Onnistuneita sulkuja, jes!

Eilen oltiin toisen valmentajan tunnilla ja treenattiin jälleen päänvaivaa aiheuttavia sulkutaivutuksia. Meillä on haasteena riittävän poikituksen (tai takaosan taivutuksen, miten se nyt sanotaan) löytäminen ja taivutuksen ylläpitäminen. Vaikka yleensä saisin liikkeen alkamaan hyvin, niin se helposti sammahtaa jossain vaiheessa ja silloin helposti lopetan taivuttamisen (koska yritän saada takaosaa mukaan) ja sen seurauksena lopputulos muistuttaa lähinnä pohkeenväistöä tai jotain muuta sinne päin kylkimyyryä. Ongelma ei ainakaan helpotu lävistäjälle siirryttäessä, joten siksi keskityttiin tekemään väistöjä nyt uralla seinän vieressä.

Verkkasin aluksi paljon laukassa eteen-kiinni-eteen ja sain hevosen suhteellisen hereille siinä. Mutta kuten aikaisemmin todettu, se lähtee kyllä ihan hyvin pohjeavuista eteen, mutta sivulle siirtyminen on yleensä hieman haastavampaa. Hevonen saattaa juosta ravissa vaikka kuinka kovaa vauhtia, mutta on silti hidas pohkeelle ja mun pitää nyt vaan opetella saamaan sen reaktiot nopeammiksi. Oon (valitettavasti?) välillä vähän turhan pehmeä ratsastaja ja mun pitää opetella jämäkkyyttä, jotta saan hevosesta enemmän tehoja irti.

Meillä on usein aika koomisen rakentavia keskusteluja tunnilla, kuten seuraava:
Valmentaja: "Taivuta sitä vähän enemmän liikkeen suuntaan"
Minä: "En mä saa sitä taipumaan enempää, kun sit se takaosa jää.."
Valmentaja: "Joo no mutta ei toi ole mitään sulkua! Jos sä esität radalla tuollaista niin saat siitä neljä pistettä! Tai nollan!"
Minä: "Joo mä yritän! Mut älä nyt tuu hutkimaan sillä juoksutusraipalla."
Valmentaja: "No ratsastat sit kanssa tai mä lähen kohta himaan, oikeesti."

Ei tää nyt ihan mee mut vähän sinnepäin!

Ei oo aina helppoa meidän kanssa ;) Mutta niinhän se on, että ratsastajan täytyy oikeasti ratsastaa siellä selässä ja käskeä hevosta, ei se itsekseen niitä liikkeitä suorita! On niin helppoa tehdä vähän puoliteholla ja vedota siihen, että en mä nyt osaa tai saa sitä menemään paremmin. Tai en mä pysty istumaan selässä jos se ravaa isommin. Tai että mua pistää vatsaan ja sattuu selkään, voidaanko tehdä jotain muuta välillä. Kuumalle tai yliherkälle hevoselle sopiikin passiivisempi ratsastustyyli, mutta normaalin/hieman hitaan ruunan kanssa sillä ei saa mitään etenemistä aikaan. Jostain löysin teemaan sopivan toteamuksen: "You can have results or excuses. You can't have both."

Jos me mentäis vaan näin silmät kiinni, haittaakse? :)

Ja tsemppaus kannatti, sillä lopussa saatiin muutama tosi onnistunut väistö molempiin suuntiin! Ja Poika teki hurjan hienoa koottua laukkaa oikein tuli hännän alla, taisi olla vähän tuohtunut kaikesta komentamisesta.