torstai 18. syyskuuta 2014

Tauko

Nyt blogi menee pitkäksi aikaa tauolle, sillä huomenna suuntaan kohti Iso-Britanniaa ja vuoden kestäviä maisteriopintoja. Näillä näkymin tulen käymään seuraavan kerran Suomessa joulukuussa, mutta eihän sitä toki tiedä jos tuleekin tarvetta tulla aikaisemmin. Poika on valmentajan hoidossa ja treenissä Hyvinkäällä ja tässä jopa alustavasti puhuttiin jo ensimmäisestä Inter I-startista, aika jännää! Mutta ei sillä kiire ole, kunhan vaan pysyy hevonen terveenä ja tyytyväisenä, se on tärkeintä :)

Kävin tänään vikaa kertaa ratsastamassa ja otettiin vielä valmennustunti, joka sujui tosi hyvin! Kokeiltiin taas pitkästä aikaa harjoituspiaffia ja Poika kuumeni ihan kunnolla, mutta polki jo pari askelta tosi hyvin. Ei edes yrittänyt poistua takavasemmalle juoksutusraipasta huolimatta! Tehtiin myös piruettilaukkaa ja vaihtoja, kaikki sujui ongelmitta, vaikka välillä jalkaa joutuikin käyttämään aika runsaasti.

Aika outoa kun tulee nyt näin pitkä tauko hevosteluun, eipä mulla tällaista ole ollutkaan... öö ikinä? Ennen Pojan ostamista oltiin toki vuoden ilman omaa hevosta, mutta käytiin silloinkin tosi aktiivisesti ympäri Suomea kokeilemassa eri heppoja ja samoin menin kavereiden ratsuilla, joten varsinaista ratsastustaukoa ei ollut silloinkaan. Oli aika haikeaa sanoa Pojalle heipat tänään tallilla, mutta se vaan söi leipää eikä varmaan tajunnut mun vetistelystä yhtään mitään :) Luottavaisin mielin mä jätän sen tänne hyvään hoitoon, mutta tosi outoa kun en näe sitä pitkään aikaan. Joskus pitää kuitenkin tehdä isoja päätöksiä, jos haluaa muutosta omaan elämäänsä ja mun päätös oli nyt se, että Pojan on parempi jäädä Suomeen ja mun keskittyä tuleviin opiskeluihin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin siellä ja täällä!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Aluemestaruudet Laaksolla

Hyvä fiilis vikojen kisojen jälkeen, vihdoinkin! Kuten viime kirjoituksesta kävi ilmi, ei mun itsetunto ratsastajana ollut ihan kohdillaan edellisten kisojen jälkeen ja motivaatiota treenaamiseen ei tosiaan ollut. Pidin pari päivää ratsastustaukoa ja nousin sitten uudella asenteella takaisin satulaan, että hemmetti nyt laitetaan tää hevonen kulkemaan. Ja kulkihan se, ei ees tarvinnut tehdä mitää muuta radikaalia, kuin olla itse vähän jämäkämpi. Ihan alkukäynneistä lähtien vaadin nopeita reaktioita, eikä mitään "tää nyt vertyy aika hitaasti, niin aloittelen hissun kissun köpöravia pitkin kenttää", vaan että nyt liikutaan ihan kunnolla, eikä hidastella yhtään! Poika huomasi heti mun asenteesta, että nyt ei ees kannata yrittää laiskotella, vaan pisteli menemään ihan kiltisti just siinä tempossa kuin pyysin. Tehtiin koutsin kanssa perjantaina onnistunut treeni ja sovittiin, että saan vielä seuraavana päivänä kisoissa verkka-apua.

Laaksolla oli tosi ihana ilma ja verkkasin ilman takkia pelkässä kisapaidassa. Poika oli alusta asti aika skarppi ja toimi hyvin, vaikka mulla ei ollut edes raippaa mukana. Olin tosin saanut koutsilta aika jämäkät rissat lainaan ja Poika kunnioittikin niitä paljon enemmän, kuin mun omia "ponikannuksia". Koutsi antoi neuvoja korvanappiin ja sain Pojan tosi hyväksi, se ei ole edes kotona ollut noin hyvä pitkään aikaan. Onnistunut verkka oli siis jo ihan puoli voittoa ja hyvillä mielin lähdettiin suorittamaan rataa. Eihän se lopputulos mikään täydellinen ollut, mutta yleisfiilis oli sata kertaa parempi kuin viikko sitten!

Kehtaan jopa laittaa videon näkyville, vaikka virheet ovat kaikkien nähtävillä. Alku- ja lopputervehdykset ovat molemmat aika surkeita (alussa Poika ei seiso paikallaan ja lopussa taas ennakoi pysähdystä liian aikaisin), keskiravissa on aika paha tahtirikko, lisätyssä käynnissä kiskotaan ohjia, ekan laukkasulun jälkeen tulee ylimääräinen laukanvaihto ja muoto on yleisesti välillä turhan lyhyt ja ahdas (jollaiseksi Poika vetäytyy itse helposti, jos se kuumuu yhtään). Kuitenkin hevonen etenee ja se on tärkeintä! Rikkeet vetivät luonnollisesti pisteitä alas, joten saatiin vaan reilut 59 %, mutta ei haitannut yhtään :) Olin radan jälkeen käymässä buffassa ja yksi tuomari tuli itse juttelemaan ja sanoi, että alkurata oli tosi hyvä mutta loppua kohden vähän hyytyi, josta olin täysin samaa mieltä. Mukavaa saada kuitenkin tsemppausta, ei me ihan toivottomia ehkä sittenkään olla...



Muutama sana vielä tuosta muodosta, joka tosiaan näyttää videolla vielä paljon lyhyemmältä kuin luonnossa. Meitä on ratsukkona AINA rankaistu pisteissä kuolaimen alla liikkumisesta ja nytkin kommenteissa lukee useassa kohdassa "turpa eteen, lyhenee kaulasta liikaa, turhan lyhyt edestä" eli en tosiaan allekirjoittaisi sitä, että tuomarit suosivat luotiviivan takana liikkuvia hevosia. Monet hevoset (kuten Poikakin) yhtään jännittyessään tai kuumuessaan hakeutuvat itse helposti lyhyeksi ja rullalle ja niitä on aika hankala saada sieltä niiden omalta mukavuusalueelta pois. Hevonenhan silloin käpertyy ja pakenee tuntumaa, eikä halua kantaa itseään ryhdissä ja tukeutua ohjaan, joka on selvä virhe. Luin aika ristiriitaisilla fiiliksillä keskusteluja viikon takaisesta yleisöklinikasta, jossa hevosia oli joidenkin kommentoijien mielestä tarkoituksellisesti ratsastettu liian syvälle ja otettu aika provosoivia kuvia, joissa hevoset näyttävät rullatuilta. En itse valitettavasti ollut yleisössä paikan päällä, joten en voi ottaa siihen kantaa, mutta en usko, että kyseisen valmentajan tarkoitus on ollut rullata tai alistaa hevosia millään tavalla. Hevosen venyttäminen ja "nipussa ratsastaminen" ovat kaksi ihan eri asiaa, mutta monet haluavat ehkä tarkoituksellisesti sekoittaa nämä ja nähdä väärää/huonoa ratsastusta niissäkin tilanteissa, joissa sitä ei ole. Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta sen sijaan että tuijotetaan sokeasti pelkkää hevosen pään asentoa, voitaisiin keskittyä kaikkeen muuhun mikä liittyy kouluratsastukseen, sillä se on paljon muutakin kuin pelkkä peräänanto :)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Wiknerin aluekisat

Sunnuntaina oltiin siis pitkästä aikaa kisaamassa ja suoritus oli niin epäonnistunut, että mulle tuli sen jälkeen kohtalaisen suuri henkilökohtainen kriisi liittyen omaan ratsastukseen ja kisaamiseen ylipäänsä. Mä en syytä siitä hevosta, tuomareita, pohjaa, olosuhteita tai mitään muutakaan, vaan pelkästään ITSEÄNI. Että miten musta tuntuu, että mä en ole ratsastajana kehittynyt vuodessa yhtään? Miten näitä "täysin liisterissä ja täi tervassa"-ratoja tulee edelleen, miten mä en saa tuota hevosta liikkumaan kunnolla niitä viittä minuuttia, jotka sen pitäisi suorittaa radalla? Miksi mä kaikesta harjoittelusta ja valmentautumisesta huolimatta olen edelleen niin surkea ratsastaja? Onko tässä kisatouhussa tai treenaamisessa ylipäänsä mitään järkeä, jos mulle tulee siitä lopputuloksena vain pettymys ja todella huono fiilis?

Lähdettiin kisoihin tsemppi päällä ja ihan hyvällä meiningillä. Ajattelin, että tänään voisi mennä nappiin, sillä rata ei ole vaikea ja ollaan treenattu sitä kotona monta kertaa. Tavoitteena oli saada 60 % ja rikkeetön suoritus. Aloitin verkkaamisen normaalisti, eteen-alas kevyttä ravia, suuria linjoja ja ympyröitä. Hevonen tuntui normaalilta, rennolta ja rauhalliselta, mutta ei mitenkään laiskalta. Sen jälkeen vähän kävelyä ja sitten laukkaa molempiin kierroksiin. Pitkillä sivuilla eteen ja lyhyillä sivuilla koottua laukkaa, nopeita siirtymisiä laukan sisällä, vähän vastalaukkaa ja pari vaihtoa diagonaaleilla. Kaikki ok, jälleen välikäynnit ja sitten ravissa siirtymisiä, muutama avo ja sulku molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa olin verkannut noin puoli tuntia, eli ihan sopivan ajan ja oli aika siirtyä valmistautumaan ulos radan päätyyn. Ei mulla mitään ihan jesjes-huippufiilistä ollut, sillä tottakai hevonen olisi voinut olla vielä parempi, mutta ihan ok kuitenkin.

Edellinen ratsukko lopettaa ja siirryn aitojen sisälle kiertämään rataa ja huomaan, että nyt Poika kyllä jarruttelee oikein urakalla. Otin vähän laukkaa ja sain pari kertaa tökätä kannuksella ihan kunnolla vauhtia, että nyt vähän skarppaa hevonen. Saatiin lähtömerkki ja tullaan alkutervehdykseen, vähän töksähtäen mutta ainakaan Poika ei ennakoi ja hidastele. Ryhdyn ratsastamaan raviohjelmaa ja heti ekan voltin jälkeen tuntuu, että hevonen on ihan totaalisen lamaantunut. Annan pohkeita ja mitään ei tapahdu. Potkaisen kannuksella ja mitään ei tapahdu. En tee mitään ja koitan vain ajatella istunnalla eteenpäin, mitään ei tapahdu. Jatkan ohjelmaa ja mietin, että kohta on pakko keskeyttää, koko ajan tuntuu vain huonommalta. Tsemppaan kuitenkin käyntiosioon asti ja saan vähän kasattua itseäni. Laukannosto onnistuu ihan hyvin, mutta keskilaukkaa en saa esitettyä sitten yhtään, tahti hiipuu ja en saa sulkuun takaosaa mukaan. Pointsit kuitenkin siitä, että onnistuin jotenkin ihmeellisesti ratsastamaan toisesta laukkasulusta 7, vaikka olin siinä vaiheessa jo itse ihan loppu.

Vaihdot meni ihan ok ja lopputervehdyksenkin sain taisteltua vielä sinnepäin. Mä tiesin heti, että nyt tulee kyllä niin huonot pisteet, ei toivoakaan saada yli 58 prosenttia. Lopputulos olikin sitten 57 ja rapiat, eli ihan samat pisteet kuin vuosi sitten, ei siis mitään edistystä tapahtunut. Kommenteissa lukee aikamoisen realistisesti "Iso ja näyttävä hevonen, tänään kuitenkin koko radan ajan pohkeen takana." Yep, tell me something I don't know... Tosin yhdessä asiassa oli toisen tuomarin kanssa eri mieltä, sillä hän oli antanut kaikista kolmesta käyntikohdasta (keskikäynti, lisätty käynti ja koottu käynti) numeroksi 4 ja "passia". Katsoin kuitenkin vielä videolta ja Poika kävelee ihan puhdasta nelitahtista käyntiä, joten se jäi vähän harmittamaan.

Olin radan jälkeen niin maassa. En vihainen hevoselle, vaan itselleni ja sille, että mulla ei ole yhtään auktoriteettia ylläpitämään meidän tasoa radalla. Mua ei koskaan haittaa, jos ei saada sijoitusta tai huippupisteitä, mutta alisuorittaminen todella harmittaa! Se, että ei edes ylletä sille meidän normaalille tasolle, että oikein hävettää esittää noin surkeaa ratsastusta tuomareille ja yleisölle. Varmasti moni mietti, että "mitä toikin tekee tuolla vaativassa b:ssä, menisi nyt vaan helppoa a:ta kun ei toi onnistu yhtään." Mä tiedän, että toi hevosen hyytyminen radalla on tosi yleinen ongelma ja en varmasti ole ainut ratsastaja, joka sen kanssa tuskailee. Mutta kun kyse nyt ei tosiaankaan ole siitä, että hevonen jännittyisi tai kyttäisi jotain, vaan se muuttuu ihan patalaiskaksi kun tajuaa että mä en raaski/pysty/kykene ratsastamaan sitä radalla samalla tavalla kuin normaalisti. Vika on siis satulan päällä, ei sen alla. No, se siitä tilityksestä ja ensi lauantain aluemestaruuksia kohti...

Loppuun pari Krista Sääsken ottamaa kuvaa Domin kansallisista koutsin kanssa elokuussa.

Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14


Koutsin kanssa, Tuomarinkylä 2.8.14

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Uudessa tallissa

Viime sunnuntaina lastattiin hevonen traileriin ja jätettiin toistaiseksi Tuomarinkylän pellot taakse, sillä mun tulevan opiskeluvuoden ajan Poika asustaa siis Hyvinkäällä valmentajan treenissä ja valvovan silmän alla. Paikkahan on meille jo entuudestaan tuttu, sillä oltiin siellä kesällä kolme kuukautta pari vuotta sitten ennen Domiin muuttoa. Tallissa ei oikeastaan ole mitään muuta miinusta, kuin pitkä etäisyys! 50 kilometriä per suunta on aika paljon, mutta moottoritietä sen hurauttaa kesällä puolessa tunnissa. En ollutkaan vielä silloin kirjoittanut blogia (piti oikein tarkistaa - ensimmäinen teksti on 1,5 vuoden takaa), eikä sieltä löytynyt oikein mitään kuviakaan. Nyt täytyy siis vähän fotoilla uusia maisemia, niin saadaan muistoja myös Hyvinkäältä :)


Todella kämäinen kuva iltaheiniltä, ensi kerralla voisin tarkentaa vähän paremmin :D

Poika on kotiutunut uuteen talliin hyvin, tosin se on tapojensa vastaisesti käynyt aika kierroksilla! Tarhassa on riehuttu pukkilaukkaa ja ensimmäisellä ratsastuksella virtaa riitti ihan kiitettävästi, eipä siis ainakaan väsymys paina... Eilen pidettiin ensimmäinen valmennus uudella kotikentällä ja Poika kulki ihan mukavasti, harjoiteltiin FEI jun. esiohjelman rataa sunnuntain kisoja varten. Saatiin kehuja, että ravisulut ovat parantuneet ja että myös muoto on nyt hyvä. Poika onkin yleensä edestä toimiva ja kevyt, mutta sen suurin ongelma on edelleenkin hitaus jalalle. Ollaan korjattu tätä ratsastamalla jalat osittain irti kyljistä ja käyttämällä nopeaa pohjetta (suomeksi sanottuna välillä pitää potkaista kunnolla sporralla ja päästä yllättämään hevonen), sillä jatkuvalla puristuksella hevonen vaan turtuu ja hidastuu vielä entisestään, erityisesti sivuttaisliikkeissä. Ravissa takaosan moottori toimii jo aika hyvin, mutta laukassa saa vielä aika paljon herätellä ja pitää samalla ajatella ylöspäin suuntautuvaa ja paikallaan pomppivaa laukkaa, jotta saan liikkeeseen tarpeeksi energiaa. Kuulostaa varmaan kohtuu koomiselta, kun koutsi huutaa "Pupulaukkaa, pupulaukkaa!" ja mä yritän hiki hatussa samalla koota ja ratsastaa takaa eteen, ei helppoa...

Koutsin kanssa kisareissulla Harjussa, oli kivaa olla vaihteeksi groomina! Ei ees tarvinnut letittää ;)


Hyyppärässä on myös mukavasti maastoreittejä ja käytiin jo kävelemässä metsälenkki, tänään ja huomenna voidaan ehkä käydä maastossa enemmän, kun hevonen on vähän tasaantunut. Kentän pohja on tuntunut todella hyvältä ja siellä on ollut tosi paljon tilaa treenata, maneesissa ei ole vielä ehditty käymään, mutta eiköhän sinnekin syksyn tullen jouduta siirtymään... Tuntuu, että suurin osa omistajista liikuttaa hevosensa aamulla ja päivällä, sillä iltaisin tallilla on todella hiljaista! Klo 20 jälkeen ei oikein kukaan ole ratsastamassa ja lähdin itse viimeisenä tallilta vähän yli yhdeksän illalla, jolloin sainkin samalla laittaa tallin kiinni.

Nyt ois sitten vielä 2 viikkoa ja 2 päivää jäljellä ja sitten tuleekin (näillä näkymin) aika pitkä ratsastustauko... Paitsi jos mä kuitenkin otan edes housut mukaan, kun mä vähän innostuin siitä poolon kokeilemisesta :D Pitää nyt vielä vähän harkita tätä juttua hetken aikaa. Palataan päivityksiin taas kisojen jälkeen, vielä tässä ehtii parit käydä!

Vika maasto Tuomarinkylässä pitkään aikaan, aika nostalgista.

maanantai 25. elokuuta 2014

Syyshulluutta ja satulan tarkastusta

Mihin mun tätiratsu on taas kadonnut? Heti kun ilmat viilenee ja on pari päivää sateista, niin Poika nostaa taas (kirjaimellisesti) korvat ja pään ylös ja yrittää singota horisonttiin jos vain tekosyy löytyy. Ratsastin pari viikkoa sitten kentällä ja koitin taas heti alkuun saada terävyyttä nopeuttamalla pohjeapuja. Tästähän Poika otti vallan kipinää ja päätti kesken vastalaukkakaarteen ottaa pienen spurtin asenteella "käytä ihan yksin niitä kannuksia vaan"... Menikin varmaan noin 40 metriä ennen kuin sain sen laukasta kiinni, todella kiva. Viime maanantaina sillä piti olla rentouttava talutuskävely maastossa, mutta puolet ajasta Poika esitti kaikkia osaamiaan kevätjuhlaliikkeitä ja yritti poistua omia aikojaan talliin vähän reippaammassa askellajissa. Kesällä se on sitten taluttaessa sellainen perässä vedettävä pulkka, että ei samaksi hevoseksi uskoisi... Ratkaisuksi tähän jokasyksyiseen ja -talviseen (sama tapahtuu heti, kun tulee pakkasta) hulluuteen on havaittu auttavan rehujen vähennys ja liikunnan lisäys, joten treeniä sitten vaan!

Kentällä viikonloppuna

Muutama vähän reippaampi päivä saikin karkoitettua viiripään pois ja Poika taantui taas normaaliksi, joten ehkäpä kohta uskaltaa taas maastoonkin. Anna kävi pitkästä aikaa hieromassa ja laseroimassa selkää ja on ihan mieletöntä, miten se oikeasti vaikuttaa tuohon hevoseen. Poikahan ei yleensä kummemmin hieronnasta välitä, vaan se heiluu ja huojuu edestakaisin, kuopii ja tylsistyy ja on muutenkin äärimmäisen ärsyttävä hoidettava. Mutta sitten kun laserlaitteella hoidetaan lihaksia, niin tapahtuu jotain tosi ihmeellistä - pää laskee, alahuuli roikkuu ja Poika jopa haukottelee ja seisoo ihan paikallaan koko ajan. Toi on sinänsä tosi mielenkiintoista, koska laserhoitohan ei tunnu millään tavalla, vaikka se vaikuttaakin lihaksiin rentouttavasti ja avaavasti. Hevonen ei kuitenkaan osaa feikata, eli ilmeisesti hyvä olo siitä tulee, vaikka itse olinkin alkuun vähän skeptinen että mahtaakohan tuosta taskulampusta olla mitään hyötyä ;)


Prestigen ollessa toppauksessa pitää tilapäisesti mennä vanhalla Kiefferillä, ei ihan niin pehmeä penkki...

Oon jo pitkään miettinyt, että satula saattaa olla yksi osatekijä oikean puolen mystiseen selkäjumiin ja niinhän se olikin - penkki lähti villojen vaihtoon, sillä oikealta puolelta villat olivat "kovettuneet" ja puolieroa vasemman puolen villoihin oli selkeästi havaittavissa. Pitää siis aina vaan kuunnella sitä omaa vaistoa, jos tuntuu että jokin ei ole ihan kohdallaan, niin silloin se yleensä on niin. Viime toppauksesta on aikaa vajaa vuosi, eli ei vielä mikään mahdottoman pitkä aika, mutta kyllähän muutosta ehtii tapahtua sinä aikana ja siksi on tosi tärkeää tarkistaa satula säännöllisesti. Leveys oli edelleen hyvä ja satula istui muuten hienosti, mutta villat pääsevät välillä siirtymään ja muokkautumaan ja tokihan se vaikuttaa myös hevosen selän lihaksistoon. Pyysin vielä erään osteopaatin katsomaan Pojan selkää ja lihaksistoa, joten ehkäpä loppuviikosta ollaan taas viisaampia sen suhteen. Tärkeintä on aina hoitaa syytä, eikä seurausta - joka tietysti edellyttää, että jollain kristallipallolla ja röntgenkatseella se ongelmien alku ja juuri jostain selviäisi...


Nyt alkoikin sitten viimeinen viikko Tuomarinkylässä ja sunnuntaina Poika muuttaa Hyyppärään seuraavaksi vuodeksi, ainakin nyt näillä näkymin. Koskaanhan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu, mutta alustavia suunnitelmia voi toki aina tehdä :) Katsotaan, mihin suunta on sitten ensi syksynä, voi hyvin olla että palataan jälleen takaisin juurille ja samoihin tuttuihin maisemiin. Ennen muuttoa ehtiikin tapahtua vielä yksi kisareissu, tosin Poika jää tällä kertaa kotiin ja itse suuntaan valmentajalle hoitoavuksi Harjun joukkue-SM kisoihin. En itse edes tänä vuonna hakenut joukkueeseen (viime vuonna oltiin vararatsukkona), kun tuntuu että muuttostressiä on nyt jo ihan tarpeeksi :) Mutta kiva mennä "turistina" kisoihin, ei tarvitse itse jännittää! Pidetään peukkuja koko TKR:n tiimille, toivottavasti ei ole kovin sateinen viikonloppu edessä.

torstai 14. elokuuta 2014

Treenianalyysiä

Nyt on takana Nipsun kahden päivän valmennus ja oli taas todella, todella tehokasta ja antoisaa! Tämä olikin viimeinen valmennus pitkään aikaan, koska syyskuun tunneille ei enää ehditä muuton vuoksi :( Eli ehkä sitten vuoden kuluttua uudestaan, kunhan palailen itse takaisin Suomeen. Yritän nyt sisäistää ja painaa mieleen nämä parin päivän aikana saanut uudet opit, jotta voin hyödyntää niitä vielä loppukauden kisoissa. Pääpaino harjoittelussa tällä kertaa oli FEI junioreiden esiohjelma ja aloitettiinkin treeni raviohjelmalla. Ohjelmassa tehdään ensin pitkän sivun alkuun voltti, sitten kaksi kirjainväliä avoa ja sen jälkeen puolivoltti ja sulkua takaisin uralle. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jokaisen liikkeen kohdalla pitää keskittyä tarkasti miettimään, millä pienillä jutuilla on mahdollista onnistua vielä paremmin.

Ulla kuvaili meitä pellolla

Voltilla on todella tärkeää muistaa, että ei saa taivuttaa liikaa! Ajatus pitää olla suorasta rungosta ja lähteä kääntämään EI sisä-, vaan ulkolapaa voltin suuntaisesti pois uralta. Takaosaa tulee jopa ajatella hieman ulospäin, koska jos taivuttaa kaulaa liikaa sisälle ja pitää takaosan samalla linjalla, niin hevosesta tulee helposti vain pelkkä ylitaipunut "mato". Kun sitten palaa voltilta uralle, niin on tosi helppoa jatkaa hyvään avotaivutukseen siirtämällä vain takaosan uralle ja säilyttämällä kevyen asetuksen (mutta suoran rungon) sisäänpäin. Suluissa onnistuttiin molempina päivinä hyvin ja niissä avainasia on ratsastaa hevosen ryntäät ja otsa kohti pistettä, sisäkäsi hieman johtaen ylempänä ja ulkokäsi taas matalampana antamassa tukea. Nipsun ohje oli, että sulku tulee aina aloittaa avossa, eli ensin tehdään pari-kolme askelta avoa linjan alussa ja vasta sitten siirretään takaosa mukaan taivutuksen suuntaan. Hieman hankalaa selittää, mutta selästä sen ymmärtää loogisesti :)

Pojan mielestä oli taas tylsää poseerata ;)

Molempina päivinä ratsastettiin paljon keskiravia pitkin maneesia ja mun piti uskaltaa päästää Poikaa avonaisemmalle kaulalle ja matalampaan muotoon, vaikka hetkellisesti menettäisinkin kontrollin. Poika kävi taas välillä aika kierroksilla ja jouduin huomattavasti pois omalta mukavuusalueelta, kun piti laskea käsi alas ja antaa vaan mennä isoa ravia hevosen kuumumisesta huolimatta. Mulla oli kokoajan sellainen fiilis, että jos nyt jossain kulmassa rasahtaa, niin keikahdan selästä saman tien, eikä mun ihan hirveästi tehnyt mieli irroittaa jalkoja kyljistä ja tuupata kannuksella lisää vauhtia, josta lähes aina seurauksena oli myös pari loikka-askelta. Mutta kun vaan ylitin itseni ja uskalsin, niin vau mitä ravia sieltä tulikaan! Hevonen nosti selän kunnolla pyöreäksi ylös ja tuntui, kuin olisi istunut ison kumipallon päällä, sillä liikkeestä tuli niin joustava. Ei siellä kyllä silti ollut helppo pysyä kyydissä, tuntui että lensin joka askeleella puoli metriä irti satulasta... Kun tästä ravista istuin alas ja tein puolipidätteen, niin saatiin tehtyä parhaimmat väistöt ikinä. Hyvä fiilis!



Laukassa Poika oli molempiin suuntiin tosi hyvä ja tehtiin taas koottua laukkaa "ilman jalkaa" eli kokoaminen pelkällä istunnalla jalka irti ja jos tahti meinasi rikkoutua, niin sitten napakka pohje ja taas jalka irti. Tarkoitus ei ole, että hevonen alkaa pelätä tai jännittää pohjetta, vaan että se oppii kokoamaan pelkällä istunnalla. Koska ratsastajahan ei voi ikuisesti ylläpitää laukkaa tuuppaamalla joka askeleella, vaikka siihen virheeseen moni niin helposti sortuukin... Vaihdot, vastalaukka ja laukkasulut onnistuivat tosi hyvin, joten ei tehty niitä turhaan sen enempää. Poika oli molempina treenipäivinä niin positiivinen ja hyvä ratsastaa ja on ihanaa, että mikään juttu ei tuntunut vaikealta tai työläältä. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että se ei voi olla kovinkaan kipeä kropastaan, sillä muuten se olisi varmasti vastustellut edes jossain liikkeessä.

<3

Harmittavasti huomiset rataharjoitukset onkin peruttu, sillä oli ilmeisesti ongelmia löytää tuomari. Näin onnistuneiden treenien jälkeen olisi ollut kiva osallistua, mutta ei voi mitään! Kolmen viikon kuluttua olisi sitten aluekisat Wiknerillä, joten tähdätään sinne ja nautitaan sitä ennen vielä kesäpäivistä ilman kisajännitystä :) Pidetään myös paljon peukkuja Nipsulle ja koko Suomen kouluratsastusjoukkueelle tuleviin MM-kisoihin!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kisapäivitystä


Parin viime viikon sisällä Poika on startannut kaksi rataa, joista toisen mun kanssa Salossa ja toisen kotikoutsin kanssa Tuomarinkylän kansallisissa. Salon ratana oli vanha tuttu Va B:0, joka on todella helppo rata, mutta +35 asteen helteessä sekin alkoi tuntumaan yllättävän vaikealta... Kisat pidettiin nurmella keskellä peltoa, jossa ei tosiaan ollut lainkaan varjoa ja sen lisäksi paarmoja pyöri verryttelyalueella ehkä noin tuhat, joten verkkaaminen oli aika tuskaista. Itse rata sujui ihan hyvin, mutta pari kallista rikettä tuli ensin lisätyssä käynnissä, joka meni rikki, ja sen jälkeen vielä ensimmäisessä laukanvaihdossa.

Ulla kuvaili kotikentällä kauniina kesäpäivänä

Vaihtojuttu oli tosi ihmeellinen, koska käänsin normaalisti puolirata leikkaa, valmistelin ja vaihdoin keskellä ja jatkoin normaalisti laukkaamista. Sitten juuri ennen uraa huomasin, että eihän Poika ollutkaan vaihtanut ja jouduin tekemään tosi hutiloidun vaihdon juuri ennen uutta käännöstä, tästä menetettiin paljon pisteitä! Linja näytti videoltakin tosi oudolta, koska Poika vielä "hypähtää" keskellä ja näyttää ihan siltä, kuin se olisi vaihtanut, vaikka ei sitten oikeasti tehnytkään vaihtoa. Noh, näitä sattuu välillä ja lopputulos oli jälleen 60,7 % eli aika tasaiset perusprosentit meille. Saatiin myös useita seiskoja ja oikein kivat loppukommentit, mutta toki rikkeet ovat numerona vain 4 ja ne vetävät keskiarvoa todella paljon alas.



Meidän omissa kansallisissa kisoissa Poika sai jälleen kokeilla Pyhää Yrjöä kotikoutsin kanssa ja suoritti raviohjelman oikein hyvin, mutta laukassa tuli harmillisesti muutamia virheitä. Ensimmäinen puolipiruetti (vielä siihen helpompaan suuntaan) lössähti täysin ja molemmissa vaihtosarjoissa juuri se viimeinen vaihto tuli joko liian aikaisin tai liian myöhään, jolloin koko sarjan numero oli alhainen. Muuten ohjelma oli varsin tasainen ja sulut, lisäykset ja takarit tulivat varmasti, mutta rikkeistä johtuen prosentit jäivät alle kuudenkymmenen. Poika kuitenkin osoitti jo Vihdissä osaavansa tehdä hienon ja rikkeettömän PSG-radan, joten tämänkertainen pieni vastoinkäyminen ei maata kaatanut :)



Oli todella mielenkiintoista olla itse pitkästä aikaa myös sihteerinä ja täytyy sanoa, että koulutuomarit ovat kyllä aika kivoja tyyppejä! Papereita lukiessa ei aina välttämättä siltä tunnu ja helposti syyttää tuomaria "liian tiukasta skaalasta" tai näkee vain pelkät negatiiviset kommentit rivien seasta, mutta ei niiden tuomareiden tarkoitus ole ketään lytätä, vaan antaa kehittävää palautetta ja kannustaa treenaamaan. Tuomarit yleensä haluaisivat antaa hyviä numeroita, mutta vaikka jokin liike olisi alkanut 7 arvoisesti, niin numero voi laskea 5,5:een, jos lopussa tapahtuukin tahtirikko tai joku muu stiplu. Ennen kaikkea tuomarit arvostavat tasaisuutta, keveyttä ja eteenpäinpyrkivyyttä. En kuullut kertaakaan yhdenkään tuomarin sanovan, että hevonen olisi liikkunut liian energisesti, vaan pikemminkin päinvastoin.


Hehee, hyvä vaihto ja taputapu

Poika kävi myös kiropraktikon käsittelyssä ja nyt täytyy kyllä sanoa, että itselleni jäi koko hommasta todella hämmentynyt olo. Kiropraktikko käsitteli hevosta noin 5 minuuttia ja totesi, että se on niin jumissa, että hän ei voi tehdä tällä kertaa enempää. "Kaikki" nikamat rungossa ovat kuulemma ihan pielessä ja olleet jo vuosia näin (?) ja että Poika on jo ruvennut kompensoimaan asiaa jollain tavalla, joka nyt ei minulle missään vaiheessa oikein selvinnyt. Pyynnöstäni huolimatta henkilö ei voinut selittää asiaa englanniksi, joten tulkin välityksellä yritin kysellä, mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat ja mitä voin niille tehdä. "Ei voi tehdä nyt mitään, jatka vain treenaamista samalla tavalla. En osaa sanoa mistä voi johtua, ehkä kaatunut joskus tai lyönyt päänsä. Tule kuukauden kuluttua uudelleen" ja 100 euroa, kiitos. Olin ihan kysymysmerkkinä, sillä vaikka tiesin, että jotain häikkää selässä oikealla puolella onkin, niin en odottanut ihan tällaista lopputulosta. Tiedän, että Poika on lyönyt päänsä ainakin kerran aika kovaa pari kuukautta sitten tallissa hyökätessään kalterin luukusta, mutta voivatko kaikki ongelmat johtua siitä? Juoksutuksessa se on aikoinaan pari kertaa mennyt melkein nurin, koska on pirteyttään spurttaillut korvat hörössä niin lujaa, että vähemmästäkin alkaa ympyrällä liiraamaan. Täytyy nyt vähän sulatella tätä asiaa ja näyttää hevosta jollekin toiselle alaan vihkiytyneelle, koska tästä käynnistä en itse tullut hullua hurskaammaksi. Hevonen kuitenkin liikkuu koko ajan tyytyväisesti ja puhtaasti, joten se ei ihan supermegakipeä voi koko kropastaan olla. Huoh, huoleton olisi hevoseton...