maanantai 25. elokuuta 2014

Syyshulluutta ja satulan tarkastusta

Mihin mun tätiratsu on taas kadonnut? Heti kun ilmat viilenee ja on pari päivää sateista, niin Poika nostaa taas (kirjaimellisesti) korvat ja pään ylös ja yrittää singota horisonttiin jos vain tekosyy löytyy. Ratsastin pari viikkoa sitten kentällä ja koitin taas heti alkuun saada terävyyttä nopeuttamalla pohjeapuja. Tästähän Poika otti vallan kipinää ja päätti kesken vastalaukkakaarteen ottaa pienen spurtin asenteella "käytä ihan yksin niitä kannuksia vaan"... Menikin varmaan noin 40 metriä ennen kuin sain sen laukasta kiinni, todella kiva. Viime maanantaina sillä piti olla rentouttava talutuskävely maastossa, mutta puolet ajasta Poika esitti kaikkia osaamiaan kevätjuhlaliikkeitä ja yritti poistua omia aikojaan talliin vähän reippaammassa askellajissa. Kesällä se on sitten taluttaessa sellainen perässä vedettävä pulkka, että ei samaksi hevoseksi uskoisi... Ratkaisuksi tähän jokasyksyiseen ja -talviseen (sama tapahtuu heti, kun tulee pakkasta) hulluuteen on havaittu auttavan rehujen vähennys ja liikunnan lisäys, joten treeniä sitten vaan!

Kentällä viikonloppuna

Muutama vähän reippaampi päivä saikin karkoitettua viiripään pois ja Poika taantui taas normaaliksi, joten ehkäpä kohta uskaltaa taas maastoonkin. Anna kävi pitkästä aikaa hieromassa ja laseroimassa selkää ja on ihan mieletöntä, miten se oikeasti vaikuttaa tuohon hevoseen. Poikahan ei yleensä kummemmin hieronnasta välitä, vaan se heiluu ja huojuu edestakaisin, kuopii ja tylsistyy ja on muutenkin äärimmäisen ärsyttävä hoidettava. Mutta sitten kun laserlaitteella hoidetaan lihaksia, niin tapahtuu jotain tosi ihmeellistä - pää laskee, alahuuli roikkuu ja Poika jopa haukottelee ja seisoo ihan paikallaan koko ajan. Toi on sinänsä tosi mielenkiintoista, koska laserhoitohan ei tunnu millään tavalla, vaikka se vaikuttaakin lihaksiin rentouttavasti ja avaavasti. Hevonen ei kuitenkaan osaa feikata, eli ilmeisesti hyvä olo siitä tulee, vaikka itse olinkin alkuun vähän skeptinen että mahtaakohan tuosta taskulampusta olla mitään hyötyä ;)


Prestigen ollessa toppauksessa pitää tilapäisesti mennä vanhalla Kiefferillä, ei ihan niin pehmeä penkki...

Oon jo pitkään miettinyt, että satula saattaa olla yksi osatekijä oikean puolen mystiseen selkäjumiin ja niinhän se olikin - penkki lähti villojen vaihtoon, sillä oikealta puolelta villat olivat "kovettuneet" ja puolieroa vasemman puolen villoihin oli selkeästi havaittavissa. Pitää siis aina vaan kuunnella sitä omaa vaistoa, jos tuntuu että jokin ei ole ihan kohdallaan, niin silloin se yleensä on niin. Viime toppauksesta on aikaa vajaa vuosi, eli ei vielä mikään mahdottoman pitkä aika, mutta kyllähän muutosta ehtii tapahtua sinä aikana ja siksi on tosi tärkeää tarkistaa satula säännöllisesti. Leveys oli edelleen hyvä ja satula istui muuten hienosti, mutta villat pääsevät välillä siirtymään ja muokkautumaan ja tokihan se vaikuttaa myös hevosen selän lihaksistoon. Pyysin vielä erään osteopaatin katsomaan Pojan selkää ja lihaksistoa, joten ehkäpä loppuviikosta ollaan taas viisaampia sen suhteen. Tärkeintä on aina hoitaa syytä, eikä seurausta - joka tietysti edellyttää, että jollain kristallipallolla ja röntgenkatseella se ongelmien alku ja juuri jostain selviäisi...


Nyt alkoikin sitten viimeinen viikko Tuomarinkylässä ja sunnuntaina Poika muuttaa Hyyppärään seuraavaksi vuodeksi, ainakin nyt näillä näkymin. Koskaanhan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu, mutta alustavia suunnitelmia voi toki aina tehdä :) Katsotaan, mihin suunta on sitten ensi syksynä, voi hyvin olla että palataan jälleen takaisin juurille ja samoihin tuttuihin maisemiin. Ennen muuttoa ehtiikin tapahtua vielä yksi kisareissu, tosin Poika jää tällä kertaa kotiin ja itse suuntaan valmentajalle hoitoavuksi Harjun joukkue-SM kisoihin. En itse edes tänä vuonna hakenut joukkueeseen (viime vuonna oltiin vararatsukkona), kun tuntuu että muuttostressiä on nyt jo ihan tarpeeksi :) Mutta kiva mennä "turistina" kisoihin, ei tarvitse itse jännittää! Pidetään peukkuja koko TKR:n tiimille, toivottavasti ei ole kovin sateinen viikonloppu edessä.

torstai 14. elokuuta 2014

Treenianalyysiä

Nyt on takana Nipsun kahden päivän valmennus ja oli taas todella, todella tehokasta ja antoisaa! Tämä olikin viimeinen valmennus pitkään aikaan, koska syyskuun tunneille ei enää ehditä muuton vuoksi :( Eli ehkä sitten vuoden kuluttua uudestaan, kunhan palailen itse takaisin Suomeen. Yritän nyt sisäistää ja painaa mieleen nämä parin päivän aikana saanut uudet opit, jotta voin hyödyntää niitä vielä loppukauden kisoissa. Pääpaino harjoittelussa tällä kertaa oli FEI junioreiden esiohjelma ja aloitettiinkin treeni raviohjelmalla. Ohjelmassa tehdään ensin pitkän sivun alkuun voltti, sitten kaksi kirjainväliä avoa ja sen jälkeen puolivoltti ja sulkua takaisin uralle. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jokaisen liikkeen kohdalla pitää keskittyä tarkasti miettimään, millä pienillä jutuilla on mahdollista onnistua vielä paremmin.

Ulla kuvaili meitä pellolla

Voltilla on todella tärkeää muistaa, että ei saa taivuttaa liikaa! Ajatus pitää olla suorasta rungosta ja lähteä kääntämään EI sisä-, vaan ulkolapaa voltin suuntaisesti pois uralta. Takaosaa tulee jopa ajatella hieman ulospäin, koska jos taivuttaa kaulaa liikaa sisälle ja pitää takaosan samalla linjalla, niin hevosesta tulee helposti vain pelkkä ylitaipunut "mato". Kun sitten palaa voltilta uralle, niin on tosi helppoa jatkaa hyvään avotaivutukseen siirtämällä vain takaosan uralle ja säilyttämällä kevyen asetuksen (mutta suoran rungon) sisäänpäin. Suluissa onnistuttiin molempina päivinä hyvin ja niissä avainasia on ratsastaa hevosen ryntäät ja otsa kohti pistettä, sisäkäsi hieman johtaen ylempänä ja ulkokäsi taas matalampana antamassa tukea. Nipsun ohje oli, että sulku tulee aina aloittaa avossa, eli ensin tehdään pari-kolme askelta avoa linjan alussa ja vasta sitten siirretään takaosa mukaan taivutuksen suuntaan. Hieman hankalaa selittää, mutta selästä sen ymmärtää loogisesti :)

Pojan mielestä oli taas tylsää poseerata ;)

Molempina päivinä ratsastettiin paljon keskiravia pitkin maneesia ja mun piti uskaltaa päästää Poikaa avonaisemmalle kaulalle ja matalampaan muotoon, vaikka hetkellisesti menettäisinkin kontrollin. Poika kävi taas välillä aika kierroksilla ja jouduin huomattavasti pois omalta mukavuusalueelta, kun piti laskea käsi alas ja antaa vaan mennä isoa ravia hevosen kuumumisesta huolimatta. Mulla oli kokoajan sellainen fiilis, että jos nyt jossain kulmassa rasahtaa, niin keikahdan selästä saman tien, eikä mun ihan hirveästi tehnyt mieli irroittaa jalkoja kyljistä ja tuupata kannuksella lisää vauhtia, josta lähes aina seurauksena oli myös pari loikka-askelta. Mutta kun vaan ylitin itseni ja uskalsin, niin vau mitä ravia sieltä tulikaan! Hevonen nosti selän kunnolla pyöreäksi ylös ja tuntui, kuin olisi istunut ison kumipallon päällä, sillä liikkeestä tuli niin joustava. Ei siellä kyllä silti ollut helppo pysyä kyydissä, tuntui että lensin joka askeleella puoli metriä irti satulasta... Kun tästä ravista istuin alas ja tein puolipidätteen, niin saatiin tehtyä parhaimmat väistöt ikinä. Hyvä fiilis!



Laukassa Poika oli molempiin suuntiin tosi hyvä ja tehtiin taas koottua laukkaa "ilman jalkaa" eli kokoaminen pelkällä istunnalla jalka irti ja jos tahti meinasi rikkoutua, niin sitten napakka pohje ja taas jalka irti. Tarkoitus ei ole, että hevonen alkaa pelätä tai jännittää pohjetta, vaan että se oppii kokoamaan pelkällä istunnalla. Koska ratsastajahan ei voi ikuisesti ylläpitää laukkaa tuuppaamalla joka askeleella, vaikka siihen virheeseen moni niin helposti sortuukin... Vaihdot, vastalaukka ja laukkasulut onnistuivat tosi hyvin, joten ei tehty niitä turhaan sen enempää. Poika oli molempina treenipäivinä niin positiivinen ja hyvä ratsastaa ja on ihanaa, että mikään juttu ei tuntunut vaikealta tai työläältä. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että se ei voi olla kovinkaan kipeä kropastaan, sillä muuten se olisi varmasti vastustellut edes jossain liikkeessä.

<3

Harmittavasti huomiset rataharjoitukset onkin peruttu, sillä oli ilmeisesti ongelmia löytää tuomari. Näin onnistuneiden treenien jälkeen olisi ollut kiva osallistua, mutta ei voi mitään! Kolmen viikon kuluttua olisi sitten aluekisat Wiknerillä, joten tähdätään sinne ja nautitaan sitä ennen vielä kesäpäivistä ilman kisajännitystä :) Pidetään myös paljon peukkuja Nipsulle ja koko Suomen kouluratsastusjoukkueelle tuleviin MM-kisoihin!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kisapäivitystä


Parin viime viikon sisällä Poika on startannut kaksi rataa, joista toisen mun kanssa Salossa ja toisen kotikoutsin kanssa Tuomarinkylän kansallisissa. Salon ratana oli vanha tuttu Va B:0, joka on todella helppo rata, mutta +35 asteen helteessä sekin alkoi tuntumaan yllättävän vaikealta... Kisat pidettiin nurmella keskellä peltoa, jossa ei tosiaan ollut lainkaan varjoa ja sen lisäksi paarmoja pyöri verryttelyalueella ehkä noin tuhat, joten verkkaaminen oli aika tuskaista. Itse rata sujui ihan hyvin, mutta pari kallista rikettä tuli ensin lisätyssä käynnissä, joka meni rikki, ja sen jälkeen vielä ensimmäisessä laukanvaihdossa.

Ulla kuvaili kotikentällä kauniina kesäpäivänä

Vaihtojuttu oli tosi ihmeellinen, koska käänsin normaalisti puolirata leikkaa, valmistelin ja vaihdoin keskellä ja jatkoin normaalisti laukkaamista. Sitten juuri ennen uraa huomasin, että eihän Poika ollutkaan vaihtanut ja jouduin tekemään tosi hutiloidun vaihdon juuri ennen uutta käännöstä, tästä menetettiin paljon pisteitä! Linja näytti videoltakin tosi oudolta, koska Poika vielä "hypähtää" keskellä ja näyttää ihan siltä, kuin se olisi vaihtanut, vaikka ei sitten oikeasti tehnytkään vaihtoa. Noh, näitä sattuu välillä ja lopputulos oli jälleen 60,7 % eli aika tasaiset perusprosentit meille. Saatiin myös useita seiskoja ja oikein kivat loppukommentit, mutta toki rikkeet ovat numerona vain 4 ja ne vetävät keskiarvoa todella paljon alas.



Meidän omissa kansallisissa kisoissa Poika sai jälleen kokeilla Pyhää Yrjöä kotikoutsin kanssa ja suoritti raviohjelman oikein hyvin, mutta laukassa tuli harmillisesti muutamia virheitä. Ensimmäinen puolipiruetti (vielä siihen helpompaan suuntaan) lössähti täysin ja molemmissa vaihtosarjoissa juuri se viimeinen vaihto tuli joko liian aikaisin tai liian myöhään, jolloin koko sarjan numero oli alhainen. Muuten ohjelma oli varsin tasainen ja sulut, lisäykset ja takarit tulivat varmasti, mutta rikkeistä johtuen prosentit jäivät alle kuudenkymmenen. Poika kuitenkin osoitti jo Vihdissä osaavansa tehdä hienon ja rikkeettömän PSG-radan, joten tämänkertainen pieni vastoinkäyminen ei maata kaatanut :)



Oli todella mielenkiintoista olla itse pitkästä aikaa myös sihteerinä ja täytyy sanoa, että koulutuomarit ovat kyllä aika kivoja tyyppejä! Papereita lukiessa ei aina välttämättä siltä tunnu ja helposti syyttää tuomaria "liian tiukasta skaalasta" tai näkee vain pelkät negatiiviset kommentit rivien seasta, mutta ei niiden tuomareiden tarkoitus ole ketään lytätä, vaan antaa kehittävää palautetta ja kannustaa treenaamaan. Tuomarit yleensä haluaisivat antaa hyviä numeroita, mutta vaikka jokin liike olisi alkanut 7 arvoisesti, niin numero voi laskea 5,5:een, jos lopussa tapahtuukin tahtirikko tai joku muu stiplu. Ennen kaikkea tuomarit arvostavat tasaisuutta, keveyttä ja eteenpäinpyrkivyyttä. En kuullut kertaakaan yhdenkään tuomarin sanovan, että hevonen olisi liikkunut liian energisesti, vaan pikemminkin päinvastoin.


Hehee, hyvä vaihto ja taputapu

Poika kävi myös kiropraktikon käsittelyssä ja nyt täytyy kyllä sanoa, että itselleni jäi koko hommasta todella hämmentynyt olo. Kiropraktikko käsitteli hevosta noin 5 minuuttia ja totesi, että se on niin jumissa, että hän ei voi tehdä tällä kertaa enempää. "Kaikki" nikamat rungossa ovat kuulemma ihan pielessä ja olleet jo vuosia näin (?) ja että Poika on jo ruvennut kompensoimaan asiaa jollain tavalla, joka nyt ei minulle missään vaiheessa oikein selvinnyt. Pyynnöstäni huolimatta henkilö ei voinut selittää asiaa englanniksi, joten tulkin välityksellä yritin kysellä, mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat ja mitä voin niille tehdä. "Ei voi tehdä nyt mitään, jatka vain treenaamista samalla tavalla. En osaa sanoa mistä voi johtua, ehkä kaatunut joskus tai lyönyt päänsä. Tule kuukauden kuluttua uudelleen" ja 100 euroa, kiitos. Olin ihan kysymysmerkkinä, sillä vaikka tiesin, että jotain häikkää selässä oikealla puolella onkin, niin en odottanut ihan tällaista lopputulosta. Tiedän, että Poika on lyönyt päänsä ainakin kerran aika kovaa pari kuukautta sitten tallissa hyökätessään kalterin luukusta, mutta voivatko kaikki ongelmat johtua siitä? Juoksutuksessa se on aikoinaan pari kertaa mennyt melkein nurin, koska on pirteyttään spurttaillut korvat hörössä niin lujaa, että vähemmästäkin alkaa ympyrällä liiraamaan. Täytyy nyt vähän sulatella tätä asiaa ja näyttää hevosta jollekin toiselle alaan vihkiytyneelle, koska tästä käynnistä en itse tullut hullua hurskaammaksi. Hevonen kuitenkin liikkuu koko ajan tyytyväisesti ja puhtaasti, joten se ei ihan supermegakipeä voi koko kropastaan olla. Huoh, huoleton olisi hevoseton...