Se aika vuodesta...

..kun voisin vaihtaa ulkoharrastuksen koko talveksi johonkin mukavaan ja helppoon sisälajiin ja palata tallille vasta, kun aurinko paistaa ja lämpömittari kääntyy taas plussan puolelle. Tällä hetkellä arki-iltaisin tallille lähteminen vaatii todella suurta itsemotivointia ja rehellisesti sanottuna työpäivän jälkeen tekisi todellakin mieli vain jäädä makaamaan sohvalle viltin alle. Sen sijaan kiskon päälle monta kerrosta vaatetta, pipon, kaulaliinan, toppahanskat ja talvikengät ja lähden raaputtamaan esiin jääkylmän auton huuruista etulasia. Ja hei, nyt ei edes ole kuin vasta pari astetta pakkasta! Ei varmaan pitäisi valittaa, kun pohjoisessa näkyi olevan jo lähemmäs -20 astetta... Pimeys on kuitenkin vielä kylmyyttäkin ärsyttävämpi asia, sillä pääsen tallille valoisaan aikaan vain viikonloppuisin muutaman tunnin ajan, eli suurimman osan viikosta tuntuu siltä, kuin olisin ratsastamassa keskellä yötä.

Kenttä jäässä, nyt voi enää vain kävellä ulkona

Onneksi meillä on kuitenkin maneesi (jopa kaksin kappalein), mutta siellä on valitettavasti ihan yhtä kylmä kuin ulkona, koska mitään eristeitä ei meidän halleissa ole. Pääsee silti onneksi suojaan tuulelta ja tuiskulta ja liikuttamaan hevosta tasaisella ja hyvällä pohjalla. Miinuspuolena tosin ajoittainen kaaos muiden kanssaratsastajien vuoksi, kaikki kun eivät aina itsekään tiedä mihin ovat menossa, väistämissäännöistä nyt puhumattakaan. Jostain kumman syystä myös jotkut henkilöt tuntuvat ratsastavan ihan kuin he olisivat yksin koko maneesissa, vaikka todellisuudessa paikalla olisi muitakin. Tämä aiheuttaa oikeita vaaratilanteita, sillä hevoset voivat potkia toisiaan (luulisi kaikkien hevosihmisten tietävän tämän) ja pahimmassa tapauksessa osua vahingossa ratsastajaan. Viimeksi eilen jouduin pysäyttämään oman hevosen, kun toinen ratsukko oli tulossa täysiä päin suoraan kylkeen. Pyysin toista kiertämään jatkossa hieman kauempaa turvallisuuden vuoksi, johon sain vastauksena, että minun tulisi vain ratsastaa nopeammassa temmossa! Siis häh, eihän sitä nyt autollakaan ajeta niin, että voidaan tulla kylkeen jos toinen ajaa hitaammin kuin itse? Tai en tosin tiedä, miten kyseinen täti käyttäytyy liikenteessä, joten voihan se olla, että hän toteuttaa samaa ajatusmaailmaa myös siellä... Mutta vaikka menisin mitä tahansa mummoravia pitkin uraa, niin ei kenelläkään silti ole oikeutta ratsastaa päälle! Luulisi kolmen ratsukon mahtuvan yhtä aikaa 20 x 60 metriseen halliin, mutta ehkä olen vain turhan optimistinen.

Paras tyyppi <3

Olosuhteista ja ratsastajan talviangstista huolimatta hevonen on kulkenut niin kivasti, että ei paremmasta väliä! Se on ollut ratsastettaessa reipas, mutta rento ja mitään suuria vaikeuksia ei ole ollut minkään liikkeen kanssa. Harjoittelin eilen ja tänään Va B:2-rataa ja tehtiin paljon temponmuutoksia laukassa ja sulkua pitkällä diagonaalilla. Yksittäiset vaihdot sujuvat täysin ongelmitta ja Poika oli niin hyväntuntuinen laukassa, aivan superkevyt edestä ja samalla kuitenkin takaa aktiivinen. Tai siltä se ainakin tuntui, en sitten tiedä miltä mahtoi näyttää :) Kun tallilta pääsee lähtemään lähes päivittäin kotiin hymyssä suin, niin jaksaa taas seuraavanakin iltana saman rupeaman uudestaan, vaikka se vähän henkistä tsemppaamista välillä vaatiikin.