Pohdintaa ja treeniä

Tää blogi on kyllä siinä mielessä älyttömän hyvä, että sen avulla on helpompi jäsentää kaikkia päässä pyöriviä ajatuksia hevoseen ja ratsastukseen liittyen. Itsekseen tulee pohdittua kaikenlaisia heppajuttuja enemmän tai vähemmän päivän aikana ja selailen töiden ohessa usein myös ajankohtaisia ratsastusuutisia, kisakutsuja ja muita hevosblogeja. En itse ihan joka ratsastuksen jälkeen jaksa tarkasti analysoida, että onnistuiko tänään nyt ihan jokainen puolipidäte ja saavutinko sen kerran ratsastukselliset tavoitteet (jos niitä edes oli sillä kerralla...) mutta varsinkin valmennuskertojen jälkeen mietin yleensä tarkemmin sitä mitä tuli tehtyä ja onnistuttiinko siinä.

Pari päivää ehti tarhata ilman loimea jo huhtikuun puolella!

Viime viikolla päällimmäisenä mielessä valmennuksen jälkeen oli tuntuma ja Pojan ratsastettavuus yleisesti. "Uusi" koutsi kokeili Poikaa selästä ensimmäistä kertaa ja on aina tosi mielenkiintoista katsoa, kun joku toinen ratsastaa omalla hevosella. Hassua tuntuu olevan se, että mitä kokeneempi ratsastaja on, niin sitä hankalampi Poika saattaa aluksi olla. Se johtuu varmasti siitä, että rutinoituneilla ratsastajilla on kehittynyt jo tietynlainen oma ratsastustyyli, joka saattaa Pojasta tuntua alkuun hämmentävältä ja erilaiselta, kuin mihin se on tottunut. Jokaista hevostahan ei voi ratsastaa samalla tavalla, mutta ammattilaiset/puoliammattilaiset yleensä tapaavat ridata ratsunsa suhteellisen "samaan muottiin", toiset esimerkiksi ratsastavat hevosia aika matalassa ja pyöreässä muodossa, kun taas toiset haluavat hevosen olevan mielummin vähän kuolaimen päällä ja avonaisemmassa muodossa. Osa ratsastaa paljon eteen, kun taas toiset treenaavat huomattavasti hitaammassa temmossa. Jotkut haluavat pitää hevosen tiiviisti pohkeen ja ohjan välissä, kun taas jotkut ratsastavat lähes jalat irti kyljistä ja melko pitkillä ohjilla. Mikä tyyli sitten sopii millekin hevoselle, löytyy varmasti vain kokeilemalla. Kysymys kuitenkin kuuluu, pitääkö hevosen mukautua ratsastajan tyyliin vai ratsastajan muokata omaa tyyliään hevosen mukaan?

Enää ei oo maneesiruuhkaa, luksusta!

Olen nykyään aika varovainen kokeilemaan uusia valmentajia, koska itselläni on erittäin huonoja kokemuksia sellaisista valmentajista, joiden tyyli ei vain minulle tai Pojalle ole lainkaan sopinut. Pari vuotta sitten oli varmaankin kaikista huonoin valmennuskerta ikinä, erään saksalaisen vierailevan valmentajan kurssilla. Poika kuumui aika paljon vaihtoharjoituksista ja otti kierroksia jostain ihan aiheettomista jutuista maneesin nurkissa. Tässä tapauksessa olisin itse vaihtanut harjoitusta ja tehnyt esimerkiksi käynnissä tai ravissa jotain "rauhoittavaa" tehtävää, kunnes saan hevosen taas rennoksi ja keskittymään. Kyseinen valmentaja kuitenkin hermostui siitä, että Poika rupesi pelleilemään ja oli sitä mieltä, että sitä täytyy nyt mäiskiä kunnolla ja laittaa se kuriin. Noh, en sitten nöyränä oppilaana kyseenalaistanut tätä "gurun" neuvoa, vaan käytin reippaasti kannusta aina kun Poika yritti loikkia, jonka seurauksena se tuli vain kahta hullummaksi ja valmentaja alkoi huutaa "Hit him, hit him again!". Siinä vaiheessa lopetin ja sanoin, että hevonen menee koko ajan huonommaksi ja tipun ihan kohta selästä näiden rodeoloikkien takia. Valmentajan kanssa tuli tästä pientä sanaharkkaa ja lopulta valmennuskerta päättyi siihen, että hevonen oli aivan hermoheikkona ja itse poistuin itkin maneesista. Ja ei edes ollut mikään ihan halpa valmennuskurssi, kyllä silloin harmitti ja pitkään... Onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia ja unohtavaisia ja pääsimme tästä yli aika pian! Nyt jo uskallan sanoa heti, jos valmennuksessa joku asia ei tunnu hyvältä ja toimivalta.

Poika toivottaa hauskaa vappua ;)

Takaisin kuitenkin viime viikkoisen valmennuksen lopputulokseen, eli lyhyiden alkukangertelujen jälkeen Poika näytti oikein hyvältä ja itse kokeilin sitä vielä lopuksi hetken ja se toimi siinäkin hyvin. Keskusteltiin paljon sopivasta tuntumasta ja sen löytämisestä. Tavoitteena olisi saada hevonen kevyeksi edestä ja kantamaan itsensä, mutta ei taas kuitenkaan tyhjäksi. Pojan kanssa tämä on aikamoista nuorallakävelyä, sillä se painuisi mielellään kuolaimen alle ja jopa rullaa itseään tai sitten vastaavasti se jännittyy ja tekee itselleen korkean virkkuukoukkukaulan. Pohdinta jatkuu...Tällä viikolla meillä oli vierailevan valmentajan eli Nipsun tunti ja saatiin pitkästä aikaa onnistumisia kootussa laukassa! Laukkasulut olivat ihan super ja hevonen tuntui tosi hyvältä, sain taas paljon lisää itsevarmuutta omaan ratsastukseen :) Ensi viikolla ajattelin startata kotitallin rataharjoituksissa Va B:3-ohjelman, siinä onkin sitten vähän tekemistä. 8 metrin voltit ovat aika haastavat, kuten myös avot pituushalkaisijalla, mutta katsotaan miten treeni etenee. Kilpatalli tyhjeni hevosista ja siellä alkaa remontti, joten toukokuu tulee olemaan todella rauhallinen kun Domissa on tuntiratsujen lisäksi vain meidän tallin hevosia!