Huh, ratsastus ei aina tosiaankaan ole helppoa... Meillä oli pitkästä aikaa toisen kotivalmentajan (eli Pojan ratsuttajan) valmennus ja siellä ei kyllä päästy helpolla! Mun hermoja kiristää aina ratsastaa ilman jalustimia, koska Pojalla on aika isot liikkeet ja mulla on täysi työ pystyä edes istumaan satulassa, saati sitten tehdä laukkaväistöjä ja vaihtoja ilman jalustimia. Hampaita kiristellen mentiin ensimmäinen puoli tuntia ja sitten sain luvan ottaa jalkkarit takaisin. Olin jo tässä vaiheessa itse ihan loppu ja Poika käytti tätä tietysti hyväkseen olemalla oikein superhidas jalalle. Tämän jälkeen aloitettiin harjoituspiruettien treenaus ja tarkoituksena oli pitää hevonen täysin suorana ja kääntää pelkästään etuosaa ja ulkolapaa. Olen itse ajatellut ehkä liiankin paljon piruettia sulkutaivutusmaisesti ja tuupannut takaosaa sisälle, mutta tätä en nyt saa enää tehdä, vaan rungon pitää olla suora.
 |
| Uudet karsinat on jo asennettu! |
Valmentaja huitoi Poikaa taas raipalla ja mä tiuskin, että älä nyt viuhdo sillä piiskalla tai mä en ikinä saa tätä hevosta sun lähelle! Sen jälkeen valmentaja sanoi heittävänsä mua pikkukivillä, jos en ala ratsastamaan kunnolla. Meillä on ajoittain vähän kireä valmennussuhde :D Piinaavan piruettitreenin jälkeen tehtiin vielä lisäyksiä ravissa ja laukassa pitkin maneesia ja Poika raukka joutui pinkomaan, minkä jaloistaan pääsi. Pari meidän tallilaista oli seuraamassa tuntia ja sain osakseni aika suurta sympatiaa, että jaksoin ridata ja säilyttää (ainakin lähestulkoon) hermoni moisessa natsitreenissä. Tuli ainakin päivän vatsalihasharjoittelu tehtyä! Poika sai illalla rokotuksen ja on nyt muutaman päivän talvilomalla, joulun jälkeen olisi taas tarkoitus jatkaa tiukkaa treenaamista ja ratsastajakin ehtii siihen mennessä kasailemaan hermonsa uudestaan.
 |
| Ehkä jo kuukauden kuluttua päästään muuttamaan... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!