekin syksyn tullen jouduta siirtymään... Tuntuu, että suurin osa omistajista liikuttaa hevosensa aamulla ja päivällä, sillä iltaisin tallilla on todella hiljaista! Klo 20 jälkeen ei oikein kukaan ole ratsastamassa ja lähdin itse viimeisenä tallilta vähän yli yhdeksän illalla, jolloin sainkin samalla laittaa tallin kiinni.

Nyt ois sitten vielä 2 viikkoa ja 2 päivää jäljellä ja sitten tuleekin (näillä näkymin) aika pitkä ratsastustauko... Paitsi jos mä kuitenkin otan edes housut mukaan, kun mä vähän innostuin siitä poolon kokeilemisesta :D Pitää nyt vielä vähän harkita tätä juttua hetken aikaa. Palataan päivityksiin taas kisojen jälkeen, vielä tässä ehtii parit käydä!

Vika maasto Tuomarinkylässä pitkään aikaan, aika nostalgista.

maanantai 25. elokuuta 2014

Syyshulluutta ja satulan tarkastusta

Mihin mun tätiratsu on taas kadonnut? Heti kun ilmat viilenee ja on pari päivää sateista, niin Poika nostaa taas (kirjaimellisesti) korvat ja pään ylös ja yrittää singota horisonttiin jos vain tekosyy löytyy. Ratsastin pari viikkoa sitten kentällä ja koitin taas heti alkuun saada terävyyttä nopeuttamalla pohjeapuja. Tästähän Poika otti vallan kipinää ja päätti kesken vastalaukkakaarteen ottaa pienen spurtin asenteella "käytä ihan yksin niitä kannuksia vaan"... Menikin varmaan noin 40 metriä ennen kuin sain sen laukasta kiinni, todella kiva. Viime maanantaina sillä piti olla rentouttava talutuskävely maastossa, mutta puolet ajasta Poika esitti kaikkia osaamiaan kevätjuhlaliikkeitä ja yritti poistua omia aikojaan talliin vähän reippaammassa askellajissa. Kesällä se on sitten taluttaessa sellainen perässä vedettävä pulkka, että ei samaksi hevoseksi uskoisi... Ratkaisuksi tähän jokasyksyiseen ja -talviseen (sama tapahtuu heti, kun tulee pakkasta) hulluuteen on havaittu auttavan rehujen vähennys ja liikunnan lisäys, joten treeniä sitten vaan!

Kentällä viikonloppuna

Muutama vähän reippaampi päivä saikin karkoitettua viiripään pois ja Poika taantui taas normaaliksi, joten ehkäpä kohta uskaltaa taas maastoonkin. Anna kävi pitkästä aikaa hieromassa ja laseroimassa selkää ja on ihan mieletöntä, miten se oikeasti vaikuttaa tuohon hevoseen. Poikahan ei yleensä kummemmin hieronnasta välitä, vaan se heiluu ja huojuu edestakaisin, kuopii ja tylsistyy ja on muutenkin äärimmäisen ärsyttävä hoidettava. Mutta sitten kun laserlaitteella hoidetaan lihaksia, niin tapahtuu jotain tosi ihmeellistä - pää laskee, alahuuli roikkuu ja Poika jopa haukottelee ja seisoo ihan paikallaan koko ajan. Toi on sinänsä tosi mielenkiintoista, koska laserhoitohan ei tunnu millään tavalla, vaikka se vaikuttaakin lihaksiin rentouttavasti ja avaavasti. Hevonen ei kuitenkaan osaa feikata, eli ilmeisesti hyvä olo siitä tulee, vaikka itse olinkin alkuun vähän skeptinen että mahtaakohan tuosta taskulampusta olla mitään hyötyä ;)


Prestigen ollessa toppauksessa pitää tilapäisesti mennä vanhalla Kiefferillä, ei ihan niin pehmeä penkki...

Oon jo pitkään miettinyt, että satula saattaa olla yksi osatekijä oikean puolen mystiseen selkäjumiin ja niinhän se olikin - penkki lähti villojen vaihtoon, sillä oikealta puolelta villat olivat "kovettuneet" ja puolieroa vasemman puolen villoihin oli selkeästi havaittavissa. Pitää siis aina vaan kuunnella sitä omaa vaistoa, jos tuntuu että jokin ei ole ihan kohdallaan, niin silloin se yleensä on niin. Viime toppauksesta on aikaa vajaa vuosi, eli ei vielä mikään mahdottoman pitkä aika, mutta kyllähän muutosta ehtii tapahtua sinä aikana ja siksi on tosi tärkeää tarkistaa satula säännöllisesti. Leveys oli edelleen hyvä ja satula istui muuten hienosti, mutta villat pääsevät välillä siirtymään ja muokkautumaan ja tokihan se vaikuttaa myös hevosen selän lihaksistoon. Pyysin vielä erään osteopaatin katsomaan Pojan selkää ja lihaksistoa, joten ehkäpä loppuviikosta ollaan taas viisaampia sen suhteen. Tärkeintä on aina hoitaa syytä, eikä seurausta - joka tietysti edellyttää, että jollain kristallipallolla ja röntgenkatseella se ongelmien alku ja juuri jostain selviäisi...


Nyt alkoikin sitten viimeinen viikko Tuomarinkylässä ja sunnuntaina Poika muuttaa Hyyppärään seuraavaksi vuodeksi, ainakin nyt näillä näkymin. Koskaanhan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu, mutta alustavia suunnitelmia voi toki aina tehdä :) Katsotaan, mihin suunta on sitten ensi syksynä, voi hyvin olla että palataan jälleen takaisin juurille ja samoihin tuttuihin maisemiin. Ennen muuttoa ehtiikin tapahtua vielä yksi kisareissu, tosin Poika jää tällä kertaa kotiin ja itse suuntaan valmentajalle hoitoavuksi Harjun joukkue-SM kisoihin. En itse edes tänä vuonna hakenut joukkueeseen (viime vuonna oltiin vararatsukkona), kun tuntuu että muuttostressiä on nyt jo ihan tarpeeksi :) Mutta kiva mennä "turistina" kisoihin, ei tarvitse itse jännittää! Pidetään peukkuja koko TKR:n tiimille, toivottavasti ei ole kovin sateinen viikonloppu edessä.

torstai 14. elokuuta 2014

Treenianalyysiä

Nyt on takana Nipsun kahden päivän valmennus ja oli taas todella, todella tehokasta ja antoisaa! Tämä olikin viimeinen valmennus pitkään aikaan, koska syyskuun tunneille ei enää ehditä muuton vuoksi :( Eli ehkä sitten vuoden kuluttua uudestaan, kunhan palailen itse takaisin Suomeen. Yritän nyt sisäistää ja painaa mieleen nämä parin päivän aikana saanut uudet opit, jotta voin hyödyntää niitä vielä loppukauden kisoissa. Pääpaino harjoittelussa tällä kertaa oli FEI junioreiden esiohjelma ja aloitettiinkin treeni raviohjelmalla. Ohjelmassa tehdään ensin pitkän sivun alkuun voltti, sitten kaksi kirjainväliä avoa ja sen jälkeen puolivoltti ja sulkua takaisin uralle. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jokaisen liikkeen kohdalla pitää keskittyä tarkasti miettimään, millä pienillä jutuilla on mahdollista onnistua vielä paremmin.

Ulla kuvaili meitä pellolla

Voltilla on todella tärkeää muistaa, että ei saa taivuttaa liikaa! Ajatus pitää olla suorasta rungosta ja lähteä kääntämään EI sisä-, vaan ulkolapaa voltin suuntaisesti pois uralta. Takaosaa tulee jopa ajatella hieman ulospäin, koska jos taivuttaa kaulaa liikaa sisälle ja pitää takaosan samalla linjalla, niin hevosesta tulee helposti vain pelkkä ylitaipunut "mato". Kun sitten palaa voltilta uralle, niin on tosi helppoa jatkaa hyvään avotaivutukseen siirtämällä vain takaosan uralle ja säilyttämällä kevyen asetuksen (mutta suoran rungon) sisäänpäin. Suluissa onnistuttiin molempina päivinä hyvin ja niissä avainasia on ratsastaa hevosen ryntäät ja otsa kohti pistettä, sisäkäsi hieman johtaen ylempänä ja ulkokäsi taas matalampana antamassa tukea. Nipsun ohje oli, että sulku tulee aina aloittaa avossa, eli ensin tehdään pari-kolme askelta avoa linjan alussa ja vasta sitten siirretään takaosa mukaan taivutuksen suuntaan. Hieman hankalaa selittää, mutta selästä sen ymmärtää loogisesti :)

Pojan mielestä oli taas tylsää poseerata ;)

Molempina päivinä ratsastettiin paljon keskiravia pitkin maneesia ja mun piti uskaltaa päästää Poikaa avonaisemmalle kaulalle ja matalampaan muotoon, vaikka hetkellisesti menettäisinkin kontrollin. Poika kävi taas välillä aika kierroksilla ja jouduin huomattavasti pois omalta mukavuusalueelta, kun piti laskea käsi alas ja antaa vaan mennä isoa ravia hevosen kuumumisesta huolimatta. Mulla oli kokoajan sellainen fiilis, että jos nyt jossain kulmassa rasahtaa, niin keikahdan selästä saman tien, eikä mun ihan hirveästi tehnyt mieli irroittaa jalkoja kyljistä ja tuupata kannuksella lisää vauhtia, josta lähes aina seurauksena oli myös pari loikka-askelta. Mutta kun vaan ylitin itseni ja uskalsin, niin vau mitä ravia sieltä tulikaan! Hevonen nosti selän kunnolla pyöreäksi ylös ja tuntui, kuin olisi istunut ison kumipallon päällä, sillä liikkeestä tuli niin joustava. Ei siellä kyllä silti ollut helppo pysyä kyydissä, tuntui että lensin joka askeleella puoli metriä irti satulasta... Kun tästä ravista istuin alas ja tein puolipidätteen, niin saatiin tehtyä parhaimmat väistöt ikinä. Hyvä fiilis!



Laukassa Poika oli molempiin suuntiin tosi hyvä ja tehtiin taas koottua laukkaa "ilman jalkaa" eli kokoaminen pelkällä istunnalla jalka irti ja jos tahti meinasi rikkoutua, niin sitten napakka pohje ja taas jalka irti. Tarkoitus ei ole, että hevonen alkaa pelätä tai jännittää pohjetta, vaan että se oppii kokoamaan pelkällä istunnalla. Koska ratsastajahan ei voi ikuisesti ylläpitää laukkaa tuuppaamalla joka askeleella, vaikka siihen virheeseen moni niin helposti sortuukin... Vaihdot, vastalaukka ja laukkasulut onnistuivat tosi hyvin, joten ei tehty niitä turhaan sen enempää. Poika oli molempina treenipäivinä niin positiivinen ja hyvä ratsastaa ja on ihanaa, että mikään juttu ei tuntunut vaikealta tai työläältä. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että se ei voi olla kovinkaan kipeä kropastaan, sillä muuten se olisi varmasti vastustellut edes jossain liikkeessä.

<3

Harmittavasti huomiset rataharjoitukset onkin peruttu, sillä oli ilmeisesti ongelmia löytää tuomari. Näin onnistuneiden treenien jälkeen olisi ollut kiva osallistua, mutta ei voi mitään! Kolmen viikon kuluttua olisi sitten aluekisat Wiknerillä, joten tähdätään sinne ja nautitaan sitä ennen vielä kesäpäivistä ilman kisajännitystä :) Pidetään myös paljon peukkuja Nipsulle ja koko Suomen kouluratsastusjoukkueelle tuleviin MM-kisoihin!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kisapäivitystä


Parin viime viikon sisällä Poika on startannut kaksi rataa, joista toisen mun kanssa Salossa ja toisen kotikoutsin kanssa Tuomarinkylän kansallisissa. Salon ratana oli vanha tuttu Va B:0, joka on todella helppo rata, mutta +35 asteen helteessä sekin alkoi tuntumaan yllättävän vaikealta... Kisat pidettiin nurmella keskellä peltoa, jossa ei tosiaan ollut lainkaan varjoa ja sen lisäksi paarmoja pyöri verryttelyalueella ehkä noin tuhat, joten verkkaaminen oli aika tuskaista. Itse rata sujui ihan hyvin, mutta pari kallista rikettä tuli ensin lisätyssä käynnissä, joka meni rikki, ja sen jälkeen vielä ensimmäisessä laukanvaihdossa.

Ulla kuvaili kotikentällä kauniina kesäpäivänä

Vaihtojuttu oli tosi ihmeellinen, koska käänsin normaalisti puolirata leikkaa, valmistelin ja vaihdoin keskellä ja jatkoin normaalisti laukkaamista. Sitten juuri ennen uraa huomasin, että eihän Poika ollutkaan vaihtanut ja jouduin tekemään tosi hutiloidun vaihdon juuri ennen uutta käännöstä, tästä menetettiin paljon pisteitä! Linja näytti videoltakin tosi oudolta, koska Poika vielä "hypähtää" keskellä ja näyttää ihan siltä, kuin se olisi vaihtanut, vaikka ei sitten oikeasti tehnytkään vaihtoa. Noh, näitä sattuu välillä ja lopputulos oli jälleen 60,7 % eli aika tasaiset perusprosentit meille. Saatiin myös useita seiskoja ja oikein kivat loppukommentit, mutta toki rikkeet ovat numerona vain 4 ja ne vetävät keskiarvoa todella paljon alas.



Meidän omissa kansallisissa kisoissa Poika sai jälleen kokeilla Pyhää Yrjöä kotikoutsin kanssa ja suoritti raviohjelman oikein hyvin, mutta laukassa tuli harmillisesti muutamia virheitä. Ensimmäinen puolipiruetti (vielä siihen helpompaan suuntaan) lössähti täysin ja molemmissa vaihtosarjoissa juuri se viimeinen vaihto tuli joko liian aikaisin tai liian myöhään, jolloin koko sarjan numero oli alhainen. Muuten ohjelma oli varsin tasainen ja sulut, lisäykset ja takarit tulivat varmasti, mutta rikkeistä johtuen prosentit jäivät alle kuudenkymmenen. Poika kuitenkin osoitti jo Vihdissä osaavansa tehdä hienon ja rikkeettömän PSG-radan, joten tämänkertainen pieni vastoinkäyminen ei maata kaatanut :)



Oli todella mielenkiintoista olla itse pitkästä aikaa myös sihteerinä ja täytyy sanoa, että koulutuomarit ovat kyllä aika kivoja tyyppejä! Papereita lukiessa ei aina välttämättä siltä tunnu ja helposti syyttää tuomaria "liian tiukasta skaalasta" tai näkee vain pelkät negatiiviset kommentit rivien seasta, mutta ei niiden tuomareiden tarkoitus ole ketään lytätä, vaan antaa kehittävää palautetta ja kannustaa treenaamaan. Tuomarit yleensä haluaisivat antaa hyviä numeroita, mutta vaikka jokin liike olisi alkanut 7 arvoisesti, niin numero voi laskea 5,5:een, jos lopussa tapahtuukin tahtirikko tai joku muu stiplu. Ennen kaikkea tuomarit arvostavat tasaisuutta, keveyttä ja eteenpäinpyrkivyyttä. En kuullut kertaakaan yhdenkään tuomarin sanovan, että hevonen olisi liikkunut liian energisesti, vaan pikemminkin päinvastoin.


Hehee, hyvä vaihto ja taputapu

Poika kävi myös kiropraktikon käsittelyssä ja nyt täytyy kyllä sanoa, että itselleni jäi koko hommasta todella hämmentynyt olo. Kiropraktikko käsitteli hevosta noin 5 minuuttia ja totesi, että se on niin jumissa, että hän ei voi tehdä tällä kertaa enempää. "Kaikki" nikamat rungossa ovat kuulemma ihan pielessä ja olleet jo vuosia näin (?) ja että Poika on jo ruvennut kompensoimaan asiaa jollain tavalla, joka nyt ei minulle missään vaiheessa oikein selvinnyt. Pyynnöstäni huolimatta henkilö ei voinut selittää asiaa englanniksi, joten tulkin välityksellä yritin kysellä, mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat ja mitä voin niille tehdä. "Ei voi tehdä nyt mitään, jatka vain treenaamista samalla tavalla. En osaa sanoa mistä voi johtua, ehkä kaatunut joskus tai lyönyt päänsä. Tule kuukauden kuluttua uudelleen" ja 100 euroa, kiitos. Olin ihan kysymysmerkkinä, sillä vaikka tiesin, että jotain häikkää selässä oikealla puolella onkin, niin en odottanut ihan tällaista lopputulosta. Tiedän, että Poika on lyönyt päänsä ainakin kerran aika kovaa pari kuukautta sitten tallissa hyökätessään kalterin luukusta, mutta voivatko kaikki ongelmat johtua siitä? Juoksutuksessa se on aikoinaan pari kertaa mennyt melkein nurin, koska on pirteyttään spurttaillut korvat hörössä niin lujaa, että vähemmästäkin alkaa ympyrällä liiraamaan. Täytyy nyt vähän sulatella tätä asiaa ja näyttää hevosta jollekin toiselle alaan vihkiytyneelle, koska tästä käynnistä en itse tullut hullua hurskaammaksi. Hevonen kuitenkin liikkuu koko ajan tyytyväisesti ja puhtaasti, joten se ei ihan supermegakipeä voi koko kropastaan olla. Huoh, huoleton olisi hevoseton...

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesäkuulumisia

Blogihiljaisuutta onkin jatkunut jo melkein kaksi kuukautta (!), mutta nyt saadaan pientä päivitystä asiaan. Tuntuu, että mitään ihmeempää ei oikein ole tapahtunut, kunhan on nautittu kesästä, välillä treenattu ja vähän kisattu. Tallilla on ollut ihanan rentoa, vaikka alkukesällä olikin todella viileä ja piti laittaa hevoselle jopa ohut vohveliloimi talliin, siis kesäkuussa! Nyt sitten lämpö on ollut +25 tuntumassa jo kolmisen viikkoa, aika mukavaa. Ollaan käyty paljon maastossa ja otettu iisisti, jonka seurauksena itse treenaaminen on ollut aika retuperällä... Heinäkuun alussa käytiin kuitenkin starttaamassa Kotimäellä seurakisoissa Va B:1-rata, joka meni ihan sujuvasti ja saatiin tulokseksi 60,4 %.

Laaksolla toukokuussa

Heinäkuun puolivälissä Poika vietti viikon maaseudulla meidän mökin lähellä olevalla tallilla. Tarkoitus oli, että se olisi saanut laiduntaa ja rentoutua, mutta Poika-raukka ahdistui niin paljon paarmoista, että se seisoi sitten suurimman osan sisällä tallissa ja ulkoili vain pari tuntia päivässä. Kävin kuitenkin ratsastamassa sillä joka päivä ja päästiin tutkailemaan myös ihania maastoreittejä, sekä nauttimaan eristetystä ja ilmastoidusta maneesista. Mitä luksusta, ei yhtäkään paarmaa sisällä hallissa!

Ja sateisessa Vihdissä helatorstaina

Huomenna lähdetään jälleen Turun suuntaan seurakisoihin, tällä kertaa Halikkoon ja ratana on vanha tuttu Va B:0. Pitkästä aikaa nurmikisat, pitää toivoa että pohja on tasainen ja että pelkät tavalliset hokit riittävät. Meillä on tapahtunut myös vähän uudistuksia tallissa ja sen ympäristössä, nimittäin remontoitu II-talli aukesi kesäkuun alussa ja nyt on taas enemmän hulinaa mäellä :) Uusia tarhoja on rakennettu ja kaikilla hevosilla on nyt vakiovuoro, jossa ne saavat tarhailla 4 tuntia päivässä. Jotain ruohotarhavirityksiäkin näkyi pellolla olevan ja niissä hevoset saavat tarhailla pareittain.

Vihti

Pojan muutto Hyvinkäälle ja oma muutto ulkomaille lähestyvät, mutta vielä on koko elokuu aikaa nauttia kesäisestä Tuomarinkylästä ja myös oman seuran järjestämistä kansallisista kisoista. Kotikoutsi starttaa neljännen PSG-radan, pidetään peukkuja että Poika parantaisi taas tulostaan :)

Vihti

torstai 29. toukokuuta 2014

Kansalliset Vihdissä

Pikainen päivitys Vihdin helatorstain kisoista, sateinen päivä mutta silti hyvä fiilis! Poika suoritti kolmannen PSG-ratansa tosi taitavasti ja sai parhaimmat pisteet tähän mennessä; 60,8 % :) Rata meni sujuvasti ja puolipiruetitkin olivat jo paljon paremmat, eikä isoja rikkeitä tullut. Vieraileva australialainen tuomari oli arvioinut radan jopa 64 % tasoiseksi. Kotikoutsi oli jälleen kuskina ja oli myös todella tyytyväinen radan jälkeen, ihanaa että kehitystä tapahtuu! Loppusijoitus oli 13/24, eli puolessa välissä luokkaa.

Nyt lähden viikoksi Kreikkaan ja Poika saa pitää taukoa intensiivisestä treenauksesta, katsotaan jotain kivoja kisoja sitten kesäkuun puolella!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Melkein tavallinen talliviikko ja Laakson kansalliset

Ajattelin kirjoitella ylös, mitä Pojan ja mun tavalliseen talliviikkoon yleensä kuuluu. Viime viikko oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että lauantaina oli kisat (kotikoutsi toimi kuskina) ja sen vuoksi ratsutusta on tällä viikolla jopa 3 kertaa. Yleensä meillä on vaihtelevasti 1-2 ohjattua treenikertaa/ratsutusta viikossa ja muuten mennään itsenäisesti fiiliksen mukaan. Poika kuitenkin liikkuu joka päivä, koska se kerää sen verran virtaa välipäivistä, että kävelypäiviä ei sen kanssa pidetä kuin hyvin harvoin, yleensä lähinnä olosuhteiden pakosta.

Maanantai: Hain Pojan tarhasta ja huomasin, että sen toinen takakenkä oli melkein irti. Tämä on tosi harvinaista, sillä yleensä Poika polkee vain etukenkiä pois ja nekin juoksutuksen yhteydessä. Onneksi Opistolla oli irtokengän laittaja paikalla, joten saatiin homma kuntoon ja päästiin myös ratsastamaan. Tehtiin kevyt läpiratsastus maneesissa (isolla kentällä oli estevalmennus) ja sen jälkeen hikien huuhtelu vesikarsinassa, kamojen putsaus ja Pojalle mössöt.

Maneesissa oli söpö hiiri :)

Tiistai: Kotikoutsi tuli ratsastamaan ja Poika sai kentällä kunnon treenin. Aluksi pohjeavut eivät oikein menneet läpi ja hevosen keskittyminen oli jossain ihan muualla, joten sain juosta juoksutusraipan kanssa hevosen perässä pitkin kenttää ja koutsi laittoi selästä hevoseen vauhtia. Pojan kanssa on nyt treenattu paljon laukkaa, joka on lihaksille aika rankkaa ja koko hevonen olikin ihan hiessä/vaahdossa ratsutuksen jälkeen. Suihkun kautta kuivattelemaan ja samalla syömään hieman tuoretta ruohoa, tällä hetkellä on syötelty noin 10 minuuttia. Normaali hoito ja kamojen putsaus, kuten joka kerta.

Keskiviikko: Mulla oli tänään viikon ainoa tallivapaa päivä ja Ulla kävi juoksuttamassa Pojan. Kävin kuitenkin ostamassa rehuja Puuilosta, heppajutut on mielessä vaikka en tallilla olisikaan. Mukaan lähti pari säkkiä Peacemakeria, B-vitamiinia, valkosipulia, elektrolyyttiä, hikiviila ja bonuksena uusi satulahuopa (ohut malli nyt kesähelteille) - tummansininen tottakai :)

Torstai: Kotikoutsi jälleen ridaamassa, tällä kertaa oltiin maneesissa, koska kentällä oli niin tuskainen auringon paahde! Ei pitäisi valittaa, mutta maneesin varjossa oli tällä kertaa viileämpi treenata ja mielestäni tässä asiassa pitää aina ajatella hevosen parasta. Poika on todella herkkä kuumuudelle ja palautuu helteellä hitaasti, joten kunnon treenit on parempi tehdä siellä, missä on viileintä. Syöttelin jälleen noin 10 minuuttia.

Perjantai: Viimeistelytreeni maneesissa, pääpainona ravilisäykset. Poika meni tosi hyvin, joten tämän päivän treeni oli kevyempi, kuin alkuviikosta. Pesin koko hevosen shampoolla ja puunasin kamat huomista varten, sen kummempia kisavalmisteluja me ei yleensä tehdä.

Verkassa Laaksolla

Lauantai: Kansalliset kisat Laaksolla, Pojan toinen PSG-rata. Tällä kertaa tulikin oikeastaan samat virheet, kuin viime kerrallakin, eli puolipiruetit eivät ihan onnistuneet ja nelosissa tuli pieni stiplu. Muuten Poika suoritti oikein hyvin ja tasaisesti, erityisesti sulut ja kolmossarja olivat mielestäni tosi hyvät! Lopputulos 57,67 % ja sijoitus 17/24, eli ei ihan viimeisenä kuitenkaan. Kunhan saadaan rikkeettömiä ratoja, niin pisteet varmasti nousevat :) Helteinen keli jatkui ja oli todella lämmin, joten suorituksen jälkeen pestiin Poikaa sienellä ja lähdettiin pikaisesti kotimatkalle.

Sunnuntai: Palautuspäivä, käytiin maastossa noin 40 minuutin lenkki käyntiä ja kevyttä ravia. Poikaa ei paljon väsymys painanut ja sitä sai ihan ravissa pidätelläkin :) Se sai pienen hien pintaan ja itsekin olin helteestä ihan läkähtynyt, joten ei siksi tehty sen pidempää lenkkiä. Ratsu pääsi suihkun kautta tarhailemaan ja itse lähdin vielä Laaksolle katsomaan GP-luokan ja moikkaamaan tuttuja. Ihana kesäpäivä ja mukava lopetus viikolle!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Huh mitä valmennusta!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun valmennus menee NIIN hyvin ja sen tunteen ja ne kaikki neuvot ja vinkit haluaisi tallentaa johonkin kovalevylle, jotta osaisi yksinkin ratsastaa yhtä hyvin? Se on vaan jotain ihan käsittämätöntä, minkälaiseen flow-tilaan sitä voi päästä, kun toinen ihminen neuvoo, mitä "nappeja" hevosesta pitää käyttää missäkin kohdassa. Kaikki muu sulkeutuu ympäriltä (jopa muut ratsukot, joka aiheuttaa huomattavan helposti yhteentörmäyksiä) kun keskittyy pelkästään omaan hevoseen, omaan ratsastukseen ja on 100 % läsnä joka sekunti ja joka askel satulassa. Sellainen olotila tuli Nipsun kahden päivän valmennuskurssilla, ihan uskomatonta! Koskaan ei ole vielä tarvinnut pettyä niillä tunneilla ja joka kerta ollaan opittu jotain uutta.

Päikkäreillä, kivan likainen toi takaseinä...

Viime viikon valmennuskerran teemana oli opetella, kuinka ratsastaa Poikaa virittyneeksi, mutta ei kuitenkaan jännittyneeksi. Mulla on itselläni aikamoisia ongelmia osata ratsastaa tehokkaasti silloin, kun hevonen kuumuu ja ottaa kierroksia, jolloin ryhdyn itse jännittämään ja jäykistyn selässä. Tämän seurauksena ei luonnollisesti hevonenkaan voi rentoutua ja siinä sitten ollaan kaksi viulunkireää tyyppiä päällekäin, eikä työskentelystä tule yhtään mitään. Vaikka Poika on luontaisesti tosi selväjärkinen ja leppoisa ratsu, niin provosoituessaan se osaa tehdä aikamoisia jänisloikkia ja ryhtyy myös kyttäämään muita hevosia, jonka seurauksena jään yleensä vain itse himmailemaan ja ratsastamaan passiivisesti, jolloin Poika kerää vielä enemmän energiaa itseensä. Avainohjeena olikin, että pitää laskea kädet ja PÄÄSTÄÄ hevonen eteen-alas, vaikka se sitten alkuun vähän juoksisikin täysiä. Tässä kohdassa mennään jo huomattavasti mun mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä jos hevonen tuntuu siltä, että se voi hetkenä minä hyvänsä singota maneesin seinästä läpi, niin ei ensimmäisenä tee oikein mieli antaa pidempää ohjaa ja löysätä kontrollia. Kun sitten pääsin irti "apua-mä-tipun-mä-tipun-mä-tipun" ajattelusta, niin hommahan oikeasti toimi! Energia kanavoitui hienoon, isoon raviin ja hevonen liikkui tosi upeasti. Laukannosto tuli pelkällä ajatuksella ylös ja eteen ja koottua laukkaa pystyi ratsastamaan täysin pelkällä istunnalla ja lähes löysällä ohjalla.

Käytiin katsomassa Kilpatallin remonttia

Kun ohjeita tulee viisi per sekunti, niin on tosi vaikeaa yrittää muistaa niitä jälkikäteen, mutta mä yritän. Taivutettiin ensi pääty-ympyrällä hevosta ihan reilusti sisälle, matalalla kädellä ja napakalla sisäpohkeella. Sen jälkeen tehtiin pieniä voltteja pelkillä ulkoavuilla, sisäohjalla ei saanut kääntää yhtään. Kokoamisissa tuli pitää tasainen ja vakaa ulko-ohja ja taputtaa sekä myödätä sisäohjalla. Poika yrittää tosi helposti vaan harppoa pitkää käyntiä, joten piti ajatella ihan pikkupikku askelia käynnissä, lähestulkoon niin että se käveli paikallaan. Tästä käynnistä saatiin tosi hienoja laukannostoja ja laukka oli ihan mielettömän tuntuista. Kerrankin Pojalla oli oikeasti selkä ylhäällä ja se todella tuntui satulaan asti!

Näillä keleillä Poika on käynyt pävittäin suihkussa

Valmennuspäivien jälkeen Poika saikin aloittaa valmistautumisen ensi lauantain kisoja varten ja kotikoutsi on käynyt ahkerasti ratsuttamassa. Välissä on toki myös palautuspäiviä, mutta muuten treeni on nyt ollut aika intensiivistä. Helatorstaina Pojan olisi tarkoitus mennä vielä Vihdin kansalliset ja sen jälkeen se saa huilata :) On se ollutkin nyt aika virittyneessä tilassa koko ajan, alkaa jo melkein olla vähän turha pörheä ratsastaa...

lauantai 10. toukokuuta 2014

Rataharjoitukset Tuomarinkylässä

Tänään olikin vuoden ensimmäiset ulkokisat, jotka käytiin kotikentällä rataharjoitusten muodossa. Valitsin radaksi Va B:3-ohjelman, koska en ole aikaisemmin mennyt sitä ja rata vaikutti meille tällä hetkellä sopivan tasoiselta. Verkassa oli tosi ahdasta ja Poikaa ärsytti muut läheltä tulevat hevoset huomattavasti. Se otti jopa vähän kipinää niistä ja oli ihan korvat luimussa koko ajan, joten yritin sitten ottaa pätkät ravia ja laukkaa siellä missä mahduin ja annoin suurimman virittämisen olla. Verkan olosuhteet huomioonottaen olin aika tyytyväinen rataan! Olihan Poika taas vähän pohkeen takana ja yritti ennakoida ja jarrutella muutamissa kohdissa rataa, mutta mitään rikkeitä ei tullut ja yleisfiilis oli hyvä.



Raviohjelma sujui hyvin, tosin sulut olisivat voineet olla paljon paremmat. Takarit meni jees, saatiin toisesta jopa 6, joka on meidän skaalalla siitä liikkeestä hyvä numero :) Lisäyksetkin olivat ihan kivat, tosin lisätyssä laukassa pitkällä sivulla Poika yritti vähän riistäytyä ja nousi pois muodosta, joka veti hieman pisteitä alas. 8 metrin laukkavolteilla on vaikeaa säilyttää ponnekas koottu laukka ja pieni sammuminen olikin ihan odotettavissa. Vaihdot sujuivat hyvin (jopa 7 arvoisesti), vaikka ärsyttävästi Poika jarrutteli lävistäjän jälkeisissä vaihdoissa. Lopputulos oli 59,83 % eli ei mitkään huippupisteet, mutta mulle tuli silti sellainen tunne, että kehitystä on tapahtunut. Paljon on vielä parannettavaa, kuten kokoamisaste ja lennokkuus, mutta tämän päivän tuomari ei turhasta pisteitä anna, joten on oltava tyytyväinen kun tulee edes vähän positiivista palautetta.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hevosella on kyllä osaamista, mutta mun pitää parantaa omaa ratsastusta jotta saan sen esiin! Katsoin radan videolta ja mun istunta näytti jotenkin vähän lässähtäneeltä, vaikka siitä sainkin numeron 6. Alakerran pisteitä pitäisi pyrkiä nostamaan, sillä ne vaikuttavat kokonaispisteisiin todella paljon. Onnistuuneesta Va B-radasta me voidaan saada yli 60 % ja ollaan saatukin, eli siihen täytyy nyt ehdottomasti pyrkiä! Katsotaan, miten paljon ehditään tällä kaudella vielä kehittyä, 4 kuukautta yhteistä kisakautta jäljellä tämän vuoden puolella. Mutta nyt koutsi tulee taas treenaamaan ja tavoitteena on toinen Pyhä Yrjö parin viikon kuluttua Laaksolla :)

torstai 1. toukokuuta 2014

Pohdintaa ja treeniä

Tää blogi on kyllä siinä mielessä älyttömän hyvä, että sen avulla on helpompi jäsentää kaikkia päässä pyöriviä ajatuksia hevoseen ja ratsastukseen liittyen. Itsekseen tulee pohdittua kaikenlaisia heppajuttuja enemmän tai vähemmän päivän aikana ja selailen töiden ohessa usein myös ajankohtaisia ratsastusuutisia, kisakutsuja ja muita hevosblogeja. En itse ihan joka ratsastuksen jälkeen jaksa tarkasti analysoida, että onnistuiko tänään nyt ihan jokainen puolipidäte ja saavutinko sen kerran ratsastukselliset tavoitteet (jos niitä edes oli sillä kerralla...) mutta varsinkin valmennuskertojen jälkeen mietin yleensä tarkemmin sitä mitä tuli tehtyä ja onnistuttiinko siinä.

Pari päivää ehti tarhata ilman loimea jo huhtikuun puolella!

Viime viikolla päällimmäisenä mielessä valmennuksen jälkeen oli tuntuma ja Pojan ratsastettavuus yleisesti. "Uusi" koutsi kokeili Poikaa selästä ensimmäistä kertaa ja on aina tosi mielenkiintoista katsoa, kun joku toinen ratsastaa omalla hevosella. Hassua tuntuu olevan se, että mitä kokeneempi ratsastaja on, niin sitä hankalampi Poika saattaa aluksi olla. Se johtuu varmasti siitä, että rutinoituneilla ratsastajilla on kehittynyt jo tietynlainen oma ratsastustyyli, joka saattaa Pojasta tuntua alkuun hämmentävältä ja erilaiselta, kuin mihin se on tottunut. Jokaista hevostahan ei voi ratsastaa samalla tavalla, mutta ammattilaiset/puoliammattilaiset yleensä tapaavat ridata ratsunsa suhteellisen "samaan muottiin", toiset esimerkiksi ratsastavat hevosia aika matalassa ja pyöreässä muodossa, kun taas toiset haluavat hevosen olevan mielummin vähän kuolaimen päällä ja avonaisemmassa muodossa. Osa ratsastaa paljon eteen, kun taas toiset treenaavat huomattavasti hitaammassa temmossa. Jotkut haluavat pitää hevosen tiiviisti pohkeen ja ohjan välissä, kun taas jotkut ratsastavat lähes jalat irti kyljistä ja melko pitkillä ohjilla. Mikä tyyli sitten sopii millekin hevoselle, löytyy varmasti vain kokeilemalla. Kysymys kuitenkin kuuluu, pitääkö hevosen mukautua ratsastajan tyyliin vai ratsastajan muokata omaa tyyliään hevosen mukaan?

Enää ei oo maneesiruuhkaa, luksusta!

Olen nykyään aika varovainen kokeilemaan uusia valmentajia, koska itselläni on erittäin huonoja kokemuksia sellaisista valmentajista, joiden tyyli ei vain minulle tai Pojalle ole lainkaan sopinut. Pari vuotta sitten oli varmaankin kaikista huonoin valmennuskerta ikinä, erään saksalaisen vierailevan valmentajan kurssilla. Poika kuumui aika paljon vaihtoharjoituksista ja otti kierroksia jostain ihan aiheettomista jutuista maneesin nurkissa. Tässä tapauksessa olisin itse vaihtanut harjoitusta ja tehnyt esimerkiksi käynnissä tai ravissa jotain "rauhoittavaa" tehtävää, kunnes saan hevosen taas rennoksi ja keskittymään. Kyseinen valmentaja kuitenkin hermostui siitä, että Poika rupesi pelleilemään ja oli sitä mieltä, että sitä täytyy nyt mäiskiä kunnolla ja laittaa se kuriin. Noh, en sitten nöyränä oppilaana kyseenalaistanut tätä "gurun" neuvoa, vaan käytin reippaasti kannusta aina kun Poika yritti loikkia, jonka seurauksena se tuli vain kahta hullummaksi ja valmentaja alkoi huutaa "Hit him, hit him again!". Siinä vaiheessa lopetin ja sanoin, että hevonen menee koko ajan huonommaksi ja tipun ihan kohta selästä näiden rodeoloikkien takia. Valmentajan kanssa tuli tästä pientä sanaharkkaa ja lopulta valmennuskerta päättyi siihen, että hevonen oli aivan hermoheikkona ja itse poistuin itkin maneesista. Ja ei edes ollut mikään ihan halpa valmennuskurssi, kyllä silloin harmitti ja pitkään... Onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia ja unohtavaisia ja pääsimme tästä yli aika pian! Nyt jo uskallan sanoa heti, jos valmennuksessa joku asia ei tunnu hyvältä ja toimivalta.

Poika toivottaa hauskaa vappua ;)

Takaisin kuitenkin viime viikkoisen valmennuksen lopputulokseen, eli lyhyiden alkukangertelujen jälkeen Poika näytti oikein hyvältä ja itse kokeilin sitä vielä lopuksi hetken ja se toimi siinäkin hyvin. Keskusteltiin paljon sopivasta tuntumasta ja sen löytämisestä. Tavoitteena olisi saada hevonen kevyeksi edestä ja kantamaan itsensä, mutta ei taas kuitenkaan tyhjäksi. Pojan kanssa tämä on aikamoista nuorallakävelyä, sillä se painuisi mielellään kuolaimen alle ja jopa rullaa itseään tai sitten vastaavasti se jännittyy ja tekee itselleen korkean virkkuukoukkukaulan. Pohdinta jatkuu...Tällä viikolla meillä oli vierailevan valmentajan eli Nipsun tunti ja saatiin pitkästä aikaa onnistumisia kootussa laukassa! Laukkasulut olivat ihan super ja hevonen tuntui tosi hyvältä, sain taas paljon lisää itsevarmuutta omaan ratsastukseen :) Ensi viikolla ajattelin startata kotitallin rataharjoituksissa Va B:3-ohjelman, siinä onkin sitten vähän tekemistä. 8 metrin voltit ovat aika haastavat, kuten myös avot pituushalkaisijalla, mutta katsotaan miten treeni etenee. Kilpatalli tyhjeni hevosista ja siellä alkaa remontti, joten toukokuu tulee olemaan todella rauhallinen kun Domissa on tuntiratsujen lisäksi vain meidän tallin hevosia!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Jälleen pientä yskimistä...

Huoh, miten ihmeessä tuon Pojan yskähtelyn ratsastuksen alussa saa loppumaan? Oon alituisen huolestunut tästä asiasta, koska sille ei tunnu löytyvän mitään loogista selitystä ja kaiken lisäksi yskiminen on vain satunnaista, eli ei edes päivittäinen oire. Poika aloitti köhäilyn ihan selvästi silloin, kun muutettiin 2012 syksyllä Domiin. Se yskähti kerran silloin tällöin alkuraveissa ja ajattelin sen johtuvan huonosta talli-ilmasta ja melko lyhyestä tarhausajasta. Nyt se on kuitenkin jatkanut tätä myös uudessa tallissa, jonka ilmastointijärjestelmä on todella huippu, eikä tallissa varmasti ole myöskään hometta. Myös tarha-aika on pidentynyt huomattavasti, sillä hepat ovat nyt 5 tuntia päivässä ulkona. Yskimistä on silti esiintynyt noin 2-3 kertaa viikossa, välillä on pidempiäkin taukoja, mutta kuitenkin sitä on jatkunut ympäri vuoden (ei siis ole esim. pakkaseen liittyvää).

Ai töihin vai, kesken päiväunien?

Pojan hengitystiet tähystettiin Viikissä noin vuosi sitten ja ne olivat täysin puhtaat. Sen lisäksi sille annettiin immuniteettiä vahvistava parin viikon lääkekuuri, jonka vaikutus ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Olen myös syöttänyt sille valkosipulia sekä jauheena, että siirappimuodossa. Poika ei myöskään ole ainut yskivä hevonen meidän tallissa, sillä tiedän ainakin 3 muuta, jolla on sama ongelma. Nyt en keksi enää mitään muuta syytä, kuin että se on vain altistunut ja herkistynyt vanhan tallin ilman vuoksi. Ennen Domiin siirtymistä Poika oli kaksi vuotta purukuivituksella, eikä yskinyt IKINÄ. Siis oikeasti, kertaakaan. Se on aina ratsastuksessa pärskinyt todella paljon, mutta ei yskinyt. Turve pölisee luonnostaan aika paljon, joten pitää varmaan ryhtyä nyt kostuttamaan karsinaa kastelukannulla. Nykyinen heinä ei onneksi pölise paljoakaan ja kuivaheinää se saa vain iltaisin. Mietin myös, että pitäisikö vielä kokeilla jotain yrttejä, vaikka olen niiden suhteen vähän skeptinen (kokeilin joskus jotain rauhoittavaa sekoitusta Pojalle ja se ei kyllä toiminut yhtään). Nämä on näitä hevosenomistajan murheita, tässä tapauksessa huoleton olisi hevoseton :)

Satunnaista alkuköhäilyä lukuun ottamatta treeni kulkee hyvin ja uuden valmentajan kokeilutunti oli oikein hyvä! Keskityttiin niihin juttuihin, joissa meillä on yleisesti ongelmia, eli reaktionopeus (tai siis hitaus...) ja tarpeeksi koottu muoto, mun pitää vaan itse olla tosi nopea ja skarppina siellä hevosen selässä. Jos jään yhtään matkustelemaan, niin Poika käyttää sitä heti hyväksi ja ryhtyy lintsailemaan, samaa vanhaa tuttua siis. Lopuksi poljetettiin vähän raipan kanssa piaffia ja Poika teki oikeasti tosi hienosti, vau! Nyt alan jo vähän itsekin oppimaan tätä touhua, siisti fiilis :) Hyvää pääsiäistä kaikille!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kevättä rinnassa

Alkurentoilua eteen-alas

Nyt ollaan taas täysipainoisesti takaisin treenissä ja oon ollut ihan innoissani ratsastamassa! Pitkän maneesikauden jälkeen on kiva mennä vaihteeksi kentällä, vaikka siinäkin on toki omat haasteensa. Tavallaan kamalaa sanoa, mutta meillä on "liian iso" kenttä ja siellä on joskus vähän vaikea treenata mitään väistöjä tai linjoja, koska siellä ei oikein ole selkeitä rajoja ja ratsastus menee helposti vähän haahuilemiseksi ilman pitkiä tai lyhyitä sivuja. Poikakin yrittää jatkuvasti mennä lapa edellä ulkoapuja vasten ja tuntuu, että sitä on välillä tosi hankalaa saada menemään kunnolla suoraan. Sitten pyöritään epämääräisellä isolla ympyrällä minne sattuu, mutta eiköhän tämäkin tilanne kesällä taas muutu, jos kenttä jaetaan kolmeen osaan väliaidoilla. Positiivista on se, että noin isolla kentällä pääsee ratsastamaan kunnolla eteen ja tekemään vaikka 100 metriä lisättyä ravia, jos siltä tuntuu. Myös sarjavaihtoja on hyvä harjoitella, koska niitä mahtuu tekemään putkeen niin monta, että ei tarvitse heti lopettaa jos tulee virhe.

Kuvista tuli tosi sinisävyisiä, näyttää kylmemmältä kuin mitä oli

Eilen harjoiteltiinkin paljon vaihtoja, jotka ovat kyllä puhtaat ja varmat, mutta eivät vielä tarpeeksi suorat... Peruutuksen kanssa on myös ollut taas vähän ongelmia, sitä pitäisi tehdä Pojan kanssa oikeastaan päivittäin, koska tauon jälkeen se ei millään haluaisi lähteä peruuttamaan ja pitää käyttää turhan isoja apuja sen kanssa. Ravi on ollut energistä ja hyvää ja ohjien kiskominenkin on vähentynyt, kun itse vaan muistaa istua kunnolla satulassa ja pitää jalat kiinni. Sain valmentajalta tosi hyviä neuvoja tuohon vetämiseen, eli aina jos Poika yrittää yhtään nykiä ohjia ravissa, niin se pitää ottaa heti pikkupikku koottuun raviin hetkeksi ja se onkin auttanut. Ei se viitsi kauaa kiskoa, kun joutuu joka kerta hidastamaan ihan kunnolla. Muuten on treenattu ihan perusjuttuja, koottua laukkaa ja vastalaukkaa, jotka toivottavasti vahvistavat sitä takaosasta. Oikea kierros on huomattavasti heikompi, huomasin sen nyt vielä selvemmin kun olin melkein viikon ratsastamatta.



Poika oli pari päivää aika hyvä ja teki paljon hommia, joten annoin sille tänään välipäivän ja laitoin liinan päähän juoksemaan. Ratsastaessa se on ollut ihan rauhallinen, mutta nyt sille tuli joku ihan ihmeellinen kevättä rinnassa-kohtaus ja se pukitteli ja riehui häntä pystyssä ihan kunnolla, puhisi ja meni omaehtoista passagea vaikka kuinka kauan. Jos olisin päästänyt liinasta irti, niin se olisi varmaan laukannut molemmat rantalenkit putkeen! Jostain se aina sitä energiaa kehittää ja tuntuu, että Pojalle onkin aika pakollista päästä välillä purkamaan sitä turvallisessa muodossa (ainakin ihmisille) jotta sen pää pysyy selkeänä, eikä ota niin paljon kierroksia ratsastaessa. Riehukohtauksen laannuttua se olikin sitten ihan valmis menemään talliin syömään, mutta joutui silti vielä hetken hölkkäämään. Koska kotikoutsi on vielä reilu pari viikkoa Saksassa, niin varasin perjantaille meille tutun henkilön, mutta uuden valmentajan tunnin, innolla odotan mitä uutta oppia tarttuu mukaan :)

Sateen jälkeen tuli sateenkaari, Poika katsoo :)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Voihan imppari

No, hyvä että ehdin perua ajoissa kisat, sillä eilen Pojalla olikin sitten toisessa takajalassa ihan kunnon imppari :( Oli saanut ilmeisesti yöllä karsinassa haavan jalkaan (myös karsinanaapurilla oli vähän hittiä, eli ovat varmaan potkineet väliseinää) ja sille tulee tosi helposti pienistäkin haavoista jalka ihan paksuksi, joten eipä oltaisi päästy kisoihin sitten kuitenkaan. Tuo "tukkijalka" on aina aika inhottavan näköinen ja heti ensimmäiseksi tulee mieleen joka hevosen omistajan painajainen, eli NYT SILLÄ ON JÄNNE MENNYT APUAAA, mutta rauhotuin sitten hieman ja tulin siihen tulokseen että eiköhän se ole vaan imusuonen tulehdus, koska Poika ei arkonut jalkaa yhtään ja liikkui ihan normaalisti ja antoi myös puristella jalkaa.

Jalka eilen, haavat näkyvät selvästi ja turvotusta on koko jalassa


Ei sitten muuta kuin kylmäystä ja Animalintex-haude jalkaan yöksi, tänään turvotus olikin jo sitten vähän laskenut. Käytiin tunnin maastokävelyllä ja Poika katseli paljon maisemia. Keskelle tietä jätetyt tyhjät lastenvaunut olivat vähän jännittävät, mutta pienen katselu- ja mietiskelyhetken jälkeen niistäkin päästiin ohi. Nyt lähden itse reissuun ja palailen tallille vasta viikonloppuna, toivottavasti jalka tulee siihen mennessä kuntoon hoitajien avustuksella. Ainahan se on vähän ahdistavaa lähteä matkalle juuri silloin, kun hevosella on jotain ylimääräistä, mutta onneksi ei nyt ollut mitään tämän vakavampaa!

Jalka tänään kävelyn jälkeen, selvästi laskenut mutta ei vielä ihan normaali

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Huomisen kisat meidän osalta peruttu

Nyt kävi niin, että sain itse kovan flunssan, joten ei päästä huomisiin kisoihin Vihtiin :( Tosi harmi, sillä Poika oli tiistain valmennuksessa niin hyvä ratsastaa! Mutta ei voi mitään, kisoja tulee aina lisää ja puolikuntoisena ei kannata lähteä radalle. Starttasin viime keväänä Lohjan kisat korvatulehduksessa ja yskässä ja vaikka tulos olikin ihan ok, niin kyllä siinä silti menivät rahat vähän hukkaan... Pitäisi vain aina jaksaa levätä tarpeeksi pitkään, eikä lähteä ratsastamaan kun on "ihan ok olo, ei oo kuumetta". Taitaa se ratsastajan luonne olla sellainen, että periksi ei niin helpolla anneta, vaikka vähempikin välillä riittäisi!

Ihanaa kuitenkin, että nyt on jo niin keväinen ilma ja ollaan menty paljon ulkona. Pohjat vaan pölisevät aika paljon, toivotaan että ensi viikolla tulisi jotain huoltoa asiaan liittyen. Lähden maanantaina itse viideksi päiväksi Espanjaan lomalle, mutta viimeistään sen jälkeen jatkuvat taas treenit suurella innolla!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Se kriittisin valmentaja...

Olen tässä vuosien myötä todennut, että ehdottomasti paras "omavalmentaja" on videokamera ja oman ratsastuksen analysointi sen avulla. Yritän säännöllisesti saada isän mukaan tallille videoimaan, mutta aina välillä kuvaajan houkuttelu on pienen vaivan takana... Ratsastan kuitenkin niin paljon yksin, että on tosi tärkeää saada aika ajoin konkreettista tietoa siitä missä mennään, sillä valmentajan kehut ja maneesin peilien vilkuilu eivät aina kerro ihan koko totuutta omasta tasosta. Videoiden katsominen on usein kuitenkin ihan kamalaa, sillä omat virheet näkee niin selvästi ja sitten ärsyttää, miksi ne eivät tunnu hevosen selkään tarpeeksi selkeästi. Joskus kamera saattaa tosin yllättää, sillä vaikka tuntuisi että nyt ratsastus meni kyllä ihan päin metsää, niin videolta se näyttääkin sitten ihan hyvältä. Varsinkin kisaratojen katsominen jälkikäteen on tosi tärkeää, sillä Poika on sellainen hevonen, joka tuntuu selkään hyvin erilaiselta, kuin miltä se näyttää taas tuomareille.

Ohjasajoa viime viikolla

Katsoin viime viikon ratsastusvideointia kriittisellä silmällä ja sen perusteella ongelmakohdat ovat seuraavat:
 - Oma istunta on parantunut, mutta edelleen kyynerpäät kylkiin (!!) ja jämäkämpi ryhti, istun vähän turhan rennosti satulassa.
- Pitää istua paljon paremmin hevosen ympäri etenkin ravissa, oman ongelmansa tähän tuovat kuitenkin Pojan suhteellisen isot liikkeet. Ongelma etenee selvästi näin: en istu tarpeeksi syvällä satulassa -> hevonen ei saa tarpeeksi tukea ja kiskoo ohjia -> pompin selässä vielä enemmän kun yritän saada ohjastuntuman takaisin -> hevonen nostaa pään ylös ja selän alas -> selässä on vielä edellistäkin vaikeampi istua ja homma alkaa alusta.
- Pojan ryhti ja niska pitää saada korkeammaksi, se menee vielä ajoittain turhan paljon He A-muodossa. Ei sitä siis kuolaimen alle linkuun pidä vetää, mutta nostaa vähän ylemmäksi ja kootummaksi.
- Pitää uskaltaa ratsastaa vielä paremmin eteen, ei himmailua laukassa! Helpommin sanottu kuin tehty, huoh...

Fiilisteltiin kevättä ja aurinkoa lauantaina!

Meillä oli pitkästä aikaa eilen kotikoutsin valmennus ja huomenna treenataan myös sunnuntain kisoja varten. Ajattelin ensin, että en viitsi turhaan mennä kisaamaan sitä samaa iänikuista Va B:0-ohjelmaa, koska se on niin "helppo", mutta sitten mä oikein ärsyynnyin omasta asenteestani - jos se kerran on niin helppo rata, niin sittenhän mun pitäisi asettaa tavoitteeksi saada siitä vaikka 65 %! Ja koska Poika nyt ei koskaan mene kisoissa niin hyvin kuin kotona (tai siis itse ratsastan niin paljon huonommin kisoissa), niin meidän pitääkin just mennä näitä vähän yksinkertaisempia ohjelmia ja harjoitella niitä ja yrittää parantaa prosentteja! Ei nyt sentään ihan veren maku suussa seurakisoihin lähdetä, mutta koska meidän prosentit ovat viime kisoissa olleet noin 58-60, niin siinä on ehdottomasti varaa parantaa vielä ihan kunnolla. Tämän viikon lopussa koutsi lähteekin kuukaudeksi Saksaan, joten sitten meidän pitää treenailla itsenäisesti ja yrittää päästä vierailevien valmentajien tunneille.

Tänään kentällä

Tänään mentiin isoa laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää ja oli tosi kivaa, vaikka lämpöasteita ei vielä ihan kauheasti olekaan. Paksu takki päällä kuitenkin tarkenee ja tuli jopa vähän hiki :) On ollut tosi kiva päästä menemään jo ulkona, tosin toivoisin että kenttä lanattaisiin ja kasteltaisiin, sillä se on nyt todella kuiva ja vähän pölisee (kuten myös maneesikin...). Päivittelin kalenteriin alustavia kisasuunnitelmia nyt pidemmälle syksyyn, katsotaan lähempänä, mihin kaikkiin päästään osallistumaan. Aluekisoja on todella vähän, joten voi olla, että niihin täytyy lähteä vähän pidemmänkin matkan päähän. Mun kohdalta kisakausi loppuu tänä vuonna syyskuulle, sillä lähden silloin Britteihin opiskelemaan, mutta voihan se olla että Poika pääsee käymään vielä valmentajan kanssa joissain kisoissa hallikaudellakin!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen PSG-rata

Viikonlopusta onkin vierähtänyt jo tovi, mutta viime perjantaina oli siis pitkään jännitetty ja odotettu Pojan debyyttistartti Pyhässä Yrjössä ja se selvisi siitä oikein hyvin :) Arpaonni ei tosin suosinut tällä kertaa lähtöjärjestyksessä, sillä Poika oli verkkaryhmän viimeinen ja joutui näin ollen odottamaan ryhmäverkan jälkeen yli puoli tuntia omaa starttivuoroaan pienellä kävelyalueella. Koutsi kuitenkin hoiti homman kotiin ja sai pidettyä tarvittavan vireystilan yllä, joten rata sujui oikein tasaisesti paria rikettä lukuunottamatta.

Ullalle jälleen kiitos kuvista!

Puolipirueteissa tahti vähän levisi ja hyytyi, joka oli kylläkin ihan odotettavissa, sillä se on todella raskas liike ja hevonen tarvitsee vielä paljon lisää voimaa taakse. Toinen virhe tuli nelossarjojen alussa, jossa Poika ei lähtenyt heti vaihtamaan, vaan ehti tehdä viiden vaihdon sijaan vain kolme vaihtoa. Huomasin jo katsomosta asti, että hevonen ihan selvästi vähän hämmentyi diagonaalin alussa ja ei siksi aloittanut heti tekemään vaihtoja. Linja on nimittäin se sama, jolla ensin tehdään puolipiruetti, sen jälkeen vaihdot ja sitten vielä keskilaukka, joten Poika ei ihan selkeästi ollut kartalla siitä, mikä liike nyt pitikään tehdä. Koutsi oli vielä verkassa harjoitellut keskilaukkaa juuri sillä lävistäjällä, joten luulen että Poika oli lähdössä lisäämään ja sitten vasta heräsikin ratsastajan apuihin, että nyt pitikin tehdä vaihdot! Kolmossarja sujui sitten täysin puhtaasti, josta olin tosi ylpeä, sillä ajattelin että siinä olisi hyvinkin voinut tulla pari stiplua. Alkuradan raviohjelma sujui huippuhyvin ja Poika sai suluista jopa 6.5 ja 7, ne ovat siis parantuneet tosi paljon. Takaosakäännöksetkin olivat ihan kelvolliset ja keskikäynti (vai lisätty?) venyi hyvin. Kokonaisuudessaan siis oikein hyvä ensimmäinen startti tällä tasolla! Kokoamisaste riitti, eikä Poikaa tarvinnut yhtään hävetä muihin verrattuna.


Kisojen jälkeen tulikin pieni miettimistauko - mihin seuraavaksi? Poni-Haan kansallisten aikaan koutsi on ulkomailla ja itse olen reissussa Ypäjän kisojen aikaan, joten seuraavat kilpailut taitavatkin olla vasta toukokuussa. Aluekisoja on ihan älyttömän vähän, joten jos en keksi mitään pikkukisoja, niin tähän väliin tulee nyt vähän pidempi tauko. Missä ovat kaikki avoimet Vaativa B-luokat, eikö niitä tosiaan ole Etelä-Suomessa ennen kesää? No, ehtiipähän sitten rauhassa treenailla ja kasvattaa hevoselle lihaksia ja voimaa. Poika kokeili ohjasajoa toista kertaa ja se liikkuu todella hienosti noin taitavan ajajan kanssa, vaikka välillä sillä hieman keittääkin yli ja se haluaisi vain mennä täysiä... Ohjasajaminen on ihan oma taitolajinsa ja todella vaikeaa, sillä tuntuma hevosen suuhun ja ohjiin on niin erilainen kuin ratsastaessa. Harjoitellaan sitä nyt kevään mittaan ja ehkäpä sekä hevonen, että omistaja oppivat jossain vaiheessa lisää :)

Poika ja kisakuski Primuksella

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ryttareliten ja linkkejä

SVT:llä on alkanut uusi hevossarja Ryttareliten, joka näkyy myös netissä - oletteko seuranneet? Ihan sairaan hyvä! Itse oon jo ihan koukussa ja odotan innolla uutta jaksoa, harmi että se tulee vain kerran viikossa. Sarja on mielestäni tosi hyvin tehty musiikkia ja kuvausta myöten ja kertoo realistisesti hevosalan hyvistä ja huonoista puolista (kun laittaa tekstityksen ruotsiksi, niin seuraaminenkin helpottuu). Ratsastus ammattina on niin erilaista, kuin ratsastus pelkkänä harrastuksena ja filmille on onnistuttu tallentamaan elävästi kilpailupaineet, sponsoreiden odotukset ja pitkät työpäivät. Kaikista rankinta on varmasti paine ja pakko pysyä koko ajan pinnalla, sekä saada riittävästi rankingpisteitä ja kutsuja isoihin kilpailuihin. Tuolla tasolla voidaan jo puhua kilpailemisesta rahan takia (ainakin esteratsastuksessa), joten jos ei tule sijoitusta, niin ei tule myöskään palkkaa. Hyvät hevoset pitää myydä, jos niistä voi saada suuret rahat ja vastaavasti myös nuorille hevosille on pakko saada tuloksia, jotta ne menisivät kaupaksi. Menestyksen eteen pitää tehdä todella paljon töitä ja saada samalla pidettyä hevoset terveinä ja kisakuntoisina, sillä ei ole varaa olla kisaamatta...

Mun suosikki on ehdottomasti Peder, jotenkin niin jalat maassa oleva ja rauhallinen tyyppi, josta näkee, miten paljon oikeasti välittää hevosista. He vaikuttavat Lisenin kanssa mukavalta pariskunnalta, jotka ovat varmasti uurastaneet todella paljon nykyisen hevostilansa eteen. Sarjasta on tullut nyt kaksi osaa ja lisäksi minisarja kilpahevosten hoitajista, molempia pääsee katsomaan täältä.

Alla myös pari muuta mielenkiintoista linkkiä, kuten:
Kyra Kyrklund ratsastamassa issikoilla ja ajamassa ravurilla
FEI tv:n klippejä Youtubessa
Hyvä kirjoitus Eurodressagen sivuilla

Huominen kisapäivä jo vähän jännittää, pidetään Pojalle ja koutsille peukkuja! :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

...ja taas talvi.

Ei olisi kannattanut aloittaa tätä kevätfiilistelyä turhan aikaisin, sillä eikös lauantaina taas satanut lunta ihan kunnolla. Tänään aamullakin oli -10 astetta pakkasta, niin megaärsyttävää! Olin jo ihan innoissani suunnitellut treenejä kentälle ja maastoon, mutta maneesi kutsuu taas, sillä ulkona on ihan jäistä ja koppuraista ja tilsaakin tulee. No, onneksi on se maneesi! Viikonloppuna Pojan oli tarkoitus ottaa vähän kevyemmin ja kerätä voimia tämän viikon kisakoitosta varten, mutta ei se kyllä ollut tippaakaan väsynyt. Lauantaina yritin kevennellä rennosti eteen-alas, mutta maneesissa oli hurja ruuhka ja Poika oli ihan supervirittynyt ja halusi vain mennä täysiä. Ei se poukkoillut tai ollut tuhma, mutta yleensä aina kun treenataan vähän aktiivisemmin, niin sille jää päälle tietynlainen "treenimoodi" ja se on silloin huomattavasti energisempi ratsastaa. Sunnuntain juoksutuksessa se taas päästeli höyryjä ihan urakalla, oli ilmeisesti siistiä kun pääsi vähän pukittelemaan, eikä se välittänyt mun "prrrrr raaauhassa" muminasta aluksi oikein mitään :) Tänään tehdään kunnon läpiratsastus, niin toivottavasti koutsi on sitten huomenna tyytyväinen ja hevonen toimii hyvin!

Puhelin otti salakuvan kentän pohjasta, tällaista siis tällä hetkellä

Viikonloppuna oli myös lihashuoltopäivä ja Poika sai kehuja hyvästä lihaskunnosta, oli kuulemma tullut taas lisää massaa taakse ja selkä tuntui muutenkin hyvältä. Aikaisemmin Pojalla on ollut oikea puoli selvästi kireämpi kuin vasen ja sitä on hoidettu laserilla, mutta tällä kertaa molemmat puolet olivat niin hyvät, että laseria ei tarvittu! Oikea puoli tulee varmasti kuitenkin aina olemaan Pojalle se heikompi puoli, sillä Poika on ilmeisesti ollut puikkoluun poiston (?) takia Saksassa pitkään karsinalevossa ja lepuuttanut operoitua (otj) jalkaa, jolloin koko hevonen on hieman vinoutunut lihaksistoltaan. Tämän vuoksi esimerkiksi oikea puolipiruetti on sille raskaampi kuin vasen, mutta tätä saadaan varmasti parannettua lihaksistoa vahvistavilla treeneillä. Oli puhetta oikeaan takaseen kokeiltavasta vuohisrenkaasta, jonka avulla Poika voisi mahdollisesti saada lisää voimaa jalkaan, kun siinä olisi vähän extrapainoa silloin tällöin. Täytyy siis katsoa, jos kävisin ostamassa renkaan joku päivä ja sitä voisi käyttää alkuun esimerkiksi maastokävelyillä ja muussa kevyemmässä liikutuksessa.

Vuohisrengas, kuva Hööksiltä