lauantai 30. marraskuuta 2013

Sisäkäsi ylös, ulkokäsi alas

Oltiin pitkästä aikaa vierailevan (nyt jo Suomeen pysyvästi muuttaneen) valmentajan tunnilla ja oli jälleen tosi tehokasta! Valmennus tosin oli puoli tuntia aikataulusta myöhässä, joten ehdin sitten verkata Poikaa lähes tunnin ja takaisin tallissa oltiin vasta varttia vaille kymmenen illalla... Tulipahan ainakin kunnon treeni. Toivoin, että käytäisiin läpi ensi viikon harjoituskisojen rataa ja aloitettiin raviohjelmasta, eli avoilla ja suluilla. Valmentaja oli käyttänyt edellisen oppilaan kanssa juoksutusraippaa apuna ja Poika-raukka oli ihan varma, että nyt sekin saa huutia ja yritti pari kertaa ottaa pienet lähdöt aina valmentajan kohdalla. Muutaman minuutin jälkeen se oli jo vähän luottavaisempi, mutta mulkoili silti epäluuloisesti juoksutusraippaa joka kerta kun mentiin siitä ohi. En ole ihan varma pelkäsikö se oikeasti, vai oliko raippa sen mielestä vain hyvä syy ottaa vähän ylimääräistä kipinää ;)

Muutama viikko sitten treenien jälkeen

Päällimmäisenä neuvona jäi mieleen käsien asento taivutuksissa, eli hevosta voi hyvin avustaa suluissa ja avoissa johtamalla hieman korkeammalla sisäkädellä ja vastaavasti taas siirtää ulkokättä alemmaksi. Olenkin käyttänyt tätä apuna takareita tehdessä ja mielestäni se on toiminut hyvin. Tuntuu vain tosi oudolta liikutella käsiä, kun päähän on jotenkin iskostunut niin syvälle, että käsien paikka on satulan etukaaren päällä ja siinä niiden on pysyttävä, piste. Saatiin kuitenkin lisättyä taivutusastetta tosi hyvin molempiin suuntiin ja Poika tuntui tosi elastiselta ja väisti hyvin. Väistöjen jälkeen tehtiin laukkaohjelma, jossa mun täytyy keskittyä ajoittamaan vaihdot oikein ja ratsastaa huolellisesti pisteisiin ja uralle. Erityisesti diagonaalin lopussa tuleva vaihto tulee muistaa tehdä uran suuntaisesti, sillä hevonen ei kovin mielellään vaihda suoraan seinää päin.

Poika oli hyväntuntuinen ratsastaa koko ajan, pysyi jalan edessä ja kuunteli kuitenkin nopeasti myös puolipidätteitä. Valmentaja kehui, että väistöt ja muoto ovat parantuneet PALJON viime kertaan verrattuna, mikä oli tosi kiva kuulla! Mun täytyy vielä opetella ratsastamaan tehokkaammin myös hitaammassa temmossa ja saada hevonen aktiiviseksi siinä, sillä jään todella helposti vain ratsastamaan reipasta ja isoa ravia, koska siinä Poikaan on kaikista helpointa vaikuttaa. Eteenpäinpyrkimys ei kuitenkaan ole sama asia, kuin aktiivisuus ja tähän täytyy nyt keskittyä! Varsinkin kootut askellajit ovat joskus vaikeita saada pyörimään tarpeeksi tehokkaasti ja siksi tosi helposti ratsastan vähän ylitemmossa, kun ajattelen että "nyt se ainakin liikkuu tarpeeksi aktiivisesti takaa". Tätähän tämä on, ei varmaan koskaan lopu hienosäätö eikä opetteleminen :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Se aika vuodesta...

..kun voisin vaihtaa ulkoharrastuksen koko talveksi johonkin mukavaan ja helppoon sisälajiin ja palata tallille vasta, kun aurinko paistaa ja lämpömittari kääntyy taas plussan puolelle. Tällä hetkellä arki-iltaisin tallille lähteminen vaatii todella suurta itsemotivointia ja rehellisesti sanottuna työpäivän jälkeen tekisi todellakin mieli vain jäädä makaamaan sohvalle viltin alle. Sen sijaan kiskon päälle monta kerrosta vaatetta, pipon, kaulaliinan, toppahanskat ja talvikengät ja lähden raaputtamaan esiin jääkylmän auton huuruista etulasia. Ja hei, nyt ei edes ole kuin vasta pari astetta pakkasta! Ei varmaan pitäisi valittaa, kun pohjoisessa näkyi olevan jo lähemmäs -20 astetta... Pimeys on kuitenkin vielä kylmyyttäkin ärsyttävämpi asia, sillä pääsen tallille valoisaan aikaan vain viikonloppuisin muutaman tunnin ajan, eli suurimman osan viikosta tuntuu siltä, kuin olisin ratsastamassa keskellä yötä.

Kenttä jäässä, nyt voi enää vain kävellä ulkona

Onneksi meillä on kuitenkin maneesi (jopa kaksin kappalein), mutta siellä on valitettavasti ihan yhtä kylmä kuin ulkona, koska mitään eristeitä ei meidän halleissa ole. Pääsee silti onneksi suojaan tuulelta ja tuiskulta ja liikuttamaan hevosta tasaisella ja hyvällä pohjalla. Miinuspuolena tosin ajoittainen kaaos muiden kanssaratsastajien vuoksi, kaikki kun eivät aina itsekään tiedä mihin ovat menossa, väistämissäännöistä nyt puhumattakaan. Jostain kumman syystä myös jotkut henkilöt tuntuvat ratsastavan ihan kuin he olisivat yksin koko maneesissa, vaikka todellisuudessa paikalla olisi muitakin. Tämä aiheuttaa oikeita vaaratilanteita, sillä hevoset voivat potkia toisiaan (luulisi kaikkien hevosihmisten tietävän tämän) ja pahimmassa tapauksessa osua vahingossa ratsastajaan. Viimeksi eilen jouduin pysäyttämään oman hevosen, kun toinen ratsukko oli tulossa täysiä päin suoraan kylkeen. Pyysin toista kiertämään jatkossa hieman kauempaa turvallisuuden vuoksi, johon sain vastauksena, että minun tulisi vain ratsastaa nopeammassa temmossa! Siis häh, eihän sitä nyt autollakaan ajeta niin, että voidaan tulla kylkeen jos toinen ajaa hitaammin kuin itse? Tai en tosin tiedä, miten kyseinen täti käyttäytyy liikenteessä, joten voihan se olla, että hän toteuttaa samaa ajatusmaailmaa myös siellä... Mutta vaikka menisin mitä tahansa mummoravia pitkin uraa, niin ei kenelläkään silti ole oikeutta ratsastaa päälle! Luulisi kolmen ratsukon mahtuvan yhtä aikaa 20 x 60 metriseen halliin, mutta ehkä olen vain turhan optimistinen.

Paras tyyppi <3

Olosuhteista ja ratsastajan talviangstista huolimatta hevonen on kulkenut niin kivasti, että ei paremmasta väliä! Se on ollut ratsastettaessa reipas, mutta rento ja mitään suuria vaikeuksia ei ole ollut minkään liikkeen kanssa. Harjoittelin eilen ja tänään Va B:2-rataa ja tehtiin paljon temponmuutoksia laukassa ja sulkua pitkällä diagonaalilla. Yksittäiset vaihdot sujuvat täysin ongelmitta ja Poika oli niin hyväntuntuinen laukassa, aivan superkevyt edestä ja samalla kuitenkin takaa aktiivinen. Tai siltä se ainakin tuntui, en sitten tiedä miltä mahtoi näyttää :) Kun tallilta pääsee lähtemään lähes päivittäin kotiin hymyssä suin, niin jaksaa taas seuraavanakin iltana saman rupeaman uudestaan, vaikka se vähän henkistä tsemppaamista välillä vaatiikin.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pakkasenergiaa

Eilen kenttä oli vielä sula ja siinä pystyi ratsastamaan hyvin, mutta viime yönä oli pakkasta ja nyt pohja oli kovettunut aika koppuraiseksi. Poika oli vallan pirteä raikkaasta ilmasta ja juoksutin sitä sivuohjilla maneesissa, jossa se teki oma-aloitteisesti useita laukanvaihtoja ympyrällä pukkien kera. Sillä oli pari päivää hieman kevyempää hieronnan yhteydessä ja mulla on jo aika hyvä perstuntuma siitä, koska sille on kerääntynyt energiaa ja koska voi lähteä taas "turvallisesti" ratsastamaan. Tänään tiesin, että on ihan turha yrittääkään ridata normaalisti, kun se oli sen verran virtaisa jo hoidettaessa... Kylmyydestä huolimatta oli oikein kaunis päivä ja käytiin myös kävelemässä maastossa sen jälkeen, kun Poika oli saanut juosta tarpeeksi.

Peuramaalta, Ulla fotoili

Eräs meidän tallilainen myi pois edellisen hevosensa vanhoja varusteita ja onnistuin hillitsemään aika hyvin itseni, vaikka tarjolla olisi ollut Dyonin villaloimea ja vaikka mitä muita ihanuuksia. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan lisää jalkaheijastimia, satulasaippuaa, hännänselvitysainetta ja juoksutusraipan. Treenit ovat sujuneet ihan normaalisti ja harjoittelin tällä viikolla taas paljon vastalaukka-käynti-siirtymisiä, joissa sain Pojan oikein hyväksi ja teräväksi. Päätin mennä rataharjoituksissa Va B:2-ohjelman, joten nyt täytyy harjoitella ahkerasti varsinkin kolmikaarista kiemurauraa laukanvaihtojen kera.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tiistain treenit

Eilen ratsastin Pojan kolmipaloilla maneesissa ja oli ihan luksusta mennä lähes koko aika yksin ja vielä "prime time" aikaan illalla :) Tuomarinkylä on siitä niin outo paikka, että koskaan ei tiedä, mihin aikaan päivästä maneesiruuhka sijoittuu. Usein ajattelen, että illalla kahdeksan jälkeen on hiljaista ja sitten siellä saattaakin olla kymmenen muuta ratsukkoa samaan aikaan, kun kaikki muutkin ovat tulleet vasta illalla tallille. Aloitin kevyessä ravissa hieman matalammassa muodossa ja tein paljon ympyröitä ja avoja uralla. Aluksi Poika ei avoissa taipunut koko rungosta, vaan käänsi vain kaulaa ja yritti työntää ulkolapaa ulos, mutta suoristuksella ja sen jälkeen ulkopohkeella sain sen korjattua hyvin.

Tyypillinen "kaula taipuu, runko ei" avotaivutus, keväällä Karkkilassa

Laukassa se oli aluksi taas aika hidas, joten keskityin tekemään nopeita laukka-käynti-laukka siirtymisiä uran sisäpuolella ilman tukea seinästä. Pikkuhiljaa se vertyi ja välikäyntien jälkeen jatkoin ravityöskentelyllä, jossa tein koottua ravia ja lisäyksiä vuorotellen. Tämä harjoitus yleensä sytyttää Pojan aika hyvin ja se lisäsi mukavasti, mutta tuli myös hyvin takaisin pelkällä istunnalla eikä onneksi kiskonut ohjia, mitä se välillä yrittää. Kävin läpi takarit ja ravisulut lävistäjällä ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, joten en turhaan tehnyt niitä sen enempää.

Kesällä, copy: Hanna Pesonen

Tehtiin vielä muutamia yksittäisiä vaihtoja lävistäjällä ja Poika oli alkuun koko ajan apujen jäljessä, ärsyttävää... En tiedä johtuuko se siitä, että valmentaja saattaa tehdä vaihdot hieman eri tavalla, vai oliko hevonen sitten kuitenkin vielä pohkeen takana. Pari kertaa siis pysäytin sen vaihdon jälkeen ja autoin seuraavaa vaihtoa kevyesti raipalla, joten silloin saatiin ajoitus kohdalleen. Vaihtoharjoitusten jälkeen se olikin taas aika menossa, joten tein vielä vähän kokoamista kohti piruettilaukkaa ja kun se sujui hyvin, niin tehtiin loppuverkka pitkin ohjin kevyessä ravissa. Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen päivän treeniin, sillä vaikka laukassa ja vaihdoissa oli alkuun vähän ongelmia, niin Poika oli lopuksi todella hyvä ratsastaa ja kantoi hienosti itsensä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Arkijuttuja

Viime viikko meni yllättävän nopeasti ja Poika työskenteli ihan perusjuttuja, eli treeniä, vähän maastoilua ja juoksutusta. Maneesiremontti valmistui vihdoin, joten nyt yksityisillä on taas oma halli käytössä ja se helpottaa kyllä todella paljon liikutuksen suunnittelua! Meidän toinen valmentaja ratsasti Pojalla eilen ja hevonen näytti tosi hyvältä, piruetin ja piaffin alkeet ja sarjavaihdot alkavat jo olla aika hyvin hallussa. Poika sai kehuja siitä, että sen keskittymiskyky on parantunut ja koko pakka pysyy nykyään vähän paremmin kasassa, mikä tietysti helpottaa huomattavasti liikkeiden suorittamista. Huomaa selkeästi, miten paljon enemmän laukkaohjelman merkitys korostuu vaikeammalla tasolla, kun tuleekin heti sarjavaihdot, laukkasulut ja puolipiruetit/piruetit, kun helpommissa luokissa tehdään taas enemmän asioita ravissa.

Maastoretkellä lauantaina

Poika sai viikonloppuna treenien jälkeen oikein tehohoidon, kun kylmäsin jalat ja hieroin myös arnikaa lihaksiin. Loppuviikosta sillä on nyt pitkästä aikaa hieronta, joten silloin saadaan vähän tarkempaa katsausta lihaskunnosta. Kävin tänään rehuostoksilla ja ostin samalla myös (vihdoin ja viimein) uudet putsit ja myös uuden vohveliloimen vanhan repeytyneen seuraajaksi. Täytyy tosin sanoa, että me käytetään kaikki tavarat ihan loppuun asti ennen uusien ostamista, kuten voi ehkä seuraavasta kuvasta huomata ;)

Aika ostaa pikkuhiljaa uudet?

Iso kenttä on ollut edelleen superkunnossa ja myös keskikenttä on lähes kuiva, joten Poika sai tänään hölkätä siellä liinan päässä. Tyyppi oli niin täynnä energiaa, se spurttaili ja pukitteli ihan kunnolla ja taisi purkaa samalla parin viikon patoutuneet höyryt pois. Huomenna mennään taas maneesissa ja sitten voin kirjoitella vähän tarkempaa treenianalyysiä!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Traumaattinen maanantai

Voi Poika-raukka! Sillä on ollut tänään tosi huono tuuri, koska tänään jopa kahteen otteeseen sen karsinaan valui seinän välistä betonia tallien rakennustyömaalta. Oli sanomattakin selvää, että se pelästyi tätä älyttömästi (laastia tuli lähes samalla vauhdilla kuin tulisi vettä) ja onneksi saatiin se molemmilla kerroilla tosi nopeasti siirrettyä toiseen karsinaan. Tilapäiskarsinassakaan se ei oikein uskaltanut rentoutua, vaan tuijotteli koko ajan takaseinään, että hyökkääkö sieltäkin nyt jotain taas kimppuun. Kävin sitten kävelyttämässä sitä ulkona ja todella nopeastihan se rauhoittui omaksi itsekseen, mutta päätettiin että ei uskalleta laittaa sitä nyt omaan karsinaan, ennen kuin valumatyöt lopetetaan kokonaan parin päivän kuluttua.

Sitä ei tiedetä, miksi juuri sen karsinaan valui betonia, mutta ilmeisesti väliseinässä on juuri siinä kohtaa ollut reikä ja siksi meidän karsina on joutunut kohteeksi. Muihin karsinoihin ei tullut missään vaiheessa mitään, mutta tietysti tilannetta pitää seurailla. Noh, positiivinen uutinen oli kuitenkin se että saatiin satula jo tänään takaisin toppauksesta, joten pian päästään taas normaaliin arkeen kiinni ja maneesiremonttikin toivottavasti valmistuu loppuviikosta! Palataan siis asiaan kun tilanne tasoittuu...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Satulan hienosäätöä

Eilen päästiin treenaamaan kunnolla maneesissa ja Poika oli oikein hyvä! Tein paljon yksittäisiä vaihtoja myötälaukasta vastalaukkaan ja toisin päin ja kaikki vaihdot olivat ihan suoria, jess. Pitkästä aikaa harjoiteltiin myös laukkasulkuja uralla ja oikea oli tosi hyvä, mutta vasempaan en saanut oikein tarpeeksi poikitusta. Sain jopa omaan jalkaan suonenvedon, kun puristin niin paljon pohkeella... Poika oli lopuksi taas tosi innoissaan ravissa ja olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta malttoi kuitenkin rauhoittua ja venytti hyvin lopuksi.

Juoksutuksen jälkeen kävelyllä maneesissa

Tänään saatiin vihdoin ja viimein satulaseppä tallille ja meidän satulan tilanne oli juuri sellainen, kuin olin itse etukäteen ajatellut. Satula siis istuu hyvin selkään ja on sopivan levyinen, mutta toppaukset oikealta puolelta olivat hieman painuneet. Mitään isoa muutosta ei tarvitse tehdä, vain pientä hienosäätöä ja toppausten tasausta oikealle puolelle, sillä vasen puoli oli hyvä ja tasainen. Aika hyvä tilanne siihen nähden, että satulaa on muokattu viimeksi kaksi vuotta sitten! Uskallan nyt jo aika hyvin luottaa omaan arviointikykyyn ja yleisfiilikseen varusteasioissa ja uskon, että omistaja myös huomaa ja tuntee, jos hevosta ahdistaa jokin. Satula lähti siis nyt "huoltoon", mutta saan sen toivottavasti jo alkuviikosta takaisin. Siihen asti pitää juoksuttaa ja Poika saa ottaa vähän kevyemmin. Katsotaan, jos saisin sille myös pitkästä aikaa vaikka myös hieronnan varattua.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ihan kauhea ilma

Tänään olin jo asennoitunut kentällä ratsastukseen, mutta ulkona oli niin järkyttävä sade ja tuuli, että oli pakko mennä maneesiin. Onneksi oli edes se 1/3 maneesista käytettävissä! Pyörittiin siinä sitten noin 45 minuuttia ja sain tehtyä vähän vastalaukkatreeniä ja takareita. Poikaa hieman ahdisti tosi läheltä tulevat muut hevoset, mutta se malttoi tosi hyvin mielensä ja kulki kiltisti, vaikka selvästi vähän jännittyikin.

Eilen meillä olikin varsinainen yöratsastus, sillä mentiin maneesiin vasta tuntien loputtua yhdeksältä illalla. Meidän lisäksi siellä oli vain kaksi muuta ratsukkoa ja voi sitä tilan määrää! Mahtui hyvin tekemään lisäyksiä ja lävistäjiä, sekä muutamia sarjavaihtoja. Poika oli alusta asti tosi hyvä ja reipas ja kokosi myös hienosti laukkaa, pysyen silti energisenä. Saatiin tehtyä oikein onnistuneet treenit ja hevonen oli innoissaan. Oltiin tallissa vasta noin puoli yhdeltätoista, joka oli kyllä ratsastajalle turhan myöhäinen aika seuraavaa työpäivää ajatellen... Mutta välillä kannattaa valvoa :) Sattuneesta syystä ei nyt ole tuoreita kuvia, mutta yritän ottaa taas paremmalla ilmalla!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuu

.. ja pimeys! Viideltä on jo todella pimeä, joten arki-maastoilut voi suurimmaksi osaksi unohtaa. Onneksi kentällä ja maneesissa on todella hyvät valot ja niitä osaa nyt arvostaa, sillä ollaan oltu myös hieman "pimeämmillä" talleilla aikaisemmin. Pojalla oli pari päivää vähän kevyempää ja eilen se ei ollut ratsastuksessa oikein avuilla. Menin yhteensä 45 minuuttia, joista ensimmäiset puoli tuntia se oli kyllä aika kauhea. Yritti laiskotella ja oli superhidas pohkeelle, sitten kun vaadin reaktiota niin hermostui ja veti herneen nenään. Käynnissä kiemurteli, eikä meinannut nostaa laukkaa ja työnsi ulkolapaa ulos. Tein sitten vain ihan perusjuttuja ja siirtymisiä niin kauan, että sain sen kunnolla läpi ja reagoimaan pohkeeseen ja pidätteeseen nopeasti ja suoristumaan.

Märkä kenttä tältä päivältä

Tänään Poika oli jo huomattavasti parempi ja treenattiin kangilla maneesissa. Harmittavasti siellä olikin aikamoinen ruuhka iltapäivällä, joka vähän vaikeutti suunniteltuja kuvioita. Sain kuitenkin harjoiteltua taas laukan kokoamista ja muutamia vaihtoja. Kerran sarjoissa uralla se heitti taas perää ulos ja potkaisi seinään ja hermostui siitä itse. Sen pitäisi nyt vaan keskittyä vaihtamaan suorassa ja sitä on hyvä harjoitella nimenomaan uralla, jossa se ei pääse heittäytymään. Lisää vaan treeniä, kunpa vaan pääsisi tekemään noita vähän enemmän... Maneesiremontti kestää vielä pari viikkoa, joten sen aikaa pitää nyt vain tehdä sen verran mitä ulkona pystyy ja vanhassa maneesissa mahtuu. Huomenna käyn jo aikaisin aamulla juoksuttamassa ja suuntaan sitten Tallinnaan loppupäiväksi, toivotaan että ei ole montaa aamuvirkkua maneesissa!