Huh mitä valmennusta!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun valmennus menee NIIN hyvin ja sen tunteen ja ne kaikki neuvot ja vinkit haluaisi tallentaa johonkin kovalevylle, jotta osaisi yksinkin ratsastaa yhtä hyvin? Se on vaan jotain ihan käsittämätöntä, minkälaiseen flow-tilaan sitä voi päästä, kun toinen ihminen neuvoo, mitä "nappeja" hevosesta pitää käyttää missäkin kohdassa. Kaikki muu sulkeutuu ympäriltä (jopa muut ratsukot, joka aiheuttaa huomattavan helposti yhteentörmäyksiä) kun keskittyy pelkästään omaan hevoseen, omaan ratsastukseen ja on 100 % läsnä joka sekunti ja joka askel satulassa. Sellainen olotila tuli Nipsun kahden päivän valmennuskurssilla, ihan uskomatonta! Koskaan ei ole vielä tarvinnut pettyä niillä tunneilla ja joka kerta ollaan opittu jotain uutta.

Päikkäreillä, kivan likainen toi takaseinä...

Viime viikon valmennuskerran teemana oli opetella, kuinka ratsastaa Poikaa virittyneeksi, mutta ei kuitenkaan jännittyneeksi. Mulla on itselläni aikamoisia ongelmia osata ratsastaa tehokkaasti silloin, kun hevonen kuumuu ja ottaa kierroksia, jolloin ryhdyn itse jännittämään ja jäykistyn selässä. Tämän seurauksena ei luonnollisesti hevonenkaan voi rentoutua ja siinä sitten ollaan kaksi viulunkireää tyyppiä päällekäin, eikä työskentelystä tule yhtään mitään. Vaikka Poika on luontaisesti tosi selväjärkinen ja leppoisa ratsu, niin provosoituessaan se osaa tehdä aikamoisia jänisloikkia ja ryhtyy myös kyttäämään muita hevosia, jonka seurauksena jään yleensä vain itse himmailemaan ja ratsastamaan passiivisesti, jolloin Poika kerää vielä enemmän energiaa itseensä. Avainohjeena olikin, että pitää laskea kädet ja PÄÄSTÄÄ hevonen eteen-alas, vaikka se sitten alkuun vähän juoksisikin täysiä. Tässä kohdassa mennään jo huomattavasti mun mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä jos hevonen tuntuu siltä, että se voi hetkenä minä hyvänsä singota maneesin seinästä läpi, niin ei ensimmäisenä tee oikein mieli antaa pidempää ohjaa ja löysätä kontrollia. Kun sitten pääsin irti "apua-mä-tipun-mä-tipun-mä-tipun" ajattelusta, niin hommahan oikeasti toimi! Energia kanavoitui hienoon, isoon raviin ja hevonen liikkui tosi upeasti. Laukannosto tuli pelkällä ajatuksella ylös ja eteen ja koottua laukkaa pystyi ratsastamaan täysin pelkällä istunnalla ja lähes löysällä ohjalla.

Käytiin katsomassa Kilpatallin remonttia

Kun ohjeita tulee viisi per sekunti, niin on tosi vaikeaa yrittää muistaa niitä jälkikäteen, mutta mä yritän. Taivutettiin ensi pääty-ympyrällä hevosta ihan reilusti sisälle, matalalla kädellä ja napakalla sisäpohkeella. Sen jälkeen tehtiin pieniä voltteja pelkillä ulkoavuilla, sisäohjalla ei saanut kääntää yhtään. Kokoamisissa tuli pitää tasainen ja vakaa ulko-ohja ja taputtaa sekä myödätä sisäohjalla. Poika yrittää tosi helposti vaan harppoa pitkää käyntiä, joten piti ajatella ihan pikkupikku askelia käynnissä, lähestulkoon niin että se käveli paikallaan. Tästä käynnistä saatiin tosi hienoja laukannostoja ja laukka oli ihan mielettömän tuntuista. Kerrankin Pojalla oli oikeasti selkä ylhäällä ja se todella tuntui satulaan asti!

Näillä keleillä Poika on käynyt pävittäin suihkussa

Valmennuspäivien jälkeen Poika saikin aloittaa valmistautumisen ensi lauantain kisoja varten ja kotikoutsi on käynyt ahkerasti ratsuttamassa. Välissä on toki myös palautuspäiviä, mutta muuten treeni on nyt ollut aika intensiivistä. Helatorstaina Pojan olisi tarkoitus mennä vielä Vihdin kansalliset ja sen jälkeen se saa huilata :) On se ollutkin nyt aika virittyneessä tilassa koko ajan, alkaa jo melkein olla vähän turha pörheä ratsastaa...