keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ruokinnasta

Tästä tuleekin sitten pitkä postaus, pitäkää hatuistanne kiinni! Oon ollut itse aina todella kiinnostunut hevosten ruokinnasta ja lukenut jo pienestä asti paljon hevoskirjoja ja opetellut ulkoa kaikenlaista nippelitietoa asiasta. Oon sitä mieltä, että nykyään markkinoilla on niin valtava määrä erilaisia tuotteita, täysrehuja, myslejä ja tuotemerkkejä, että hevosenomistajan on lähes mahdotonta osata tehdä "oikeita" valintoja ja päättää, mitä haluaa hevoselleen syöttää. Ajattelin tähän listata vähän omia kokeilujani ja niitä ruokintavinkkejä ja rehuja, joista itse pidän ja en pidä.

Ensiksi tietysti tulee katsoa omaa hevosta ja miettiä, millainen rehunkäyttäjä se on ja minkälaista ruokintaa se mahdollisesti tarvitsee. Poika on iso ja raamikas hevonen, joka on kuitenkin helposti taipuvainen laihtumaan ja samalla taas kerää turhankin helposti ylimääräistä energiaa, joka purkaantuu käsiteltäessä ja ratsastaessa niin sanotusti epätoivotussa muodossa. Vähän kuin vastakohta sellaiselle ponille, joka lihoaa helposti ja on laiska ratsastaa :) Mielelläni siis syöttäisin omalle hevoselle paljon väkirehuja, mutta valitettavasti silloin se on turhan hankala ja energinen ratsastaa ja se taas ei ole treenaamisen kannalta hyvä asia. Olen pitkään etsinyt sopivan matalaenergistä täysrehua ja toistaiseksi päätynyt Racingin Peacemakeriin, jota Poika syö nyt 4 litraa päivässä. Heinää se saa niin paljon kuin syö, mutta se ei ole sen suhteen kovinkaan ahne vaan saattaa myös sotkea ylimääräisen heinän omiin jalkoihinsa tai jättää syömättä.

Ennen Peacemakeriin siirtymistä olen syöttänyt Pojalle Racing Progressia ja kauraa ja myöhemmin Eggersmannin Classic -mysliä. Kauran kanssa huomasin, että sen syöttäminen on lähes yhtä tyhjän kanssa, koska Pojalla on tosiaan sen verran huonot hampaat, että kaura tulee lähes sulamattomana läpi. Progress taas toimi muuten hyvin, mutta tallinvaihdon yhteydessä siirryin sitten Classiciin, kun se sisältyi silloiseen tallivuokraan. Jostain syystä Classic kuitenkin kuumensi Poikaa todella paljon, vaikka sen pitäisi olla ihan "perusmysli", eikä mitenkään runsasenerginen kilparehu. Tässä vaiheessa kesti aika kauan aikaa, ennen kuin ymmärsin, että ylimääräiset sekoilut ja ratsastusvaikeudet johtuivat rehusta ja kokeilin kaikenlaisia rauhoittavia valmisteita huomaamatta kuitenkaan missään mitään eroa. Eli itse suhtaudun nykyään aika skeptisesti esimerkiksi tryptofaania sisältäviin lisäravinteisiin, enkä myöskään huomannut magnesiumin syötöstä tulevan mitään hermoja tasaavaa vaikutusta. Kokeilin myös paria yrttivalmistetta, mutta totesin niidenkin syöttämisen pelkäksi rahanmenoksi. En kuitenkaan väitä, etteikö oikeilla yrteillä voisi olla positiivista vaikutusta esimerkiksi tammojen kiimojen hoidossa/tasaamisessa, mutta itselläni ei tästä ole kokemusta.

Täysrehun lisäksi olen myös syöttänyt Pojalle erilaisia lisärehuja, joista oma pitkäaikainen suosikkirehuni oli massankasvatukseen tarkoitettu Baileysin Topline. Sillä rehulla huomasin todella hyviä tuloksia jo hyvin pienellä (1 litra päivässä) syöttömäärällä ja se varmaankin johtui rehun korkeasta ohrapitoisuudesta. Päädyin kuitenkin lopettamaan sen syötön noin vuosi sitten rehun saatavuusongelmien ja hinnan (yli 30 euroa/säkki) takia ja vaihdoin lisärehuksi Racingin Greenlinen. Greenlinesta itselläni on pelkästään positiivista sanottavaa, sillä se on juuri sopivaa matalaenergistä vatsantäytettä, jota Poika tarvitsee :) Tätä syötän myöskin litran päivässä, tosin turvotettuna siitä tulee lähes puoli ämpäriä puuroa. Greenlinen lisäksi Poika saa puurossa pari desiä pellavarouhetta, sillä olen todennut sen olevan hyväksi karvapeitteelle ja suolistolle. Se saa myös BE-vitamiinia, valkosipulia (nyt ostin kokeilun vuoksi nestemäistä valkosipuli-hunajasiirappia) hengitysteitä varten ja aina kuumalla ilmalla ja hikoillessa elektrolyyttejä. Tällä setillä on menty nyt noin vuoden verran ja on toiminut hyvin! Ruokinnan kulmakivet ovat kuitenkin aina riittävä hyvälaatuinen heinä ja puhdas vesi.

Tässä vielä omia mietteitä plus ja miinus -rehuista:

+ Pelletit/nappulat: tasalaatuisia ja hyvinsulavia, hevoselle helposti pureskeltavia
+ Öljy: energiaa helpossa ja nopeassa muodossa, antaa myös kauniin kiillon karvapeitteelle, saattaa kuitenkin kuumentaa osaa hevosista ja vaatii myös e-vitamiinilisän.
+ Ruoho: hevosen perusrehu, kaikki supervitamiinit ja ravinteet samassa! ehdottoman tärkeää kaikille hevosille, jokaisen hevosen tulisi mielestäni saada laiduntaa kesäisin aina jos vain mahdollista. samalla hevonen saa myös d-vitamiinia auringosta talvea varten.
+ Pellavarouhe/-öljy: hyvä lisärehu suolistolle ja karvapeitteelle, sopii kaikille rotuun tai käyttöön katsomatta.
+ B-vitamiini: vesiliukoinen vitamiini, jota hevonen ei pysty itse tuottamaan, joten lisäsyöttö on tärkeää.
+ Elektrolyytit: erityisen tärkeitä kuumalla ilmalla ja rasituksen jälkeen, sillä hevonen ei usein syö itse tarvitsemaansa määrää suolaa. myös merisuola toimii, jos hevonen ei ole kovassa rasituksessa.
+ Soija: hyvä valkuaislisä ja sopii massankasvatukseen pieninä määrinä.
+ Melassi: nirsoille hevosille hyvin sopiva ja maittava energiarehu, sisältää tosin paljon sokeria eli saattaa kuumentaa osaa hevosista ja lihottaa poneja turhan paljon.
+ Kalanmaksaöljy: kuureittain esimerkiksi kevättalvella erittäin hyvä AD-vitamiinin lähde, kun hevosen omat vitamiinivarastot alkavat jo olla vähissä pimeyden vuoksi.

- Vehnänlese: todella vähän ravintoaineita ja paljon fosforia, eli melko turhaa "jauhoa" hevoselle.
- Myslit: ongelmana tasalaatuisuus, sillä kevyet osat nousevat säkin pintaan ja painavat taas menevät pohjalle. sisältävät myös usein hieman turhia ainesosia, kuten kuivattua porkkanaa, maissia ja herneitä.
- Teolliset kivennäisseokset: näiden ylisyöttämistä kannattaa välttää, sillä monet täysrehut sisältävät jo itsessään niin paljon lisättyjä kivennäisiä. eri valmistajien valmisteet on suhteutettu valmistajan kohdemaan maaperän (eli heinän sisällön) mukaan, eivätkä siksi välttämättä sovellu täysin suomalaisen heinän kanssa yhteen.
- Kaura: heikko sulavuus ja vaatii melko suuria syöttömääriä, sisältää myös paljon tärkkelystä joka voi aiheuttaa osalle hevosista lihasjäykkyyttä. kuumentaa tai ei kuumenna joitakin hevosia, ikuisuuskysymys. joskus tuntuu, että kauraa syötetään vain vanhasta tottumuksesta, kun niin on aina tehty?

Kokonaan oma lukunsa ovat sitten taas myös kaikki nivelille tarkoitetut lisäravinteet, kuten glukosamiini, MSM ja kondroidisulfaatti. Toistaiseksi en ole näitä omalle hevoselle syöttänyt, sillä meillä ei onneksi ole vielä ollut mitään suurempia nivelvaivoja. Olen muutamien valmentajien ja eläinlääkäreiden kanssa aiheesta jutellut ja kysynyt heidän mielipidettään ko. aineiden syötöstä "ennaltaehkäisevästi" ja vastauksena oli, että ei niistä nyt ainakaan haittaa ole, mutta ei välttämättä tehoakaan. Jotkut sanovat, että heidän hevosensa liikkuminen muuttui huomattavasti näiden lisäravinteiden myötä ja toiset taas eivät huomanneet mitään eroa. Voisin kuitenkin uskoa, että ainakin vanhemmalle hevoselle näistä aineista saattaisi olla hyötyä ns. nivelten voitelussa, mutta tosiaan omakohtaista kokemusta ei minulla näistä ole.

Kaiken kaikkiaan kouluhevonen tekee mielestäni melko kevyttä työtä esimerkiksi ravi-, tai kenttähevoseen verrattuna ja siksi en näe, että hevonen päivittäisen yhden tunnin työskentelyn takia tarvitsisi sen kummempia superenergiarehuja tai esimerkiksi rautalisää. Kokonaisuus on kuitenkin suhteutettava aina hevosen mukaan ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kokeilemallahan se paras ratkaisu usein löytyy ja itse myös ainakin kyselen ja katson, mitä tallin muille hevosille syötetään. Tulipas paljon asiaa ja vieläkin voisi jatkaa, mutta rajansa kaikella... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!