perjantai 3. toukokuuta 2013

Kisaviimeistelyä

Eilen meillä oli oikein tehovalmennus kentällä ja tänään jatkettiin yksin samoja juttuja, tosin vähän kevyempänä versiona. Pojalla oli alkuviikosta mukavan leppoisaa maastoilua ja juoksentelua vapaana maneesissa, joten se oli eilen lievästi sanottuna hieman hidas avuille ja löysäilytunnelmissa... Piti kyllä pariin otteeseen muistuttaa vähän tehostetulla kannuksella, että nyt pitäisi ihan oikeasti vähän kuunnella tätä ratsastajaa täällä selässä! Valmentaja huutaa: "Hyvä! Taistele! Älä luovuta!" ja mulla on just sellanen olo että jalat irtoaa, jos joudun vielä kerrankin tuuppaamaan hevoseen lisää vauhtia. Mutta pieni aggressio kannatti ja Poika ryhtyi nostelemaan jalkoja ihan mallikkaasti sen jälkeen :)




Mulle on ajoittain jotenkin tosi hankalaa komentaa tai käskyttää hevosta, sillä vastustan yleisesti ratsastuksessa kaikkea repimistä ja potkimista ja haluaisin voida ratsastaa siististi ja eleettömästi. Valitettavasti (kuten kaikki mun valmentajatkin ovat todenneet) "kaunis ratsastus" ei aina ole sitä tehokkainta ratsastusta ja hevoselle on paljon reilumpaa tehdä asiat kerralla selväksi isommalla korjauksella, kuin hinkata tunti putkeen samaa asiaa ilman mitään muutosta. Hevosten koulutus on loppujen lopuksi aika mustavalkoista: jos ne eivät tee kuten pyydetään, tulee rangaistus (tehostettu pohje, raippa, ääni, ohjasote) ja kun ne tekevät oikein, niin tulee palkkio, eli ei painetta tai vaikutusta. Ensin voi joutua tekemään suuriakin korjauksia, jotta saadaan haluttu reaktio aikaan (tai edes joku reaktio, oli se sitten oikea tai väärä). Sitten kun hevonen on vastaanottavainen ja herkkä, niin voidaan ratsastaa "hiljaa" ja pienemmillä avuilla. Tietysti myös positiivinen vahvistus on tosi tärkeää ja huomaan taputuksen ja myötäyksen ainakin motivoivan Poikaa todella paljon.



Muistan hyvin sen fiiliksen, kun ryhdyttiin opettamaan Pojalle vaihtoja ensimmäisiä kertoja. Aluksihan hevonen ei tajua vaihtoavusta yhtään mitään, joten siksi ensimmäisten apujen tulee olla aika liioteltuja ja myös ne hevosen reaktiot voivat olla aika arvaamattomia. En tiedä jännittikö ratsastajaa vai hevosta enemmän, kun lähestyttiin vastalaukassa kohti kulmaa ja valmentaja huutaa "Raippa!" ja hevonen pukittaa ja sinkoaa sen jälkeen ristilaukassa ties mihin suuntaan. Nämä vaihtoharjoitukset onkin olleet ainut kerta, jolloin oon tippunut Pojalta :) Sekin oli aika hassua, koska odotin että se tosiaan lähtisi kulmasta laukkaamaan vähän isommin vaihdon jälkeen, mutta se sitten päättikin pysähtyä ja mä jatkoin matkaa maneesin hiekkaan. Sen kerran jälkeen on kyllä kyydissä pysytty, läheltä piti -tilanteitahan ei lasketa...

Toivotaan että kisapaikalla kaikki toimii hyvin huomenna, nyt onkin meille ihan uusi kohde tällä kertaa :) Onneksi lähtö on vasta kolmen jälkeen, niin saa kerrankin nukkua vähän pidempään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!