Joulu on juhlittu

... ja rokotusloma on vietetty ja Poika on taas treenissä intoa täynnä. Ensitöikseen se päätti spurttailla juoksutuksessa sen verran, että toinen etukenkä irtosi. Onneksi Domissa käy paljon kengittäjiä, joten saatiin se melko nopeasti taas jalkaan. Sateiden vuoksi on tehty paljon perustreeniä maneesissa, teemana on ollut irti uralta ja kyllä olikin alkuun vaikeaa! Poika tykkäisi niin mielellään vaan juosta seinän vieressä ja työntää ulkolapaa ulos ja sain ensin todella taistella, että sain sen kulkemaan suoraan uran sisäpuolella. Päättäväisten ulkoapujen avulla se alkoi kulkemaan ihan kivasti ja on nyt ollut useita päiviä oikein hyvä.


Ollaan treenattu paljon perussiirtymisiä, eli käynti-ravi ja käynti-laukka, ja ravi-laukka sekä vastalaukkaa ja muutamia yksittäisiä vaihtoja. Silloin tällöin myös muutamia sarjavaihtoja ja ne sujuivat oikeastaan teknisesti aika ongelmitta, mutta mulla on vaikeuksia ratsastaa suoraan ja säilyttää oikea linja. Tätä pitää nyt vain harjoitella ahkerasti ja keskittyä suoruuteen. On mukavaa, että on myös päästy menemään vähän ulkona ja maastossa, kenttä ja maastopolut ovat ihan sulat!

En oikein osaa aina analysoida sen tarkemmin, että miten ratsastan mitäkin liikkeitä, sillä tuntuu, että suurin osa avuista tulee vaan sieltä syvältä selkärangasta. Jos huomaan, että Poika ei mene esimerkiksi kunnolla sivulle, niin mietin ensin, istunko itse jotenkin huonosti ja vaikeutan siksi hevosen liikkumista. Yritän muuttaa ja suoristaa omaa asentoa ja selkeyttää apuja ja sitten teen sen verran toistoja, että huomaan parannusta ja pääsen kiittämään hevosta. Tietysti Poika on ajoittain vähän työtävieroksuva ja juoksisi vain pitkänä ja kovaa eteen, mutta yleensä jos joku liike tai harjoitus ei onnistu, niin se on kuitenkin enemmän kiinni ratsastajasta, kuin hevosesta. Esimerkiksi harjoituspiruetti tuntuu tällä hetkellä vaikeammalta vasemmalle, mutta en usko, että se välttämättä varsinaisesti johtuisi siitä, että se olisi Pojalle hankalampi suunta. Luulen, että istun itse hieman vinossa, jolloin paino sijoittuu väärin ja siksi Pojan on vaikeampi kääntyä siihen suuntaan ja olisi epäjohdonmukaista, että yrittäisin saada sitä kääntymään nopeammin esimerkiksi raipan kanssa, kun istun itse huonosti. Tätä pohdintaa on hyvä jatkaa ja lueskella samalla myös vanhaa kunnon Kyran kirjaa :)