Perjantaina Poika oli ensimmäistä kertaa kunnolla treenissä kevyen viikon jälkeen ja sen kyllä huomasi... Se oli jo alkuraveissa aikamoisen vauhdissa ja laukassa ei keskittynyt sitten yhtään ja otti kipinää pienistäkin rasahduksista tai äänistä katsomossa. Parin hyppykohtauksen jälkeen ei auttanut muu kuin vain työstää ja väsyttää sitä ihan kunnolla, yhteensä oltiin maneesissa 1 tunti ja 45 minuuttia, phuuh! Paljon taivuttelua ja siirtymisiä ympyrällä, pysähdyksiä, peruutuksia ja takareita, vastalaukkaa ja kokoamista. Lopuksi se oli kyllä tosi hieno ja näyttävä, mutta liikkui silti rennosti ja rauhassa.
Lauantain ja sunnuntain kurssilla Poika malttoi keskittyä vähän paremmin, mutta ei siltikään ollut kovin hyvä ratsastaa. Laukassa se oli tosi hidas ja ravissa taas vähän juoksi ja sain sitten tehdä sen kanssa aika paljon hommia itsekseni, opetuksen keskittyessä hieman enemmän toiseen ratsukkoon. Tai ehkä mä olen vain niin tottunut olemaan aina yksityistunnilla valmennuksessa, että olisin siksi toivonut vähän enemmän neuvoja? Noh, tällä kertaa ei siis mitään uutta auringon alla, pitää vain saada hevonen nopeammaksi ja pitää omat kyynärpäät kyljissä. Sunnuntain viimeiset 10 minuuttia Poika oli sentään ravissa superhyvä, eli saatiin edes yksi onnistumisen kokemus! Ja olihan ne vaihdot ja muutama sulkukin ihan jees, mutta yleisfiilis oli nyt tällä kertaa vähän nihkeämpi kuin yleensä. Alkaako musta epäilyttävästi jo löytyä vähän perfektionistin kouluratsastajan vikaa...? Ei kai nyt sentään ;) Ensi viikolla oma koutsi palailee toivottavasti takaisin Saksan maalta ja päästään jatkamaan treenausta tutuissa kuvioissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä tai kommentteja? Jätä viestisi allaolevaan kenttään tai laita sähköpostia!