Sadepäivä ja valmennus

Tänään oli taas tosi ankea ilma, vettä satoi ja oli inhottava tuuli. Sattuneesta syystä en siis innostunut kauheasti kuvailemaan, kun se tuntuu hyvälläkin ilmalla olevan aika hankalaa.. Meillä oli toisen valmentajan tunti (tai oikeastaan puolikas, verkkaan aina itse ennen aloitusta) ja tehtiin taas Va B:0-radan juttuja. Selvittiin tällä kertaa ilman suurempia ongelmia ja Poika oli aika hyvä ratsastaa! Pari kertaa se oli vaihdoissa vähän hidas, mutta sekin korjaantuu kun saan sen kunnolla läpi kaikissa askellajeissa ja muistan pitää sen tarpeeksi koottuna. Ensi viikolla jääkin tunti välistä vapun vuoksi, mutta sitten pitää vaan harjoitella ahkerasti itsekseen.

Kesällä 2010

Pojalla on ollut parina päivänä vähän jännittäviä hetkiä, kun eilen ja tänään on sattunut ja tapahtunut kun ollaan oltu ulkoilemassa. Eilen humputeltiin ilman satulaa kentällä, kun pari ratsastuskoulun ponia riehaantui kauniista kevätilmasta ja päätti jatkaa menoa ilman ratsastajia. Koskaan ei oikein voi tietää, miten oma hevonen suhtautuu "irtohevosiin", mutta Poika osoitti luotettavuutensa ja tyyneytensä täydellisesti! Vähän sitä hirvitti, mutta se malttoi seistä tosi kiltisti paikallaan, jopa niin että sain hypättyä alas selästä kun toinen poni tuli meitä päin ja toisella kädellä napattua ponin kiinni. Tänään sitten tunnin jälkeen tuli pari miestä tutkimaan maneesin pohjaa ja heillä oli sellainen "itsekelautuva" mitta mukana, joka piti aika outoa ääntä. Poika ei oikein tajunnut mistä kova ääni tuli ja yritti jo vähän pinkoa karkuun. Pidin kuitenkin ohjista kiinni ja rauhoittelin sitä, eikä se saanut mitään kohtausta, vaan oli tosi kiltisti :)

Poseerausta kolmen vuoden takaa

Mun mielestä on tosi tärkeää, että ei tarkoituksella vahvista hevosen pakoreaktiota, jos huomaa että se pelkää jotain. Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, koska jotkut hevoset ovat todella niin nopeita, että ei ehdi edes kissaa sanoa kun ne ovat jo häipyneet paikalta. Mutta jos huomaa että oma hevonen "kyttää" jotain, niin sen sijaan että kääntäisin sen heti poispäin, niin mielummin pysäytän sen ja annan sen rauhassa katsoa asiaa. Kun se on rauhallinen, niin voidaan mennä vähän lähemmäksi katsomaan ja kehun tosi paljon, kun hevonen rentoutuu. Tässä on kuitenkin tärkeintä olla itse ihan 100 % viilipytty, koska muuten hevonen alkaa jännittämään, eikä pysty täysin luottamaan ratsastajaan. En esimerkiksi usko, että pystyisin itse olemaan ihan coolina jos vaikka törmättäisiin metsässä hirveen :) Siinä vaiheessa en ehkä jäisi "siedättämään" hevosta yhtään sen pidempään, vaan käännyttäisiin varmaan aika pikaisesti toiseen suuntaan! Mutta kävelijöille ja pyöräilijöille kyllä välillä maastossa huutelen, että odottakaa siinä ihan hetki että mun hevonen näkee teidät kunnolla. Pitävät mua varmaan vähän amatöörinä, mutta ei se mitään :)