lauantai 30. marraskuuta 2013

Sisäkäsi ylös, ulkokäsi alas

Oltiin pitkästä aikaa vierailevan (nyt jo Suomeen pysyvästi muuttaneen) valmentajan tunnilla ja oli jälleen tosi tehokasta! Valmennus tosin oli puoli tuntia aikataulusta myöhässä, joten ehdin sitten verkata Poikaa lähes tunnin ja takaisin tallissa oltiin vasta varttia vaille kymmenen illalla... Tulipahan ainakin kunnon treeni. Toivoin, että käytäisiin läpi ensi viikon harjoituskisojen rataa ja aloitettiin raviohjelmasta, eli avoilla ja suluilla. Valmentaja oli käyttänyt edellisen oppilaan kanssa juoksutusraippaa apuna ja Poika-raukka oli ihan varma, että nyt sekin saa huutia ja yritti pari kertaa ottaa pienet lähdöt aina valmentajan kohdalla. Muutaman minuutin jälkeen se oli jo vähän luottavaisempi, mutta mulkoili silti epäluuloisesti juoksutusraippaa joka kerta kun mentiin siitä ohi. En ole ihan varma pelkäsikö se oikeasti, vai oliko raippa sen mielestä vain hyvä syy ottaa vähän ylimääräistä kipinää ;)

Muutama viikko sitten treenien jälkeen

Päällimmäisenä neuvona jäi mieleen käsien asento taivutuksissa, eli hevosta voi hyvin avustaa suluissa ja avoissa johtamalla hieman korkeammalla sisäkädellä ja vastaavasti taas siirtää ulkokättä alemmaksi. Olenkin käyttänyt tätä apuna takareita tehdessä ja mielestäni se on toiminut hyvin. Tuntuu vain tosi oudolta liikutella käsiä, kun päähän on jotenkin iskostunut niin syvälle, että käsien paikka on satulan etukaaren päällä ja siinä niiden on pysyttävä, piste. Saatiin kuitenkin lisättyä taivutusastetta tosi hyvin molempiin suuntiin ja Poika tuntui tosi elastiselta ja väisti hyvin. Väistöjen jälkeen tehtiin laukkaohjelma, jossa mun täytyy keskittyä ajoittamaan vaihdot oikein ja ratsastaa huolellisesti pisteisiin ja uralle. Erityisesti diagonaalin lopussa tuleva vaihto tulee muistaa tehdä uran suuntaisesti, sillä hevonen ei kovin mielellään vaihda suoraan seinää päin.

Poika oli hyväntuntuinen ratsastaa koko ajan, pysyi jalan edessä ja kuunteli kuitenkin nopeasti myös puolipidätteitä. Valmentaja kehui, että väistöt ja muoto ovat parantuneet PALJON viime kertaan verrattuna, mikä oli tosi kiva kuulla! Mun täytyy vielä opetella ratsastamaan tehokkaammin myös hitaammassa temmossa ja saada hevonen aktiiviseksi siinä, sillä jään todella helposti vain ratsastamaan reipasta ja isoa ravia, koska siinä Poikaan on kaikista helpointa vaikuttaa. Eteenpäinpyrkimys ei kuitenkaan ole sama asia, kuin aktiivisuus ja tähän täytyy nyt keskittyä! Varsinkin kootut askellajit ovat joskus vaikeita saada pyörimään tarpeeksi tehokkaasti ja siksi tosi helposti ratsastan vähän ylitemmossa, kun ajattelen että "nyt se ainakin liikkuu tarpeeksi aktiivisesti takaa". Tätähän tämä on, ei varmaan koskaan lopu hienosäätö eikä opetteleminen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!