torstai 29. toukokuuta 2014

Kansalliset Vihdissä

Pikainen päivitys Vihdin helatorstain kisoista, sateinen päivä mutta silti hyvä fiilis! Poika suoritti kolmannen PSG-ratansa tosi taitavasti ja sai parhaimmat pisteet tähän mennessä; 60,8 % :) Rata meni sujuvasti ja puolipiruetitkin olivat jo paljon paremmat, eikä isoja rikkeitä tullut. Vieraileva australialainen tuomari oli arvioinut radan jopa 64 % tasoiseksi. Kotikoutsi oli jälleen kuskina ja oli myös todella tyytyväinen radan jälkeen, ihanaa että kehitystä tapahtuu! Loppusijoitus oli 13/24, eli puolessa välissä luokkaa.

Nyt lähden viikoksi Kreikkaan ja Poika saa pitää taukoa intensiivisestä treenauksesta, katsotaan jotain kivoja kisoja sitten kesäkuun puolella!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Melkein tavallinen talliviikko ja Laakson kansalliset

Ajattelin kirjoitella ylös, mitä Pojan ja mun tavalliseen talliviikkoon yleensä kuuluu. Viime viikko oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että lauantaina oli kisat (kotikoutsi toimi kuskina) ja sen vuoksi ratsutusta on tällä viikolla jopa 3 kertaa. Yleensä meillä on vaihtelevasti 1-2 ohjattua treenikertaa/ratsutusta viikossa ja muuten mennään itsenäisesti fiiliksen mukaan. Poika kuitenkin liikkuu joka päivä, koska se kerää sen verran virtaa välipäivistä, että kävelypäiviä ei sen kanssa pidetä kuin hyvin harvoin, yleensä lähinnä olosuhteiden pakosta.

Maanantai: Hain Pojan tarhasta ja huomasin, että sen toinen takakenkä oli melkein irti. Tämä on tosi harvinaista, sillä yleensä Poika polkee vain etukenkiä pois ja nekin juoksutuksen yhteydessä. Onneksi Opistolla oli irtokengän laittaja paikalla, joten saatiin homma kuntoon ja päästiin myös ratsastamaan. Tehtiin kevyt läpiratsastus maneesissa (isolla kentällä oli estevalmennus) ja sen jälkeen hikien huuhtelu vesikarsinassa, kamojen putsaus ja Pojalle mössöt.

Maneesissa oli söpö hiiri :)

Tiistai: Kotikoutsi tuli ratsastamaan ja Poika sai kentällä kunnon treenin. Aluksi pohjeavut eivät oikein menneet läpi ja hevosen keskittyminen oli jossain ihan muualla, joten sain juosta juoksutusraipan kanssa hevosen perässä pitkin kenttää ja koutsi laittoi selästä hevoseen vauhtia. Pojan kanssa on nyt treenattu paljon laukkaa, joka on lihaksille aika rankkaa ja koko hevonen olikin ihan hiessä/vaahdossa ratsutuksen jälkeen. Suihkun kautta kuivattelemaan ja samalla syömään hieman tuoretta ruohoa, tällä hetkellä on syötelty noin 10 minuuttia. Normaali hoito ja kamojen putsaus, kuten joka kerta.

Keskiviikko: Mulla oli tänään viikon ainoa tallivapaa päivä ja Ulla kävi juoksuttamassa Pojan. Kävin kuitenkin ostamassa rehuja Puuilosta, heppajutut on mielessä vaikka en tallilla olisikaan. Mukaan lähti pari säkkiä Peacemakeria, B-vitamiinia, valkosipulia, elektrolyyttiä, hikiviila ja bonuksena uusi satulahuopa (ohut malli nyt kesähelteille) - tummansininen tottakai :)

Torstai: Kotikoutsi jälleen ridaamassa, tällä kertaa oltiin maneesissa, koska kentällä oli niin tuskainen auringon paahde! Ei pitäisi valittaa, mutta maneesin varjossa oli tällä kertaa viileämpi treenata ja mielestäni tässä asiassa pitää aina ajatella hevosen parasta. Poika on todella herkkä kuumuudelle ja palautuu helteellä hitaasti, joten kunnon treenit on parempi tehdä siellä, missä on viileintä. Syöttelin jälleen noin 10 minuuttia.

Perjantai: Viimeistelytreeni maneesissa, pääpainona ravilisäykset. Poika meni tosi hyvin, joten tämän päivän treeni oli kevyempi, kuin alkuviikosta. Pesin koko hevosen shampoolla ja puunasin kamat huomista varten, sen kummempia kisavalmisteluja me ei yleensä tehdä.

Verkassa Laaksolla

Lauantai: Kansalliset kisat Laaksolla, Pojan toinen PSG-rata. Tällä kertaa tulikin oikeastaan samat virheet, kuin viime kerrallakin, eli puolipiruetit eivät ihan onnistuneet ja nelosissa tuli pieni stiplu. Muuten Poika suoritti oikein hyvin ja tasaisesti, erityisesti sulut ja kolmossarja olivat mielestäni tosi hyvät! Lopputulos 57,67 % ja sijoitus 17/24, eli ei ihan viimeisenä kuitenkaan. Kunhan saadaan rikkeettömiä ratoja, niin pisteet varmasti nousevat :) Helteinen keli jatkui ja oli todella lämmin, joten suorituksen jälkeen pestiin Poikaa sienellä ja lähdettiin pikaisesti kotimatkalle.

Sunnuntai: Palautuspäivä, käytiin maastossa noin 40 minuutin lenkki käyntiä ja kevyttä ravia. Poikaa ei paljon väsymys painanut ja sitä sai ihan ravissa pidätelläkin :) Se sai pienen hien pintaan ja itsekin olin helteestä ihan läkähtynyt, joten ei siksi tehty sen pidempää lenkkiä. Ratsu pääsi suihkun kautta tarhailemaan ja itse lähdin vielä Laaksolle katsomaan GP-luokan ja moikkaamaan tuttuja. Ihana kesäpäivä ja mukava lopetus viikolle!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Huh mitä valmennusta!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun valmennus menee NIIN hyvin ja sen tunteen ja ne kaikki neuvot ja vinkit haluaisi tallentaa johonkin kovalevylle, jotta osaisi yksinkin ratsastaa yhtä hyvin? Se on vaan jotain ihan käsittämätöntä, minkälaiseen flow-tilaan sitä voi päästä, kun toinen ihminen neuvoo, mitä "nappeja" hevosesta pitää käyttää missäkin kohdassa. Kaikki muu sulkeutuu ympäriltä (jopa muut ratsukot, joka aiheuttaa huomattavan helposti yhteentörmäyksiä) kun keskittyy pelkästään omaan hevoseen, omaan ratsastukseen ja on 100 % läsnä joka sekunti ja joka askel satulassa. Sellainen olotila tuli Nipsun kahden päivän valmennuskurssilla, ihan uskomatonta! Koskaan ei ole vielä tarvinnut pettyä niillä tunneilla ja joka kerta ollaan opittu jotain uutta.

Päikkäreillä, kivan likainen toi takaseinä...

Viime viikon valmennuskerran teemana oli opetella, kuinka ratsastaa Poikaa virittyneeksi, mutta ei kuitenkaan jännittyneeksi. Mulla on itselläni aikamoisia ongelmia osata ratsastaa tehokkaasti silloin, kun hevonen kuumuu ja ottaa kierroksia, jolloin ryhdyn itse jännittämään ja jäykistyn selässä. Tämän seurauksena ei luonnollisesti hevonenkaan voi rentoutua ja siinä sitten ollaan kaksi viulunkireää tyyppiä päällekäin, eikä työskentelystä tule yhtään mitään. Vaikka Poika on luontaisesti tosi selväjärkinen ja leppoisa ratsu, niin provosoituessaan se osaa tehdä aikamoisia jänisloikkia ja ryhtyy myös kyttäämään muita hevosia, jonka seurauksena jään yleensä vain itse himmailemaan ja ratsastamaan passiivisesti, jolloin Poika kerää vielä enemmän energiaa itseensä. Avainohjeena olikin, että pitää laskea kädet ja PÄÄSTÄÄ hevonen eteen-alas, vaikka se sitten alkuun vähän juoksisikin täysiä. Tässä kohdassa mennään jo huomattavasti mun mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä jos hevonen tuntuu siltä, että se voi hetkenä minä hyvänsä singota maneesin seinästä läpi, niin ei ensimmäisenä tee oikein mieli antaa pidempää ohjaa ja löysätä kontrollia. Kun sitten pääsin irti "apua-mä-tipun-mä-tipun-mä-tipun" ajattelusta, niin hommahan oikeasti toimi! Energia kanavoitui hienoon, isoon raviin ja hevonen liikkui tosi upeasti. Laukannosto tuli pelkällä ajatuksella ylös ja eteen ja koottua laukkaa pystyi ratsastamaan täysin pelkällä istunnalla ja lähes löysällä ohjalla.

Käytiin katsomassa Kilpatallin remonttia

Kun ohjeita tulee viisi per sekunti, niin on tosi vaikeaa yrittää muistaa niitä jälkikäteen, mutta mä yritän. Taivutettiin ensi pääty-ympyrällä hevosta ihan reilusti sisälle, matalalla kädellä ja napakalla sisäpohkeella. Sen jälkeen tehtiin pieniä voltteja pelkillä ulkoavuilla, sisäohjalla ei saanut kääntää yhtään. Kokoamisissa tuli pitää tasainen ja vakaa ulko-ohja ja taputtaa sekä myödätä sisäohjalla. Poika yrittää tosi helposti vaan harppoa pitkää käyntiä, joten piti ajatella ihan pikkupikku askelia käynnissä, lähestulkoon niin että se käveli paikallaan. Tästä käynnistä saatiin tosi hienoja laukannostoja ja laukka oli ihan mielettömän tuntuista. Kerrankin Pojalla oli oikeasti selkä ylhäällä ja se todella tuntui satulaan asti!

Näillä keleillä Poika on käynyt pävittäin suihkussa

Valmennuspäivien jälkeen Poika saikin aloittaa valmistautumisen ensi lauantain kisoja varten ja kotikoutsi on käynyt ahkerasti ratsuttamassa. Välissä on toki myös palautuspäiviä, mutta muuten treeni on nyt ollut aika intensiivistä. Helatorstaina Pojan olisi tarkoitus mennä vielä Vihdin kansalliset ja sen jälkeen se saa huilata :) On se ollutkin nyt aika virittyneessä tilassa koko ajan, alkaa jo melkein olla vähän turha pörheä ratsastaa...

lauantai 10. toukokuuta 2014

Rataharjoitukset Tuomarinkylässä

Tänään olikin vuoden ensimmäiset ulkokisat, jotka käytiin kotikentällä rataharjoitusten muodossa. Valitsin radaksi Va B:3-ohjelman, koska en ole aikaisemmin mennyt sitä ja rata vaikutti meille tällä hetkellä sopivan tasoiselta. Verkassa oli tosi ahdasta ja Poikaa ärsytti muut läheltä tulevat hevoset huomattavasti. Se otti jopa vähän kipinää niistä ja oli ihan korvat luimussa koko ajan, joten yritin sitten ottaa pätkät ravia ja laukkaa siellä missä mahduin ja annoin suurimman virittämisen olla. Verkan olosuhteet huomioonottaen olin aika tyytyväinen rataan! Olihan Poika taas vähän pohkeen takana ja yritti ennakoida ja jarrutella muutamissa kohdissa rataa, mutta mitään rikkeitä ei tullut ja yleisfiilis oli hyvä.



Raviohjelma sujui hyvin, tosin sulut olisivat voineet olla paljon paremmat. Takarit meni jees, saatiin toisesta jopa 6, joka on meidän skaalalla siitä liikkeestä hyvä numero :) Lisäyksetkin olivat ihan kivat, tosin lisätyssä laukassa pitkällä sivulla Poika yritti vähän riistäytyä ja nousi pois muodosta, joka veti hieman pisteitä alas. 8 metrin laukkavolteilla on vaikeaa säilyttää ponnekas koottu laukka ja pieni sammuminen olikin ihan odotettavissa. Vaihdot sujuivat hyvin (jopa 7 arvoisesti), vaikka ärsyttävästi Poika jarrutteli lävistäjän jälkeisissä vaihdoissa. Lopputulos oli 59,83 % eli ei mitkään huippupisteet, mutta mulle tuli silti sellainen tunne, että kehitystä on tapahtunut. Paljon on vielä parannettavaa, kuten kokoamisaste ja lennokkuus, mutta tämän päivän tuomari ei turhasta pisteitä anna, joten on oltava tyytyväinen kun tulee edes vähän positiivista palautetta.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hevosella on kyllä osaamista, mutta mun pitää parantaa omaa ratsastusta jotta saan sen esiin! Katsoin radan videolta ja mun istunta näytti jotenkin vähän lässähtäneeltä, vaikka siitä sainkin numeron 6. Alakerran pisteitä pitäisi pyrkiä nostamaan, sillä ne vaikuttavat kokonaispisteisiin todella paljon. Onnistuuneesta Va B-radasta me voidaan saada yli 60 % ja ollaan saatukin, eli siihen täytyy nyt ehdottomasti pyrkiä! Katsotaan, miten paljon ehditään tällä kaudella vielä kehittyä, 4 kuukautta yhteistä kisakautta jäljellä tämän vuoden puolella. Mutta nyt koutsi tulee taas treenaamaan ja tavoitteena on toinen Pyhä Yrjö parin viikon kuluttua Laaksolla :)

torstai 1. toukokuuta 2014

Pohdintaa ja treeniä

Tää blogi on kyllä siinä mielessä älyttömän hyvä, että sen avulla on helpompi jäsentää kaikkia päässä pyöriviä ajatuksia hevoseen ja ratsastukseen liittyen. Itsekseen tulee pohdittua kaikenlaisia heppajuttuja enemmän tai vähemmän päivän aikana ja selailen töiden ohessa usein myös ajankohtaisia ratsastusuutisia, kisakutsuja ja muita hevosblogeja. En itse ihan joka ratsastuksen jälkeen jaksa tarkasti analysoida, että onnistuiko tänään nyt ihan jokainen puolipidäte ja saavutinko sen kerran ratsastukselliset tavoitteet (jos niitä edes oli sillä kerralla...) mutta varsinkin valmennuskertojen jälkeen mietin yleensä tarkemmin sitä mitä tuli tehtyä ja onnistuttiinko siinä.

Pari päivää ehti tarhata ilman loimea jo huhtikuun puolella!

Viime viikolla päällimmäisenä mielessä valmennuksen jälkeen oli tuntuma ja Pojan ratsastettavuus yleisesti. "Uusi" koutsi kokeili Poikaa selästä ensimmäistä kertaa ja on aina tosi mielenkiintoista katsoa, kun joku toinen ratsastaa omalla hevosella. Hassua tuntuu olevan se, että mitä kokeneempi ratsastaja on, niin sitä hankalampi Poika saattaa aluksi olla. Se johtuu varmasti siitä, että rutinoituneilla ratsastajilla on kehittynyt jo tietynlainen oma ratsastustyyli, joka saattaa Pojasta tuntua alkuun hämmentävältä ja erilaiselta, kuin mihin se on tottunut. Jokaista hevostahan ei voi ratsastaa samalla tavalla, mutta ammattilaiset/puoliammattilaiset yleensä tapaavat ridata ratsunsa suhteellisen "samaan muottiin", toiset esimerkiksi ratsastavat hevosia aika matalassa ja pyöreässä muodossa, kun taas toiset haluavat hevosen olevan mielummin vähän kuolaimen päällä ja avonaisemmassa muodossa. Osa ratsastaa paljon eteen, kun taas toiset treenaavat huomattavasti hitaammassa temmossa. Jotkut haluavat pitää hevosen tiiviisti pohkeen ja ohjan välissä, kun taas jotkut ratsastavat lähes jalat irti kyljistä ja melko pitkillä ohjilla. Mikä tyyli sitten sopii millekin hevoselle, löytyy varmasti vain kokeilemalla. Kysymys kuitenkin kuuluu, pitääkö hevosen mukautua ratsastajan tyyliin vai ratsastajan muokata omaa tyyliään hevosen mukaan?

Enää ei oo maneesiruuhkaa, luksusta!

Olen nykyään aika varovainen kokeilemaan uusia valmentajia, koska itselläni on erittäin huonoja kokemuksia sellaisista valmentajista, joiden tyyli ei vain minulle tai Pojalle ole lainkaan sopinut. Pari vuotta sitten oli varmaankin kaikista huonoin valmennuskerta ikinä, erään saksalaisen vierailevan valmentajan kurssilla. Poika kuumui aika paljon vaihtoharjoituksista ja otti kierroksia jostain ihan aiheettomista jutuista maneesin nurkissa. Tässä tapauksessa olisin itse vaihtanut harjoitusta ja tehnyt esimerkiksi käynnissä tai ravissa jotain "rauhoittavaa" tehtävää, kunnes saan hevosen taas rennoksi ja keskittymään. Kyseinen valmentaja kuitenkin hermostui siitä, että Poika rupesi pelleilemään ja oli sitä mieltä, että sitä täytyy nyt mäiskiä kunnolla ja laittaa se kuriin. Noh, en sitten nöyränä oppilaana kyseenalaistanut tätä "gurun" neuvoa, vaan käytin reippaasti kannusta aina kun Poika yritti loikkia, jonka seurauksena se tuli vain kahta hullummaksi ja valmentaja alkoi huutaa "Hit him, hit him again!". Siinä vaiheessa lopetin ja sanoin, että hevonen menee koko ajan huonommaksi ja tipun ihan kohta selästä näiden rodeoloikkien takia. Valmentajan kanssa tuli tästä pientä sanaharkkaa ja lopulta valmennuskerta päättyi siihen, että hevonen oli aivan hermoheikkona ja itse poistuin itkin maneesista. Ja ei edes ollut mikään ihan halpa valmennuskurssi, kyllä silloin harmitti ja pitkään... Onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia ja unohtavaisia ja pääsimme tästä yli aika pian! Nyt jo uskallan sanoa heti, jos valmennuksessa joku asia ei tunnu hyvältä ja toimivalta.

Poika toivottaa hauskaa vappua ;)

Takaisin kuitenkin viime viikkoisen valmennuksen lopputulokseen, eli lyhyiden alkukangertelujen jälkeen Poika näytti oikein hyvältä ja itse kokeilin sitä vielä lopuksi hetken ja se toimi siinäkin hyvin. Keskusteltiin paljon sopivasta tuntumasta ja sen löytämisestä. Tavoitteena olisi saada hevonen kevyeksi edestä ja kantamaan itsensä, mutta ei taas kuitenkaan tyhjäksi. Pojan kanssa tämä on aikamoista nuorallakävelyä, sillä se painuisi mielellään kuolaimen alle ja jopa rullaa itseään tai sitten vastaavasti se jännittyy ja tekee itselleen korkean virkkuukoukkukaulan. Pohdinta jatkuu...Tällä viikolla meillä oli vierailevan valmentajan eli Nipsun tunti ja saatiin pitkästä aikaa onnistumisia kootussa laukassa! Laukkasulut olivat ihan super ja hevonen tuntui tosi hyvältä, sain taas paljon lisää itsevarmuutta omaan ratsastukseen :) Ensi viikolla ajattelin startata kotitallin rataharjoituksissa Va B:3-ohjelman, siinä onkin sitten vähän tekemistä. 8 metrin voltit ovat aika haastavat, kuten myös avot pituushalkaisijalla, mutta katsotaan miten treeni etenee. Kilpatalli tyhjeni hevosista ja siellä alkaa remontti, joten toukokuu tulee olemaan todella rauhallinen kun Domissa on tuntiratsujen lisäksi vain meidän tallin hevosia!