Yleisössä Kyran klinikalla

Tänään oli pitkästä aikaa Korkin järjestämä kouluratsastusklinikka Rusalla ja oli taas tosi mukavaa päästä kuuntelemaan Kyran valmennusoppeja! Laskin, että tämä taisi tosiaan olla jo neljäs kerta kun olen seuraamassa "demoa", mutta aina se vaan on yhtä inspiroivaa ja hyvää ratsastusta on ilo katsella. Tällä kertaa myös meidän molemmat kotivalmentajat olivat ratsastamassa, joten oli mielenkiintoista nähdä välillä koutsit oppilaan roolissa.

Huoh, maneesikuvauksen ongelmia...

Aluksi katsottiin ratsastajan istuntaa ja hevosen kokoamisastetta nuoren hevosen, poniratsukon ja junioriratsukon kanssa. Kyra myös itse ratsasti junioritytön hevosella hetken ja muistutti, että jos hevonen haluaa kulkea vähän pitkänä ja etupainoisena, niin ratsastajan tulee olla tarpeeksi jämäkkä ja pitää kunnon tuki, vaikka hevonen yrittäisikin vetää irti satulasta. Ei siis tule olla kova käden kanssa, mutta pitää kädet tasaisesti paikallaan (hyvä apukeino on pitää sormella "kauhukahvasta") ja hevosen tulee hyväksyä tuntuma ja eteenpäin ajava jalka ja ryhtyä kantamaan kroppaansa ryhdissä. Kokoaminen on siis kokonaisvaltaista, ei pelkästään etu- tai takaosalla tapahtuvaa. Mielikuvina käytettiin taas esimerkiksi haitaria ja mansikkahilloa oikean fiiliksen tuntemiseen :) Ratsastajan tulee istua kunnolla istuinluiden päällä, eikä istuntaa saa tasapainottaa ottamalla tukea ohjista tai puristamalla jalkoja. Tätä voi testata hyvin nostamalla ravissa molemmat jalat ja kädet ilmaan ja katsoa, pysyykö tasapaino. Niin pieniä perusjuttuja, mutta kuitenkin niin kovin tärkeitä ja ne helposti unohtuvat, kun ratsastaa yksin!

Tauon jälkeen keskityttiin kokeneempiin ratsastajiin, jotka tekivät sarjavaihtoja, piruetteja, piaffia, passagea ja sik-sak-sulkutaivutuksia laukassa. Tässä Kyra painotti, että ratsastajan on tärkeää pitää yhtä paljon tuntumaa molemmilla ohjilla. Ulko-ohjan tuki on tietysti tärkeä, mutta se ei yksinään riitä, vaan hevosen tulee tukeutua kunnolla molemmille puolille. Ratsastaja ei myöskään saa jäädä kantamaan hevosta ulko-ohjalla ja tätä testattiin esimerkiksi piruetissa, jossa ratsastajan tuli myödätä ja taputtaa hevosta ulkokädellä. Kokonaisuutena sillä ei oikeastaan ole väliä, millä tasolla ratsastaa tai kilpailee, sillä perusasiat ovat aina tärkeitä tasosta riippumatta. On helpottavaa nähdä, että vaativankin tason ammattilaisilla on samoja ongelmia tahdin, reaktionopeuden, suoruuden yms. kanssa, kuin ihan "tavisharrastelijoillakin". Olen lukenut jo varmaan kymmenen vuotta Kyran kirjaa kuin ratsastuksen raamattua, joten siksi monet asiat olivat tietysti jo entuudestaan tuttuja, mutta kertaushan on opintojen äiti :)