Se kriittisin valmentaja...

Olen tässä vuosien myötä todennut, että ehdottomasti paras "omavalmentaja" on videokamera ja oman ratsastuksen analysointi sen avulla. Yritän säännöllisesti saada isän mukaan tallille videoimaan, mutta aina välillä kuvaajan houkuttelu on pienen vaivan takana... Ratsastan kuitenkin niin paljon yksin, että on tosi tärkeää saada aika ajoin konkreettista tietoa siitä missä mennään, sillä valmentajan kehut ja maneesin peilien vilkuilu eivät aina kerro ihan koko totuutta omasta tasosta. Videoiden katsominen on usein kuitenkin ihan kamalaa, sillä omat virheet näkee niin selvästi ja sitten ärsyttää, miksi ne eivät tunnu hevosen selkään tarpeeksi selkeästi. Joskus kamera saattaa tosin yllättää, sillä vaikka tuntuisi että nyt ratsastus meni kyllä ihan päin metsää, niin videolta se näyttääkin sitten ihan hyvältä. Varsinkin kisaratojen katsominen jälkikäteen on tosi tärkeää, sillä Poika on sellainen hevonen, joka tuntuu selkään hyvin erilaiselta, kuin miltä se näyttää taas tuomareille.

Ohjasajoa viime viikolla

Katsoin viime viikon ratsastusvideointia kriittisellä silmällä ja sen perusteella ongelmakohdat ovat seuraavat:
 - Oma istunta on parantunut, mutta edelleen kyynerpäät kylkiin (!!) ja jämäkämpi ryhti, istun vähän turhan rennosti satulassa.
- Pitää istua paljon paremmin hevosen ympäri etenkin ravissa, oman ongelmansa tähän tuovat kuitenkin Pojan suhteellisen isot liikkeet. Ongelma etenee selvästi näin: en istu tarpeeksi syvällä satulassa -> hevonen ei saa tarpeeksi tukea ja kiskoo ohjia -> pompin selässä vielä enemmän kun yritän saada ohjastuntuman takaisin -> hevonen nostaa pään ylös ja selän alas -> selässä on vielä edellistäkin vaikeampi istua ja homma alkaa alusta.
- Pojan ryhti ja niska pitää saada korkeammaksi, se menee vielä ajoittain turhan paljon He A-muodossa. Ei sitä siis kuolaimen alle linkuun pidä vetää, mutta nostaa vähän ylemmäksi ja kootummaksi.
- Pitää uskaltaa ratsastaa vielä paremmin eteen, ei himmailua laukassa! Helpommin sanottu kuin tehty, huoh...

Fiilisteltiin kevättä ja aurinkoa lauantaina!

Meillä oli pitkästä aikaa eilen kotikoutsin valmennus ja huomenna treenataan myös sunnuntain kisoja varten. Ajattelin ensin, että en viitsi turhaan mennä kisaamaan sitä samaa iänikuista Va B:0-ohjelmaa, koska se on niin "helppo", mutta sitten mä oikein ärsyynnyin omasta asenteestani - jos se kerran on niin helppo rata, niin sittenhän mun pitäisi asettaa tavoitteeksi saada siitä vaikka 65 %! Ja koska Poika nyt ei koskaan mene kisoissa niin hyvin kuin kotona (tai siis itse ratsastan niin paljon huonommin kisoissa), niin meidän pitääkin just mennä näitä vähän yksinkertaisempia ohjelmia ja harjoitella niitä ja yrittää parantaa prosentteja! Ei nyt sentään ihan veren maku suussa seurakisoihin lähdetä, mutta koska meidän prosentit ovat viime kisoissa olleet noin 58-60, niin siinä on ehdottomasti varaa parantaa vielä ihan kunnolla. Tämän viikon lopussa koutsi lähteekin kuukaudeksi Saksaan, joten sitten meidän pitää treenailla itsenäisesti ja yrittää päästä vierailevien valmentajien tunneille.

Tänään kentällä

Tänään mentiin isoa laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää ja oli tosi kivaa, vaikka lämpöasteita ei vielä ihan kauheasti olekaan. Paksu takki päällä kuitenkin tarkenee ja tuli jopa vähän hiki :) On ollut tosi kiva päästä menemään jo ulkona, tosin toivoisin että kenttä lanattaisiin ja kasteltaisiin, sillä se on nyt todella kuiva ja vähän pölisee (kuten myös maneesikin...). Päivittelin kalenteriin alustavia kisasuunnitelmia nyt pidemmälle syksyyn, katsotaan lähempänä, mihin kaikkiin päästään osallistumaan. Aluekisoja on todella vähän, joten voi olla, että niihin täytyy lähteä vähän pidemmänkin matkan päähän. Mun kohdalta kisakausi loppuu tänä vuonna syyskuulle, sillä lähden silloin Britteihin opiskelemaan, mutta voihan se olla että Poika pääsee käymään vielä valmentajan kanssa joissain kisoissa hallikaudellakin!