Päättäväisyydestä ja hevosen omistamisesta

Luin Eurodressagen sivuilta Sarah Warnen uusimman artikkelin hevosiin ja kouluratsastukseen liittyen ja sain fiiliksen kirjoittaa myös omia näkemyksiäni asiasta. Pidän todella paljon Warnen kirjoituksista (varsinkin Classical Training -sarjasta) ja olen usein myös samaa mieltä hänen kanssaan monista ratsastukseen ja hevosten käsittelyyn liittyvistä aiheista. "On Riders Giving Up" -kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Hevonen ei ole lemmikkinä ehkä se kaikista helpoin vaihtoehto ja hevosen omistamiseen liittyy niin paljon eri osa-alueita, että niitä ei moni harrastaja (tai varsinkaan "ei-hevosihminen") tule ehkä kovin syvällisesti ajatelleeksi. Harvoin hevosten kanssa menee kaikki juuri niin kuin on itse toivonut tai suunnitellut ja siksi koko harrastus kysyy huomattavasti luonnetta, kärsivällisyyttä ja aitoa kiinnostusta lajia kohtaan. Ehkä juuri näistä ominaisuuksista johtuen jotkut hevosihmiset ovatkin hieman hankalan persoonan maineessa... Ja ehkä juuri lajin vaativuuden takia myös niin monet jossain vaiheessa myyvät hevosen pois ja lopettavat ratsastuksen.

Hevosen omistaminen edellyttää ennen kaikkea loputonta optimismia ja kykyä jättää menneet asiat taakse. Varmasti jokainen tekee joskus hevosensa kanssa virheitä - liittyivät ne sitten koulutukseen, varuste- tai kengitysvalintoihin, terveydenhoitoon tai ruokintaan. Myös esimerkiksi paha tippuminen tai ratsastukselliset ongelmat voivat pelästyttää pitkäksi aikaa ja silloin on vain tehtävä valinta, antaako pelolle vallan vai haluaako tehdä töitä ongelmien ylittämiseksi. Lähes kaikki hevoset ovat jossain vaiheessa haastavia tai hankalia ja silloin on ihan luonnollistakin kyseenalaistaa, tuliko sittenkin ostaneeksi epäsopivan tai liian vaikean hevosen itselleen. Tai entä jos hevonen loukkaantuukin vakavasti, eikä se välttämättä tule enää koskaan täyteen ratsastuskuntoon? Omistajana on silloin yksin isojen päätösten edessä, eivätkä ulkopuolelta tulevat neuvot aina varsinkaan helpota päätöksen tekoa.

Kaksi isoa hevosen omistamiseen liittyvää asiaa ovat myös aika ja raha. Kuinka paljon ajastasi ja rahoistasi olet loppupelissä valmis laittamaan hevoseesi ja koetko, että saat näistä "uhrauksista" tarpeeksi vastinetta? Hevosen ylläpitäminen täysihoitotallilla on todella kallista ja on hevosen edun mukaista, että se myös liikutetaan joka päivä. Lopullinen vastuu hevosen hoidosta on aina omistajalla ja vaikka apukäsiä olisikin saatavilla, niin pitää varautua siihen, että tilanne ei välttämättä ole ikuisesti niin. Itse olen usein kuullut "Mieti, mitä kaikkea voisit tehdä jos sulla ei olisi hevosta - matkustella joka kuukausi ja ostaa vaikka mitä, eikä olisi sidottuna hevosen hoitoon." Niin, se on ihan totta - mutta silloin en myöskään saisi kaikkia niitä kokemuksia ja onnen hetkiä, mitä ratsastus ja oma hevonen minulle antavat.

Hevosen omistaminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista ja siksi olen päättänyt olla siinä mukana niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Yritän olla murehtimatta huonoja hetkiä, epäonnistuneita kisoja tai ulkoharrastuksen järjettömyyttä ikuisesti kestävässä hyytävässä kylmyydessä. Yritän jaksaa päättäväisesti kiskoa ratsastushousut jalkaan myös silloin, kun en millään jaksaisi lähteä tallille, koska tiedän että siellä tulee kuitenkin hyvälle mielelle. Olen helpottunut, että minun ei tarvitse vielä pohtia perheen ja hevosen omistamisen yhdistämistä. Olen onnellinen siitä, että tarvittavat resurssit ovat tällä hetkellä kunnossa ja hevonen on terve. Nautin siitä tunteesta, kun on satulassa ja kaikki ajatukset ovat vain siinä hetkessä ja hevosessa.

Loppuun vielä osuva lainaus Warnen tekstistä: "I have realized that our sport is as much a mental journey as it is a physical one and that a great rider will have a mind that can neither see a life without horses nor a day without the freedom they experience on the horse's back." Voiko sitä enää paremmin sanoa!