Alkuverkkaa ja taivutuksia |
Sain pari vuotta sitten eräältä valmentajilta neuvon taivuttaa niin kauan, että hevonen alkaa mutustelemaan kuolainta ja tukeutuu ohjaan ja tuo harjoitus on mielestäni toiminut hyvin. Joskus varsinkin laukassa saa kyllä taivuttaa melko pitkään, välillä menee ihan pää pyörälle ympyrällä pyörimisestä... Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä kuin kerran molempiin suuntiin ja tarkoitus ei ole missään tapauksessa väkisin voimalla vetää kilpaa hevosen kanssa. Tätä on aika hankala selittää niin, että sitä ei ymmärretä väärin :) Itse käytän kyseistä taivuttelemista alkuverryttelyssä kun ratsastan pidemmillä ohjilla eteen-alas muodossa ja vien sisäkättä johtavalla ohjasotteella ympyrän keskustaa kohti. Hevosen turvan tulee suuntautua eteen, ei ryntäitä kohden. Heti kun hevonen ottaa tukea ohjaalle ja pureskelee kuolainta, myötään ja kiitän sitä. Tämä harjoitus toimii mielestäni paljon paremmin, kuin aikoinaan opetettu yleinen "taivuta-hellitä-taivuta-hellitä", joka menee helposti pelkäksi hevosen pään heiluttamiseksi ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Kovin etupainoisella ja kovasuisella hevosella tuo ns. pitkä taivutus vaatii kyllä ratsastajalta kärsivällisyyttä ja tukea istunnasta ja siksi se onkin ehkä parempi hieman herkempien hevosten kanssa. Alkuverkan jälkeen ratsastin Va B:1 -radan läpi ja sen jälkeen tehtiin vielä muutamia vaihtoja joka neljännellä ja joka kolmannella askeleella. Poika heitti kerran aika paljon takaosaa vaihdossa uralla ja sattui osumaan jalalla maneesin seinään, joka ärsytti sitä huomattavasti! Vaihdot suoralla uralla paljastavatkin nopeasti hevosen vinousongelman, eli treenaamista täytyy jatkaa, vaikka välillä seinä tulisikin tielle...
Ullalle kiitos kuvista! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!