Keskittymisongelmia...

Keskiviikkona meillä oli aluksi oikein leppoisa maastoretki, käytiin kävelemässä kiipeilymetsässä ja otettiin muutamat pätkät ravia pellon reunassa. Poika tuntui suhteellisen virkeältä, joten ajattelin että mennään vielä hetkeksi kentälle ottamaan läpiratsastus ja vähän ravia sekä laukkaa. Poikaa ei kuitenkaan inspiroinut kyseinen suunnitelma ollenkaan ja se ei keskittynyt kentällä työskentelyyn sitten lainkaan! Tuomarinkylässähän on kaksi todella isoa kenttää, joilla on paljon tilaa ratsastaa. Kentän laidoilla myös riittää aika paljon kaikenlaista katseltavaa; on ihmisiä katsomossa, liikennettä autotiellä, pyöräilijöitä, koiria ja tietysti muita hevosia. Usein käykin niin, että on ajoittain aika vaikeaa saada hevosta keskittymään ratsastajaan, kun ratsu niin mielellään vaan katselisi maisemia ja kaikkea muuta hulinaa kentän vieressä...

kutenkuvat.weebly.com

Jos Poika on energisellä tuulella, niin silloin sen keskittyminen on vielä heikompaa ja se myös ottaa helposti "kipinää" kaikesta mistä se nyt sattuu sitä keksimään. Jouduin sitten hakemaan tätä keskittymistä aikamoisen pitkän aikaa ja alkoi jo itseltä voimat ja kärsivällisyys loppua, kun hevonen ei kuuntele eikä rentoudu sitten millään. Yhteensä lähes 2 tunnin ratsastuksen jälkeen (maasto mukaanlukien) päästiin takaisin talliin, huh. Välillä tulee näitä päiviä, kun hevosen pitää jostain syystä koetella omistajan hermoja...

Ratsastajan keskittynyt ilme sensuroitu..

Eilen mentiin sitten suoraan ilman maastokävelyitä kentälle ja otettiin vielä valmisteleva kisatreeni. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut ridata kahta tuntia, mentiin ehkä noin 40 min. ja Poika varmaan ajatteli, että nyt ei olla vahingossakaan liian energisiä, ettei taas joudu rääkkiin. Saattoi se ehkä olla vähän väsynytkin, enkä ihmettele. Huomenna sitten koitetaan hakea keskittymistä Laaksolla, startti on yhden maissa!